© Just food
Hallitus on aloittanut Suomen uuden ruokastrategian valmistelun asettamalla ohjausryhmän työn edistämiseen. Työskentelyä vetää maa- ja metsätalousministeriö ja ryhmään kuuluu edustajia useista muista ministeriöistä sekä pysyviä asiantuntijoita tutkimuksesta, valtion virastoista ja keskeisistä etujärjestöistä. Mukana olevat etujärjestöt ovat suomen- ja ruotsinkieliset maataloustuottajajärjestöt, Elintarviketeollisuusliitto ja Päivittäistavarakauppa. Selkeä kokoonpano, vai onko sittenkään?
"Selkeä kokoonpano, vai onko sittenkään?"
Just food hankkeen yksi keskeinen tavoite on tunnistaa reiluja ja ilmaston kannalta kestäviä ruokapolitiikan keinoja. Vaikka olimme aikaisemmin järjestäneet useita työpajoja ja tilaisuuksia ruokajärjestelmän toimijoille, koimme että hiljaisempien ja vähemmistöryhmien ääni ei kuulunut.
Viime kevään ja syksyn aikana haastattelimmekin lisää eri kansalaisjärjestöjen edustajia. Mukana olivat edellä mainitut etujärjestöt ja ministeriöt, mutta lisäksi halusimme saada näkemyksiä esimerkiksi Kehitysvammaliitolta, Suomen elintarviketyöläisten liitolta ja Suomalaiset kehitysjärjestöt, Fingolta. Samalla halusimme avata mahdollisuuksia ajatella ruokamurrosta uudella tavalla, ilman vakiintuneiden asetelmien mukanaan tuomaa painolastia.
Työryhmätyöskentely politiikan valmistelussa on arvokas perinne ja se mahdollistaa politiikan suunnittelun yhdessä niiden kanssa, joita politiikan ajatellaan ensisijaisesti koskettavan. Se edesauttaa politiikan hyväksyttävyyttä keskeisten sidosryhmien parissa, minkä lisäksi voidaan helpommin huomioida ruohonjuuritason ongelmia ja saada näin käytännön kannalta toimivia ehdotuksia. Toisaalta tapaa voidaan pitää ilmentymänä eturyhmien vallasta politiikan tekemisessä ja sinällään demokratialle ongelmallisena. Vahvat sidosryhmät voivat myös toimia muutoksen esteenä ja ajaa yksipuolisesti omaa etuaan politiikan valmistelussa.
Monet haastattelemistamme järjestöistä kokivat, että hallinnossa ei tällä hetkellä välttämättä riittävästi tunnisteta paikkoja, joissa tarvittaisiin monipuolisemman järjestökentän mukaan ottamista. Miksi esimerkiksi ruokastrategian tekeminen on ensisijaisesti nimenomaan tuottajien, kaupan ja teollisuuden asia, niin että juuri nämä järjestöt ovat mukana ohjausryhmässä?
"Miksi ruokastrategian tekeminen on tuottajien, kaupan ja teollisuuden asia?"
Haastateltujen järjestöjen näkökulmasta olisi tarvetta parantaa erilaisten ryhmien vaikutusmahdollisuuksia ja tarkemmin huolehtia äänten moninaisuudesta politiikan valmistelussa. Erityisesti järjestöt kaipasivat mahdollisuuksia osallistua ja kommentoida valmistelun varhaisessa vaiheessa sekä lisää tietoa siitä, miten esitettyjä näkemyksiä on huomioitu. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa selkeämmin saatavilla olevaa tietoa käynnissä olevista politiikkaprosesseista ja siitä, miten niihin voisi vaikuttaa. Esimerkiksi voisi olla hyödyllistä järjestää säännöllisiä tapaamisia näkemysten vaihtoon, meneillään olevista valmisteluista kuulemiseen ja samalla yhdessä suunnitella mihin ja millä tavalla on olennaista osallistua.
Haastateltavat korostivatkin suhtautumisen muuttamista myös hallinnon taholta niin, että heitä ei pidettäisi vain tahoina, joihin muutos kohdistuu. Sen sijaan heidät otettaisiin aktiivisesti mukaan pohtimaan sitä miten reiluun ja ilmastokestävään ruokajärjestelmään päästään.
Esimerkiksi sosio-ekonomisesti heikossa asemassa olevien tai toimintakyvyiltään rajoittuneiden näkökulmasta ruokajärjestelmän kestävyyspohdinnat ja siihen kytketyt keinot liikkuvat usein lähtökohtaisesti sellaisella tasolla, että niihin on vaikeaa löytää kosketuspintaa. Vastaavasti ruokajärjestelmän globaalit haasteet ja niihin liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset jäävät helposti huomiotta, kun keskitytään kotimaan politiikkaan. Järjestöt voivat tuottaa arvokasta ja valmiiksi koostettua tietoa näistä haasteista ja edistää ratkaisukeinojen löytämistä.
Asetetun ohjausryhmän on tarkoitus ohjata strategian laadintaa ja toimeenpanoa ”laajassa parlamentaarisessa ja sidosryhmäyhteistyössä ruokajärjestelmän eri toimijoiden kanssa”. Onkin tärkeää jatkossa kiinnittää huomiota siihen, mitä tämä yhteistyö käytännössä tarkoittaa ja ketä ja millä tavalla siihen otetaan mukaan.
Suvi Huttunen on toimijoista ja osallisuudesta kiinnostunut ympäristöpolitiikan johtava tutkija Sykestä.