Reiluusajattelua vähähiilisyystiekarttoihin

RSS
29.5.2020 Suvi Huttunen ja Minna Kaljonen
© Just food/SYKE

Mikä on viljelijän omaisuudensuoja? Kuinka kuluttaja hyväksyy vähähiilisen ruokavalion? Kuinka valmiita suomalaiset maatilat ja elintarvikeyritykset ovat investoimaan vähähiiliseen teknologiaan ja tuotekehitykseen? Ruokajärjestelmän siirtyminen kohti vähähiilisyyttä koskettaa ja haastaa ruokajärjestelmän toimijoita monella tavoin. Reiluus on murroksen onnistumisen edellytys, mutta reiluuteen vaikuttaa olennaisesti se, millaisia polkuja pitkin vähähiilisyyteen suunnistetaan.

Sanna Marinin hallitusohjelma nimeää reilun ja oikeudenmukaisen siirtymän keskeiseksi tavoitteeksi kuljettaessa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Reilu siirtymä on keskiössä myös EU:n Green Deal ja Pellolta pöytään -ohjelmissa. Ammattiyhdistysliike on nostanut reilun siirtymän käsitteen poliittiseen keskusteluun kansainvälisesti ja Suomessa. Myös kestävyysmurroksen tutkijat ovat kiinnittäneet lisääntyvää huomiota ilmastonmuutoksen hillinnän taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

Tutkijat painottavat ilmastonmuutoksesta ja sen hillinnästä aiheutuvien riskien, hyötyjen ja haittojen tunnistamista, mutta myös sosio-ekonomisten ja kulttuuristen erojen tunnustamista ilmastotoimenpiteitä suunniteltaessa. Yhtä lailla päätöksenteon oikeudenmukaisuus ja eri osapuolten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ovat tärkeitä suunniteltaessa vaikuttavaa ja sitouttavaa ilmastopolitiikkaa.

Reilu siirtymä vaatii aina toimialakohtaista tarkennusta ja ymmärrystä

Eri toimialojen vähähiilisyystiekartat tarjoavat hyvän alustan pohtia reilun siirtymän kysymyksiä osana Suomen ilmastopolitiikkaa.

Järjestimme Just food - Reilu ruokamurros -hankkeessa yhdessä maa- ja metsätalous- sekä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa toukokuun puolivälissä webinaarin, johon kutsuimme ruokajärjestelmän vähähiilisyystiekarttoja laativat toimijat pohtimaan siirtymän reiluutta. Mukana olivat tiekarttojen tekijät maataloustuottajien, elintarviketeollisuuden, ravintola- ja majoitusalan sekä päivittäistavarakaupan liitoista ja yhdistyksistä.

Reilun siirtymän pohdinnan apuna käytimme hankkeessa tuotettuja murrospolkuja, jotka keskittyvät päästöjen vähentämisen kannalta olennaisiin toimiin.

Ilmastopäästöjen vähentäminen vaatii toimenpiteitä kulutuksessa ja ruokavalioissa, maankäytössä, tuotannossa ja viljelymenetelmissä, elintarvikkeiden jalostuksessa ja valmistuksessa sekä ruokahävikin minimoinnissa. Ruokajärjestelmän eri osiin keskittyvät toimet nostavat reiluuden eri kysymykset esiin.

Maankäytön muutosta pohtiva murrospolku nosti turvemaiden käyttöön liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset keskiöön

Turvemaiden laajamittainen poistaminen viljelykäytöstä aiheuttaisi mittavia haasteita elinkeinolle ja viljelijöiden toimeentulolle. Vaikutukset olisivat erilaiset eri puolilla maata ja saattaisivat lisätä alueellista eriarvoisuutta ja tuottaa kerrannaisvaikutuksia ruokajärjestelmässä. Myös turvemaiden merkitys eri tiloille vaihtelee paljon, eivätkä kaikki turvepellot ole intensiivisessä tuotannossa.

Tästä vaihtelusta voi löytyä tapoja tukea reilua siirtymää viljelytoimia, metsitystä tai vaikka hiilimarkkinoita kohdennettaessa. Kohdentaminen vaatii viljelijöiden vahvaa osallistumista toimien suunnitteluun. Hiilen varastointia edistävät viljelytoimenpiteet voivat luoda pelloille uutta arvoa ja ansaintamahdollisuuksia viljelijöille. Vaikka taloudellinen reiluus on tärkeää, myös pellon sosiaaliset ja kulttuuriset merkitykset on tunnustettava osana politiikkatoimia. Tämän lisäksi on huomioitava omaisuudensuoja.

Ruokavaliomuutoksia korostava murrospolku auttoi pohtimaan kuluttajien roolia reilussa siirtymässä

Reilun siirtymän kannalta keskeistä on varmistaa monipuolisen ja ravitsevan ruoan tasapuolinen saatavuus erityisesti vähävaraisille ja heille, joilla on vain vähän ruokaosaamista. Kuluttajien valinnanvapaus ja mahdollisuus erilaisiin ruokavalintoihin on tärkeää myös ilmastokestävässä ruokavaliossa. Ruokavalioiden muuttuminen kasvispainotteisemmaksi tapahtuu vain, jos kuluttajat hyväksyvät muutoksen ja ovat aktiivisesti mukana sitä toteuttamassa.

Ruokavaliomurroksessa korostuvat elintarvikeyritysten panostukset tuotekehitykseen ja tuottajien mahdollisuudet tuotantokasvivalikoiman monipuolistamiseen. Reilu siirtymä tarkoittaa tässä yhteydessä myös aktiivisia toimia osaamisen kehittämiseen ja uusiutumiseen. Siirtymässä on pidettävä huolta, että voitot eivät kasaudu vain jo vahvoille toimijoille, vaan että myös pienet ja keskisuuret elintarvikeyritykset pärjäävät kilpailussa.

Teknologiakehitystä painottavat murrospolut korostivat osaamisen kehittämistä ja innovaatioiden roolia reilussa siirtymässä

Hiilipäästöjä voidaan vähentää myös maatalous- ja elintarviketeknologiaa kehittämällä. Ruokamurroksessa on harvoin kyse vanhan tuotannonalan korvaamisesta kokonaan uudella, mikä korostaa koulutuksen, teknologian ja tuotekehityksen roolia murroksessa. Kuluttajien kannalta teknologiakehityksen vaikutukset ruoan hintaan, saatavuuteen ja ravitsevuuteen sisältävät myös riskejä.

Eri murrospolkuihin kohdentuvat reiluuden kysymykset valottavat reilun siirtymän monipolvisuutta ruokamurroksessa. Edes teknologian kehitystä painottavassa murrospolussa kyse ei ole yksin tuotannon teknologisesta muutoksesta, vaan ruokajärjestelmän kaikkia osia koskettavasta siirtymästä, jossa olennaisia ovat myös ruoan kulutus, sosiaalinen tasa-arvo ja ruokaan liitetyt kulttuuriset merkitykset. Reilussa ruokamurroksessa korostuu vahvasti osaamisen kehittäminen ja yhteistyö ruokaketjun toimijoiden välillä. Vaadittavat taloudelliset investoinnit puolestaan tarvitsevat tuekseen pitkäjänteistä julkista politiikkaa ja siirtymäaikoja.

"Ruokamurros koskettaa kaikkia."

Kun ensimmäiset versiot vähähiilisyystiekartoista on saatu tehtyä, on tärkeää viedä niitä eteenpäin käytäntöön yhdessä ja tunnistaa myös eri toimialoilla tehtävien toimien yhteis- ja kerrannaisvaikutukset. Reilun siirtymän pohdinta auttaa tässä eteenpäin.

Yliopistonlehtori Suvi Huttunen Jyväskylän yliopistosta sekä johtava tutkija ja Just food -hankkeen johtaja Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Mukana webinaarin toteutuksessa olivat myös Hanna Mattila MMM:stä sekä Mikko Paloneva TEM:stä. Just food -hankkeen puolelta työpajaan osallistuivat Kaisa Karttunen, Annika Lonkila, Jyrki Niemi, Anni Savikurki ja Roosa Ritola. Kiitämme ruokatoimialan vähähiilisyystiekarttojen tekijöitä aktiivisesta osallistumisesta webinaarin työskentelyyn ja keskusteluun. 

Reilu ruokamurros -hankkeen politiikkadialogit jatkuvat 29.10.2020, jolloin työstämme eri murrospolkuja ja ruokamurroksen oikeudenmukaisuutta tukevia politiikkakeinoja eteenpäin.

Kommentit (1 kommenttia)
Pia Björkbacka / SAK
9.6.2020
klo 11.48
Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Työntekijät ajattelevat pitkälti samoin. He haluavat olla mukana ilmastopäätöksenteossa niin työpaikoillaan kuin alueellisten,toimialakohtaisten ja kansallistenkin energia-ja ilmastostrategioiden valmistelun yhteydessä
- ja saada äänensä kuuluvaksi. Tämä on yksi osa oikeudenmukaisen siirtymän toteutumista.