© Just food
Just food -hankkeen Living Lab-tutkimuksen tarkoituksena on kehittää yhdessä ruokajärjestelmän sidosryhmien kanssa ohjauskeinoja, joiden avulla voidaan vähentää maatalouden turvemaiden kasvihuonepäästöjä Suomessa.
Tutkimuksen tärkein sidosryhmä ovat viljelijät, sillä turvepeltojen maankäytön muutokset toteutetaan lopulta maatiloilla viljelijöiden toimesta. Osana Living Lab:iä toteutettiin Pro gradu -tutkimus, jossa haastateltiin viljelijöitä Nurmeksesta, Pohjois-Karjalasta, tavoitteena luoda ymmärrys siitä, miten he käyttävät turvemaitansa sekä minkälaiset kasvihuonepäästöjä vähentävät ratkaisut he näkevät mahdollisina ja mistä syistä, niin omille, kuin yleisesti Nurmeksen alueen turvepelloille. Työssä hyödynnettiin hyväksi viljelyn käsitettä, jota on käytetty tutkimaan maanviljelyn sosiokulttuurillisten normien ja ihanteiden vaikutusta siihen, kuinka viljelijät kokevat maatalouden ympäristöpolitiikan tavoitteet.
Nurmeslaiset viljelijät olisivat valmiita muuttamaan turvepeltojensa käyttöä siten, että kasvihuonekaasupäästöjä saadaan vähennettyä, mutta ratkaisut turvepelloille riippuvat turvemaatyypistä sekä erilaisista taloudellisista ja aluekohtaisista tekijöistä.
"Tutkimustieto turvemailta koettiin tärkeäksi."
Lisäksi tiedon lisäämisen tärkeys korostui, sillä viljelijät kokivat turvemaihin ja niiden päästöihin liittyvän tiedon epävarmaksi. Haastateltujen viljelijöiden keskuudessa käytäntöön viety ja eri olosuhteet huomioiva tutkimustieto turvemailta koettiin tärkeäksi, jotta he olisivat valmiita viemään uusia toimenpiteitä myös omille turvepelloillensa.
Esimerkiksi viljelijöiden näkemyksien mukaan kasvihuonekaasupäästöjä vähentävistä toimenpiteistä monivuotinen nurmiviljely on mahdollinen ratkaisu viljelyn kannalta hyviksi mielletyille turvepelloille. Jonkun verran kysymyksiä herättää kuitenkin se, että miten monivuotisen nurmen uusiminen tapahtuu käytännössä, jotta nurmisato olisi myös käyttökelpoinen rehuksi.
Lisäksi monivuotisen nurmiviljelyn toivottaisiin olevan tarkoituksenmukaista, eli sadolle olisi myös käyttöä. Tällöin alueilla, joilla nurmirehulle ei ole kysyntää, tarvitaan erilaisia kannustimia kasvinviljelytiloille siirtyä turvepelloillansa nurmiviljelyyn.
Kun turvepelloilla ei ole merkitystä tilan maataloustuotannon kannalta, viljelijät olivat avoimia ennallistamaan tai metsittämään ne taloudellista korvausta vastaan. Tällaisia ovat yleensä paksuturpeisemmat hankalasti viljeltävät pellot, joita pidetään esim. luonnonlaitumina.
"Tarvitaan siis sellaista maatalouden turvemaapolitiikkaa, joka mahdollistaa näiden toimenpiteiden toteuttamisen."
Viljelijöille ratkaisut maatalouden turvemaille ovat kompromissi, jossa vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä maatalouden turvemailta, mutta varmistetaan myös kannattavan maatilan ylläpito ja samalla maatalouden jatkuvuus, niin tiloilla kuin aluetasolla.
Suomessa on aikaisemminkin tutkittu viljelijöiden näkemyksiä turvepeltojen käytöstä, mutta lähinnä sellaisilta alueilta, joilla turvepeltoja on paljon ja niistä ollaan tällöin enemmän riippuvaisia. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen pyrkivien toimenpiteiden kohdentaminen voi kuitenkin olla helpompaa Nurmeksen kaltaisille alueille, joilla turvepeltoja on vähemmän. Aluekohtainen tarkastelu osoittikin, ettei Nurmeksen alueella turvemaiden raivauskieltoa koeta suurena ongelmana ja alueilla, joilla maatilojen määrä vähenee, olisi mahdollista ohjata turvepeltoja pois viljelystä tilusjärjestelyin.
Aikaisempi maatalouden turvemaapolitiikka ei ole tarjonnut tarpeeksi tehokkaita ohjauskeinoja päästövähennysten aikaan saamiseksi. Haastateltujen viljelijöiden näkemykset maatalouden turvemaille mahdollisista ratkaisuista pitävät sisällään myös mahdollisuuden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Tarvitaan siis sellaista maatalouden turvemaapolitiikkaa, joka mahdollistaa näiden toimenpiteiden toteuttamisen.
Sara Simola