© SYKE/Just food
Tämän päivän koululaiset ovat huomisen ilmastoviisaita ruokailijoita. Syksyn 2020 aikana kävimme kouluissa tapaamassa näitä tulevaisuuden ruokakansalaisia. Koululaisille järjestettyjen työpajojen myötä pääsimme kurkistamaan, miten eri ikäiset koululaiset ymmärtävät ilmastoystävällisen ruokailun, ja miten he lähtisivät kehittämään kouluruokailua ilmastoystävällisemmäksi.
Siirryttäessä kohti kestävää ruokajärjestelmää on tärkeää, että muutokset koetaan reiluina ja hyväksyttävinä. Reiluuteen kuuluu tärkeänä elementtinä osallistujien kuuleminen ja mukaan ottaminen ratkaisujen kehittämiseen.
Ruokakansalainen on laaja-alaisesti tietoinen ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvistä laatutekijöistä, kuten ruoan ympäristöllisistä, eettisistä ja kulttuurisista vaikutuksista. Syksyn viettäminen lasten ja nuorten ratkaisuehdotusten parissa alkoi muodostaa meille käsitystä siitä, missä vaiheessa nuoren elämää ruokaan aletaan liittää nälän paikkaamisen lisäksi myös muita merkityksiä. Koulu on kasvatuksen, kulttuurin ja tiedon kehto, vaan antaako se koululaisille tarpeeksi eväitä myös vastuulliseksi ruokakansalaiseksi kasvamiseen?
© Roosa Ritola
Oppilaat kehittämässä ilmastoratkaisuja
Oppilaat osallistuivat kouluruuan kehittämiseen kaksiosaisessa työpajassa, johon kuuluivat Makuraati ja Ruokapaja. Makuraadeissa opiskelijat pääsivät maistelemaan ja arvioimaan ruokapalveluammattilaisten kehittämiä ”ilmastoruokia”: härkis-pastavuokaa, possu-härkäpapu-kasviskastiketta, punajuurisosekeittoa ja kauramaitoon keitettyä kaurapuuroa. Raatimme arvioivat annosten maistuvuutta, vertailivat annosten hiilijalanjäljen kokoa kouluruokailun kestosuosikkeihin uunimakkaraan ja makaronilaatikkoon ja äänestivät omia suosikkejaan.
Ruokapajaan kuuluvassa ennakkotehtävässä oppilaat vastasivat kysymykseen ”Miten kehittäisit kouluruokaa ilmastoystävällisemmäksi?” ottamillaan valokuvilla ja lyhyillä kuvateksteillä. Vastauksista paljastui oppilaiden luovuus ja monet tulokulmat aiheeseen. Kuvia keksittiin ottaa mitä mielenkiintoisimmista paikoista, myös koulun ruokalan ulkopuolelta esimerkiksi somesta ja omasta jääkaapista. Kuvissa kouluruoka herätti tunteita.
"Sillan rakentaminen aistihavainnoista kohti laajempaa ymmärrystä ruuan ilmastoystävällisyydestä oli oppilaille kuitenkin haastavaa ja vaati aikuisen apua."
Ruokapajoissa keskustelimme lasten ja nuorten kanssa heidän ottamistaan kuvista, jonka jälkeen oppilaat kehittivät yhdessä ratkaisuja ilmastoystävälliseen kouluruokailuun. Ehdotuksia tuli paljon ja monipuolisesti aina salaattitarjonnan laajentamisesta ruokalan viihtyisyyden parantamiseen – mutta varsinaisia ilmastoratkaisuja vähemmän. Monet kuitenkin tiesivät, että naudanlihalla on suuri ilmastovaikutus ja kasvisruokaa kannattaa suosia. Myös hävikin vähentämiseksi kehiteltiin nerokkaita ideoita.
© Roosa Ritola
Pienin askelin kohti ruokakansalaisuutta
Nuorimmat ruokapajojen osallistujat olivat neljäsluokkalaisia ja vanhimmat juuri lukion aloittaneita. Tämä tarjosi meille mahdollisuuden seurata oppilaiden ruokakansalaisuuden heräämistä.
Nuorimpien osallistujien mahdollisuudet tehdä ruokaan liittyviä valintoja ovat luonnollisesti rajallisemmat. Alakouluikäiset pääasiassa syövät tai jättävät syömättä sen, mitä on tarjolla. He voivat toki esittää toiveita ja niin he todella myös Ruokapajoissamme tekivät. He myös kiinnittivät huomiota ruokailutilanteessa vallitsevaan tunnelmaan ja kehittivät ratkaisuja hyvän ruokailuympäristön luomiseksi. Päävastuu ruuan tarjoamisesta on kuitenkin vielä aikuisella ja ymmärrys ruoan ympäristövaikutuksista on vasta kehittymässä. Yläkoululaisilla sen sijaan alkaa jo olla sekä analyyttista kykyä että taloudellisia mahdollisuuksia tehdä aktiivisia ruokavalintoja.
Yläkoulun vanhimmista sekä lukiolaisista osa kertoi valitsevansa koulussa ruokaillessaan useimmin kasvisvaihtoehdon tai kahviinsa kasvimaidon. Omien tienestien lisääntyminen mahdollistaa nuorille tilaisuuden valita lähikaupasta ostettu välipala toisinaan myös vegeversiona. Nuoret voivat myös kotikeittiöissä kannustaa vanhempiaan vaihtamaan naudan kanaksi tai sujauttamaan papuja tuttuihin kotiruokiin. Nämä ovat aktiivisen ruokakansalaisen esimerkkitekoja nuoren omassa vaikutuspiirissä.
© Roosa Ritola
Ruokakasvatusta kouluun
Erot oppilaiden ruoka- ja ilmastotietoisuudessa olivat merkillepantavan suuria ikäryhmien välillä, mutta myös niiden sisällä. Tämä herätti uusia kysymyksiä: mistä lapset ja nuoret ammentavat tietonsa? Missä, kenen toimesta ja minkälaista ruokakasvatusta heille on tarjolla?
"Ja ennen kaikkea, mitä ovat ne työkalut, joiden avulla ymmärrys ruuasta laajenee makukokemuksesta ilmastovaikutusten ymmärtämiseen?"
Oppilaiden omien sanojen mukaan heidän tietonsa ruuan ilmastovaikutuksista on suurimmaksi osaksi peräisin koulun ulkopuolelta; aiheesta oli keskusteltu kotona tai kavereiden kanssa, tai aihetta oli tutkittu netissä ja somessa. Koulun rooli ilmastotietoisuuden lisääjänä oli oppilaiden näkökulmasta pieni. Osana eri oppiaineita ruokakasvatusta on vain kotitaloudessa, jota sitäkin tarjotaan koko ikäryhmälle vain seitsemännellä luokalla.
Kestävää yhteiskuntaa rakentavat nyt ja tulevaisuudessa kansalaiset, jotka hahmottavat ruuan reitin pellolta pöytään, ja joilla on tietoa ja taitoa tehdä ilmastoviisaita syömisen valintoja päivittäin. Näitä vaihtoehtoja on myös aktiivisesti tuotava tarjolle ja niiden valitsemisesta on tehtävä helppoa: vastuu kestävän ruokajärjestelmän luomisesta ja vaalimisesta on yhteinen. Myös koulun on kannettava vastuunsa ruokakasvatuksesta. Tulevaisuuden tiedostavat ruokakansalaiset istuvat juuri nyt koulujemme penkeillä ja ruokaloiden pöydissä.
Entä miten ilmastoruoat maistuivat tuleville ruokakansalaisille? Kaikki Makuraadissa mukana olleet ruuat maistuivat, joskin mieltymykset vaihtelivat paljon iän mukaan. Vanhempien oppilaiden makuun olivat etenkin mausteinen härkis-pastavuoka sekä eksoottisesti lakritsijuurella maustettu punajuurikeitto. Nuorempien koululaisten keskuudessa räikeän värinen punajuurikeitto ei liene helpoin väylä juuresten maailmaan, mutta kotimaisen kauran kavereita olivat kaikki!
Tutkija Roosa Ritola, Suomen ympäristökeskus
Tutkimusavustaja Taneli Pudas, Jyväskylän yliopisto