Pölyttäjälaskija ruispellolla. Heinäkuun alkupuolelle mennessä Just food -hankkeen tutkimuspelloilla oli tavattu muun muassa yhteensä 11 kimalaislajia, 20 päiväperhoslajia, tarhamehiläisiä, erakkomehiläisiä ja kukkakärpäsiä. © SYKE/Just food, Marjaana Toivonen
Olen kuluneen kevään ja kesän aikana koordinoinut Just food -hankkeeseen kuuluvaa peltojen monimuotoisuustutkimusta. SYKEn ja Luken toteuttamassa kartoituksessa selvitetään peltojen kasvilajistoa, pölyttäjähyönteisten määrää ja tuholaisten luontaisina vihollisina toimivien petoselkärangattomien esiintymistä erilaisilla viljelykasveilla tavanomaisessa ja luomuviljelyssä. Yhteensä tutkittavia peltolohkoja on 78. Kesän aikana aineiston keruuseen osallistuu yhdeksän tutkijaa.
Uudelle tutkimukselle on tarvetta
Tutkijan näkökulmasta näin mittava peltoeliöstön kartoitus on paitsi valtava ponnistus, myös suuri ilon aihe. Yllättävän usein törmään kommentteihin, joiden mukaan luonnon monimuotoisuus tunnetaan Suomessa jo hyvin. Kun kerron, ettei jotain yksinkertaiselta kuulostavaa asiaa vielä kunnolla tiedetä, seuraa hämmästelyä. Miksi en osaa vastata, paljonko laidunnus lisää nurmipellon monimuotoisuutta tai kuinka paljon torjunta-aineet vähentävät pölyttäjähyönteisten määrää? Siksi, ettei asioita ole tutkittu – ainakaan riittävästi tai ainakaan Suomessa tai Suomea muistuttavissa olosuhteissa.
Monimuotoisuus on nimensä mukaisesti moninaista, sen mittaaminen on haasteellista ja siihen vaikuttavat lukemattomat asiat. Just food -hankkeessa keskitymme kolmen eliöryhmän lajistolliseen monimuotoisuuteen eteläsuomalaisilla pelloilla. Elollisen luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä voi tarkastella myös muissa eliöryhmissä, elinympäristöissä ja alueilla, geneettisenä monimuotoisuutena, ekosysteemien monimuotoisuutena ja erilaisissa maantieteellisissä mittakaavoissa. Kokonaiskäsitys biodiversiteetistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä karttuu hiljalleen lukuisten tutkimusten kautta.
Aiempi maatalousluonnon monimuotoisuuden tutkimus on Suomessa keskittynyt erityisesti viljelemättömille alueille kuten perinnebiotoopeille, pientareille ja erilaisille kesannoille. Just food -hankkeen monimuotoisuuskartoitus lisää aiempaan verrattuna huimasti tietoa luonnon monimuotoisuudesta viljellyillä pelloilla. Mukana on kahdeksan peltotyyppiä viljoista öljykasveihin, härkäpapuun, kaaliin ja erityyppisiin nurmiin.
Maatalousluonnon monimuotoisuuteen kuuluu perintötekijöiden, lajien ja ekosysteemien monimuotoisuus maaseudun viljellyillä ja viljelemättömillä alueilla. © Marjaana Toivonen
Lisähaastetta erilaisista eliöistä
Erilaisten peltotyyppien ja eliöryhmien sisällyttäminen samaan tutkimukseen on arvokasta, koska se mahdollistaa peltotyyppien vertailun eri eliöryhmien osalta. Käytännön toteutuksen kannalta eri peltotyypit ja eliöryhmät kuitenkin nostavat tutkimuksen vaikeustasoa.
Aineistoa kerätessä kukin eliöryhmä vaatii erilaisia menetelmiä ja osaamista. Käynnissä olevassa tutkimuksessa kasviasiantuntijat kartoittavat kasvilajit 0,25 hehtaarin ruuduilta. Pölyttäjälaskijat kiertävät pelloilla havainnoimassa pölyttäjähyönteisiä lohkoille merkityillä laskentalinjoilla. Petoselkärangattomia kuten maakiitäjäisiä ja hämähäkkejä kerätään maahan upotettavilla kuoppa-ansoilla, joiden saaliin näiden ryhmien asiantuntijat tunnistavat jälkikäteen.
Maakiitäjäinen ja hämähäkkejä kuoppa-ansassa. Ansa koostuu maahan upotetusta purkista, jonka sisällä on suolaliuosta ja tippa pesuainetta. Yläpuolelle asetetaan katos suojaamaan purkkia sateelta. © Marjaana Toivonen
Samaan aikaan erilaisilla pelloilla on huomioitava eri asioita. Nurmia niitetään, laitumia laidunnetaan ja kaalipelloille levitetään harsoja. Kasveja kylvetään ja korjataan eri aikoihin. Tutkimuksen aikataulut on sovitettava yhteen viljelytoimien ja säiden kanssa ja merkkikeppejä siirreltävä tarpeen mukaan pellolle ja sieltä pois. Kaikkialla aineisto on kerättävä mahdollisimman samalla tavalla, jotta havainnot ovat keskenään vertailukelpoisia. Onneksi yhteistyö viljelijöiden kanssa sujuu hyvin.
"Odotan tutkimustuloksia itsekin jo innolla."
Moni on jo kysynyt, milloin tutkimuksen tulokset valmistuvat. Itsekin odotan niitä innolla. Ensimmäiset alustavat tulokset lienevät tiedossa loppuvuodesta, mutta aineiston tarkempi analysointi ja tulosten julkaisu kestävät huomattavasti kauemmin. Tutkimus vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä, mutta tuloksena saamme mahdollisimman luotettavaa tietoa kasvattamaan ymmärrystä maatalousluonnon monimuotoisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkija Marjaana Toivonen Suomen ympäristökeskuksesta