Uutinen 11.10.2022 klo 9.50
© Just food / SYKE
Kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen suomalaisessa ruokajärjestelmässä edellyttää laajamittaisia toimia turvemailla sekä kotieläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentämistä. Tehokkain vähennyskeino on turvemaiden poistaminen viljelystä, koska niillä syntyy yli puolet maatalouden kokonaispäästöistä, vaikka niiden osuus peltoalasta on vain noin 11 prosenttia. Siirtyminen kasvi- ja kalapainotteisempaan, energiatarpeen mukaiseen ruokavalioon parantaisi ravitsemusta koko väestön tasolla. Uudet ruokainnovaatiot ja arvoketjut auttavat koko ruokajärjestelmää uusiutumaan.
Nyt julkaistava laaja tutkimusraportti ”Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään” esittelee erilaisia murrospolkuja, joilla ruokajärjestelmän kasvihuonekasvikaasupäästöjä voidaan vähentää oikeudenmukaisesti niin, että samalla turvataan hyvä ravitsemus. Raporttia tukemaan julkaistaan myös politiikkasuositukset. Julkistustilaisuus pidetään Helsingissä ja livestriiminä 11.10.2022.
Ruokajärjestelmän kestävyysongelmien ratkaisuun tarvitaan toimia kaikilta ruokajärjestelmän toimijoilta sekä jämäkkää julkista ohjausta
”Suomeen tarvitaan vahva kestävän ja oikeudenmukaisen ruokajärjestelmän strategia ja sen pohjalta tehtävä hallituksen selonteko”, raportin toimittaja, Just food -hankkeen johtaja, tutkimusprofessori Minna Kaljonen Suomen ympäristökeskuksesta linjaa.
Tällä hetkellä suomalainen ruokapolitiikka on pirstaleista eivätkä ruokajärjestelmää ohjaavat politiikat tue toisiaan. Hallituksen ilmastoruokaohjelma odottaa edelleen poliittista hyväksyntää. Maatalouden maankäyttösektorilla raportoivat kasvihuonekaasupäästöt ovat edelleen kasvaneet.
Kestävä ja toimiva ruokajärjestelmä on osa kokonaisturvallisuutta. Ruokaturvan perustana on hyvin toimiva, reilu ja kestävä ruokajärjestelmä. Tällä hetkellä alkutuotannon heikko kannattavuus hidastaa ja vaikeuttaa ilmastotoimia tiloilla. Siirtymä tuntuu viljelijöistä epäoikeudenmukaiselta, kun maatalous- ja ilmastopolitiikan lähettämät viestit ovat keskenään ristiriitaisia.
Kestävää ruokajärjestelmää rakennettaessa on samaan aikaan tuettava innovaatioita ja siirtymää uuteen sekä purettava kestämättömiä rakenteita ja toimintatapoja
Raportin pohjalta julkaistut politiikkasuositukset muistuttavat, että muutoksessa on aina voittajia ja häviäjä. Siksi reilun ruokamurroksen politiikka myös varmistaa, etteivät murroksen haittavaikutukset muodostu liian raskaiksi millekään ihmisryhmälle tai ruokaturvan kannalta keskeisille elinkeinoille ja toiminnoille. Politiikkayhdistelmien avulla murrospolitiikan epäreiluiksi koettuja vaikutuksia voidaan lievittää ja yksittäisten politiikkakeinojen reiluutta parantaa.
”Turvemaiden päästöjen vähentämiseen liittyy merkittäviä reiluuskysymyksiä sekä tilakohtaisesti että alueellisesti”, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta korostaa. Siksi tarvitaan monipuolisia, alueelliset erot huomioivia ohjauskeinoja.
Viljelystä luopuminen voidaan aloittaa heikompituottoisilla turvepelloilla ja Etelä-Suomessa, jossa turvemaiden rooli on vähäisempi. Määräaikainen tuki turvemaan viljelystä luopumiselle antaisi viljelijälle mahdollisuuden sopeutua tulonmenetykseen ja muuttaa tilan toimintaa. Päästövähennysten rahoituksessa yksityisellä sektorilla voisi olla nykyistä selkeämpi rooli, mikä laajentaisi vastuuta ruokajärjestelmän toimijoiden kesken.
Siirtymäajat ja kompensaatiot ovat käyttökelpoisia siirtymää tukevia keinoja, mutta muutosta tukevia keinoja on kuitenkin tärkeää ajatella laajemmin. Katse on suunnattava myös haittojen ennaltaehkäisyyn sekä erilaisten toimijoiden muutosvalmiuksien vahvistamiseen.
”Uusi osaaminen auttaa luopumaan vanhoista toimintatavoista ja parantaa kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia vastata muutosvaatimuksiin. Oiva esimerkki ennaltaehkäisevästä sosiaalipolitiikasta on suomalainen kouluruokajärjestelmä, joka myös tukee valmiuksia kestävämmän ruokavalion omaksumiseen”, Kaljonen muistuttaa.
Ruokavaliomuutoksen kohdalla koko väestön tiedollisten ja taidollisten valmiuksien kehittäminen on tärkeää. Väestöryhmien ravitsemusta seuraamalla haavoittuvat ryhmät voidaan tunnistaa ja tarvittavia toimia, kuten elintarvikkeiden täydentämistä, osataan räätälöidä oikein. Väestöryhmittäinen tieto on tärkeää myös sosiaali- ja terveyspoliittisten toimien suunnittelussa. Ruokapuheen monipuolistaminen on avainasemassa ruokavaliomuutoksiin liittyvien vastakkainasettelujen purkamiseksi.
Reilu ruokamurros -raportissa arvioidaan maankäytön, ruokavalioiden ja teknologian muutoksiin keskittyvien murrospolkujen vaikutuksia maatalouteen eri alueilla sekä eri väestöryhmien ravitsemukseen. Julkaisu esittelee reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit, joiden avulla murrospolkujen reiluusvaikutuksia voidaan arvioida ja ruokajärjestelmän eri toimijoiden näkemyksiä ilmastotoimien reiluudesta suhteuttaa toisiinsa. Julkaisussa on myös joukko lyhyempiä näkökulmia, joissa esitellään toimia reilun ruokamurroksen edistämiseksi. Julkaisu perustuu Reilu ruokamurros -hankkeessa tehtyyn poikkitieteelliseen tutkimukseen.
Lue uusi raporttimme
Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Kaljonen, Minna; Karttunen, Kaisa; Kortetmäki, Teea. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022.
Lue uusi politiikkasuosituksemme
Just Food Policy Brief - Politiikkasuosituksia reiluun ruokamurrokseen. Lokakuu 2022. (Issuu.fi)
Lisätietoja