Kohti kestävää ruokavaliota Suomessa

© Just food

Nykyään meillä on vahva tieteellinen yksimielisyys siitä, että maailmanlaajuinen ruokajärjestelmämme on kestämätön, koska se ylittää planeettamme kantokyvyn rajat¹ ja tuottaa huonoja ravitsemuksellisia vaikutuksia². Tämän tilanteen korjaaminen vaatii sitä, mitä EAT-Lancet-komissio kutsuu "suureksi ruokamurrokseksi"³, johon kuuluu keskeisenä osana koko väestön ruokavalion muutos.

Käytännössä kestävien ruokavalion muutosten tunnistaminen on täynnä haasteita. Vaikka sanonta "mikä on terveellistä sinulle, on myös terveellistä planeetalle" kuulostaa houkuttelevalta, se on kuitenkin vain iskulause, joka saattaa latistaa keskustelua liikaa. Esimerkiksi roskaruoilla on usein suhteellisen pieni ympäristövaikutus, ja onkin perusteltua olla huolissaan siitä, että ympäristötietoisuus voi johtaa "sipsikaljavegaaneihin", jotka omaksuvat heikkolaatuisen kasvisruokavalion.

Suuri osa kestäviä ruokavalioita käsittelevästä kirjallisuudesta jättää huomiotta myös ruokavaliovalintojen kulttuurisen ulottuvuuden, niiden taloudelliset vaikutukset sekä kansallisten tai alueellisten kontekstien merkityksen.

Tätä taustaa vasten Just food -hankkeessa selvitettiin ilmastoystävällisen ja ravitsemuksellisesti riittävän ruokavalion ominaisuuksia Suomessa. Tulokset on äskettäin julkaistu kahdessa vertaisarvioidussa artikkelissa^4,5, joiden tulosten pohjalta voidaan tehdä useita tärkeitä johtopäätöksiä.

”Ruokavalion muutos on keskeisessä roolissa osana suomalaisen ruokajärjestelmän kestävyysmurrosta.”

Hyvä uutinen on se, että ravitsevia ja ilmastokuormitusta vähentäviä sekä samalla edullisia ruokavalioita voidaan muodostaa suhteellisen helposti yhdistämällä suomalaisen ruokajärjestelmän jo tällä hetkellä tuottamia elintarvikkeita. Terveys- ja ympäristöhyötyjä voidaan saavuttaa korvaamalla lihaa viljalla, perunoilla ja juureksilla sekä lihalajien sisällä korvaamalla naudanlihaa siipikarjanlihalla.

Ilmastovaikutusten vähentäminen kolmanneksella on yhteensopiva joustavien ja terveellisten ruokailutottumusten kanssa, joihin voi edelleen sisältyä myös eläinperäisten tuotteiden, kuten maitotuotteiden, kulutusta.

Tutkimuksessa havaittiin, että kestävät ruokavaliomuutokset ovat suurelta osin samankaltaisia tulotason tai koulutustason mukaan määritellyissä sosio-demografisissa ryhmissä eivätkä siten aiheuttaisi tasa-arvo-ongelmia. Ruokavalion ilmastojalanjäljen pienentäminen voisi siis tuottaa hyötyjä kaikille kotitalouksille sekä ravitsemuksellisesti että taloudellisesti, mikä vahvistaa ruokavalion muutoksen keskeistä roolia osana suomalaisen ruokajärjestelmän kestävän kehityksen muutosta.

”Suurimmat esteet kestävämmän ruokavalion käyttöönotolle Suomessa eivät olekaan taloudelliset vaan kulttuuriset.”

Samaan aikaan tulokset osoittavat sen, että siirtyminen edulliseen, ilmastoystävälliseen ja ravitsemuksellisesti riittävään ruokavalioon tarkoittaisi luopumista jossain määrin nykyisistä ruokailutottumuksista sekä myös ruokavalion monimuotoisuudesta. Suurimmat esteet kestävämmän ruokavalion käyttöönotolle Suomessa eivät olekaan taloudelliset vaan kulttuuriset, ja siksi niihin liittyviin asioihin, kuten ruokavalion makuun, mukavuuteen ja sosiaaliseen merkitykseen, tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Esimerkiksi liian vähän tiedetään, vähentävätkö kasvipohjaiset lihankorvikkeet mahdollisesti ruokavalion hedonista mielihyvää tai liittyykö kasvipohjaisten ruokavalioiden käyttöön edelleen negatiivista leimautumista^6,7. Tutkimuksen ja politiikan tasolla tarvitaankin enemmän ravitsemusasiantuntijoiden sekä yhteiskunta-, talous- ja ympäristötieteilijöiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan suunnitella ja toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä kestävien ruokavaliomuutosten saavuttamiseksi.

Xavier Irz on Helsingin yliopiston maatalousekonomian professori ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija. Häntä kiinnostaa mm. kestävien ruokajärjestelmien taloustiede.

Lue lisää

1. Campbell BM, Beare DJ, Bennett EM et al. (2017) Agriculture production as a major driver of the earth system exceeding planetary boundaries. Ecol Soc 22, 8.
2. Food and Agriculture Organization of the United Nations, World Health Organisation (2019) Sustainable Healthy Diets – Guiding Principles. Rome, Italy: FAO.
3. Willett W, Rockström J, Loken B et al. (2019) Food in the Anthropocene: the EAT–Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet 393, 447–492.
4. Irz, X., Tapanainen, H., Saarinen, M., Salminen, J., Sares-Jäske, L., & Valsta, L. M. (2024). Reducing the carbon footprint of diets across socio-demographic groups in Finland: a mathematical optimisation study. Public Health Nutrition, 27(1), e98. https://doi.org/10.1017/S1368980024000508
5. Irz, X., Sares-Jäske, L., Tapanainen, H., Niemi, J., Paalanen, L., Saarinen, M., & Valsta, L. M. (2024). Assessing the Cost of Nutritionally Adequate and Low-Climate Impact Diets in Finland. Current Developments in Nutrition, 102151. https://doi.org/10.1016/j.cdnut.2024.102151
6. Markowski, K. L. & Roxburgh, S. “If I became a vegan, my family and friends would hate me:” Anticipating vegan stigma as a barrier to plant-based diets. Appetite 135, (2019).
7. Arpinon, T. The social cost of adopting a plant-based diet. Available SSRN 4604972 (2023).