Ruokajärjestelmämme kärsii monista yhteen kietoutuneista kestävyysongelmista. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan koko ruokajärjestelmän perustavanlaatuista muutosta, ruokamurrosta.
Jotta ruokamurros olisi reilu kaikille, tarvitaan aiemmasta oppivaa, entistä vahvempaa ja osallistavasti valmisteltua kestävän ruokajärjestelmän strategiaa ja sen pohjalta tehtävää hallituksen selontekoa.
Ruokastrategian teossa on tärkeää hyödyntää olemassa olevaa tutkimustietoa, arvioida eri vaihtoehtojen vaikutuksia ja seurata toimeenpanoa.
Ruokamurroksen peruspilarit:
- muutos kestävään ruokajärjestelmään vaatii eri toimijoiden yhteistyötä ja jämäkkää julkista ohjausta,
- ruokajärjestelmän päästöt saadaan merkittävästi vähenemään vain, jos muutoksia toteutetaan eri puolilla ruokajärjestelmää,
- muutoksessa tulee huomioida, että sen vaikutukset alueisiin, tiloihin ja ihmisiin ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia,
- vaihtoehtoisten kehityskulkujen arviointi auttaa valitsemaan kestävimmät ja oikeudenmukaisimmat reitit eteenpäin.
Helpotetaan ilmastoviisaiden innovaatioiden leviämistä ruokajärjestelmässä.
Rahoitusta tulee kohdentaa monipuolisesti erilaisille innovaatioille ja toimijoille siten, että niiden avulla vahvistetaan kestäviä arvoketjuja pellolta pöytään
Julkisen innovaatiotuen on oltava erilaisten toimijoiden saavutettavissa niin, että myös pienemmillä toimijoilla on mahdollisuus saada rahoitusta ja lupia.
Elintarvikelainsäädäntöä ja lupaprosesseja sujuvoittamalla ruokainnovaatioiden syntyä voidaan edistää ja niiden määrää kasvattaa. Valtio voi osallistua kotimaisten arvoketjujen monipuolistamiseen esimerkiksi tki-rahoituksella ja julkisia hankintoja suuntaamalla.
Innovaatiokehitys ei saa jäädä vain yksittäisiin tuotteisiin tai yhden ruokaketjun osan kannettavaksi. Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan esimerkiksi uusien kasvipohjaisten arvoketjujen kehittämiseen.
Investoinnit satovarmojen kasvien jalostukseen ja kasviproteiinijakeiden jatkojalostukseen lisäisi alkutuotannon mahdollisuuksia uusien kasvilajien ja -lajikkeiden tuottamiseen. On pidettävä huoli, että tuottajat saavat osuutensa uusista innovaatioista.
Luovutaan kestämättömistä toimintatavoista ja rakenteista huomioiden tila- ja ihmiskohtaiset sekä alueelliset erot.
Alueelliset ohjelmat auttavat asettamaan kunkin alueen omat kehittämisen kohteet etusijalle
Reilu murros varmistaa, etteivät sen haittavaikutukset muodostu liian raskaiksi millekään väestöryhmälle tai ruokaturvan kannalta keskeisille elinkeinoille ja toiminnoille. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta onkin tärkeää, että mahdollisuudet toimeentuloon ja elämiseen eri alueilla turvataan.
Turvepellot ovat Suomen erityiskysymys, sillä turvepelloista aiheutuu yli puolet maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Turvepeltojen käyttömuutoksiin liittyy merkittäviä reiluuskysymyksiä sekä tilakohtaisesti että alueellisesti. Siksi tarvitaan monipuolisia, alueelliset erot huomioivia ohjauskeinoja sekä uusia kannustimia viljelijöille.
Ratkaisuissa on huomioitava yksilöiden toimeentuloturva ja maatalouden säilyttäminen toimeentulon lähteenä siellä, missä sitä tulevaisuudessa ilmastoviisaasti harjoitetaan.
Koska nykyinen tukijärjestelmä kannustaa turvemaiden pitämistä viljelyssä, tarvitaan turvepeltojen viljelystä ja vastaavista tuista luopuville tulonmenetysten korvausta.
Esimerkiksi määräaikainen tuki turvemaan viljelystä luopumiselle antaisi viljelijälle mahdollisuuden sopeutua tulonmenetykseen ja muuttaa tilan toimintaa. Turvepeltojen käyttömuutos voidaan aloittaa heikompituottoisilla turvepelloilla Etelä-Suomessa, jossa turvemaiden merkitys toimeentulolle on vähäisempi kuin monilla muilla alueilla.
Päästövähennysten rahoituksessa yksityisellä sektorilla voisi olla nykyistä selkeämpi rooli, mikä laajentaisi vastuuta ruokajärjestelmän toimijoiden kesken.
Tuetaan siirtymää uuteen varmistaen, että kaikki pysyvät mukana.
Yksittäisen politiikkakeinon reiluutta voidaan parantaa lievittämällä ja hyvittämällä siitä aiheutuvia kohtuuttomia haittoja sekä tukemalla muutoskyvykkyyttä
Maatalouden kannattavuuden parantaminen ja markkinoiden reilu toiminta on tärkeää. Viljelijät kokevat vallitsevan markkinatilanteen epäoikeudenmukaiseksi, koska tuotantokustannusten nousua voidaan vain rajallisesti siirtää tuotteiden hintoihin. Heikko kannattavuus hidastaa tai jopa estää muutokset ja uuteen tarttumisen maatiloilla.
Kannattavuus voisi parantua, jos esimerkiksi ruokajärjestelmän kaikki toimijat osallistuisivat maatalouden ilmastotoimien kustannusten kattamiseen tai alkutuottajat saisivat korvauksen tuottamastaan ympäristölisäarvosta.
Samoin tarvitaan ruokamarkkinoiden käytäntöjen ja voimasuhteiden reiluuden seurantaa sekä toimia epäreilujen käytäntöjen kitkemiseksi.
Reiluuskysymyksiä liittyy myös ruokavaliomuutoksiin. Kasvi- ja kalapainotteinen ruokavalio edistää kansanterveyttä ja se tulisikin tehdä saavutettavaksi kaikille. Tällaisten ruokavalintojen suosimiseen voidaan kannustaa myös verotuksella.
Elintarvikkeiden terveys- tai päästöpohjaisen verotuksen suunnittelussa on huomioitava ruoan hinnan nousun sosiaaliset vaikutukset ja huomioitava ne sosiaalipolitiikassa.
Oikeudenmukainen siirtymä ilmastokestävään ja monimuotoisuutta suojelevaan ruokajärjestelmään voi tapahtua vain, jos ymmärrämme, miten ruokajärjestelmä toimii kokonaisuutena ja miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Ruokajärjestelmän ja sen oikeudenmukaisuuskysymyksien monipuolisella tutkimisella varmistetaan, että katsontakanta on riittävän laaja ja ettei esitettäviin ratkaisuihin liitetä sellaisia vaatimuksia, joissa ihmisoikeuksia tai luonnon hyvinvointia ei ole huomioitu.
Siirtymää tukevien politiikkatoimien haittojen vähentämisen ja hyvittämisen lisäksi katse on suunnattava myös haittojen ennaltaehkäisyyn sekä erilaisten toimijoiden muutosvalmiuksien vahvistamiseen. Uusi osaaminen auttaa luopumaan vanhoista toimintatavoista oikeudenmukaisimmin.
Ihmisten erilaiset arvot, sosiokulttuuriset lähtökohdat ja kyvyt tunnustava puhe ja viestintä ovat tärkeä osa oikeudenmukaista siirtymää.
Lue politiikkasuosituksemme
Lisätietoja
- tutkimusprofessori sekä Just food -hankkeen johtaja Minna Kaljonen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 252, etunimi.sukunimi@syke.fi
- tutkimusprofessori Jyrki Niemi, Luonnonvarakeskus, puh. 0295 326 390, etunimi.sukunimi@luke.fi
- tutkijatohtori Teea Kortetmäki, Jyväskylän yliopisto, puh. 040 183 4918, etunumi.sukunimi@jyu.fi
- erikoistutkija Laura Paalanen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, puh. 029 524 6000, etunimi.sukunimi@thl.fi
- Just food -hankkeen vuorovaikutusvastaava, vanhempi asiantuntija Marjatta Selänniemi, E2 Tutkimus, etunimi.sukunimi@e2.fi, puh. 050 365 1481