Just food -hankkeessa työskentelevät erikoistutkija Marjaana Toivonen ja pölyttäjälaskija Elina Karimaa vierailulla tutkimuspellolla. © Iris Aarola
Just food -hankkeessa on käynnissä peltojen monimuotoisuustutkimus, jossa selvitetään viljelykasvin ja viljelytavan vaikutusta peltojen biodiversiteettiin. Mukana on yhteensä 78 tutkimuspeltoa. Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laaja tutkimus kattaa kolme eri eliöryhmää: kasvit, pölyttäjät, petoselkärangattomat.
Peltojen biodiversiteetti tuo viljelyyn vakautta
Viljelykasvi ei elä yksin tyhjiössä, vaan osana ekosysteemiä. Se on aina riippuvainen myös monista muista eliöistä, jotka taas ovat edelleen riippuvaisia muista eliöistä. Tällä tavalla rakentuu eliöiden vuorovaikutusten verkosto, jonka varassa ruokaa tuotetaan. Biodiversiteettiä eli elollisen luonnon monimuotoisuutta tarvitaan siis pelloillakin. Monimuotoisuus parantaa eliöiden tuottamia ekosysteemipalveluja, kuten ravinteiden kiertoa, haittaeliöiden määrän säätelyä ja kukkien pölyttymistä.
”Monimuotoisuus parantaa myös viljelyvarmuutta. Jos pelloilla on hyvin yksipuolinen lajisto tai vaikkapa viljelykasvilla vain vähän geneettistä vaihtelua, se on alttiimpi häiriötekijöille ja ympäristöolojen muuttumiselle. Sato voi esimerkiksi romahtaa täysin yhden tuholaislajin tai kuivuuden takia. Monimuotoisemmillakin pelloilla ja viljelyalueilla näin voi käydä, mutta riskit ovat pienempiä”, kertoo SYKEn erikoistutkija Marjaana Toivonen.
Biodiversiteetin säilyttäminen on tärkeä osa ekologisesti kestävää ruoantuotantoa. Monimuotoisuuden vaaliminen kuuluu näin ollen myös osaksi kestävää ruokamurrosta. Viljelijän tehtävänä on löytää sopiva biodiversiteetin määrä ja laatu, joka mahdollistaa sekä viljelykasvin menestymisen että ekosysteemin vakauden säilymisen.
Ekologinen tehokkuus haastaa tehotuotannon
”Perinteisesti on ajateltu, että tehokas ruoantuotanto on tehotuotantoa, jossa tavoitellaan vain mahdollisimman suurta satoa pellon pinta-alaa kohden. Tehotuotannossa kuitenkin käytetään paljon muita tuotantopanoksia, esimerkiksi keinolannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita, joiden tuotantoon käytetään uusiutumattomia luonnonvaroja ja joiden käytöstä seuraa ympäristöhaittoja. Vaikka satoa tulisikin paljon, tällainen ei ole pidemmällä aikavälillä tehokasta eikä kestävää tuotantoa. Siksi nykyään puhutaan yhä enemmän ekologisesta tehokkuudesta, jossa huomioidaan erilaisten luonnonvarojen käyttö sekä ympäristövaikutukset satoyksikköä − kuten tuotettua viljakiloa − kohti”, kertoo Toivonen.
Viljelyekosysteemi ekosysteemipalveluineen vaatii toimiakseen riittävän monimuotoisen eliöstön. Kun ekosysteemipalvelut toimivat hyvin, ruoantuotanto ei ole yhtä riippuvainen esimerkiksi keinolannoitteista ja torjunta-aineista kuin heikosti ekosysteemipalveluita tuottavalla pellolla, jossa tarvitaan enemmän luonnon ulkopuolista apua sadon kasvattamiseen. Biodiversiteetti on siis edellytys ruoantuotannon ekologiselle tehokkuudelle.
Biodiversiteettiä vaalitaan esimerkiksi luonnonhoitopelloilla, joita käytetään Just food -hankkeen biodiversiteettitutkimuksessa tuotannossa olevien peltojen vertailukohteina. Kuvassa luonnonhoitopellolla kasvava nurmitädyke. © Iris Aarola
Peltojen biodiversiteetti jää usein huomiotta
Luonnon monimuotoisuus on viime vuosikymmeninä vähentynyt muun muassa maankäytön muutoksien, saastumisen ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Ilmiöstä puhutaan biodiversiteettikatona. Biodiversiteettikato on hitaasti hiipivä ongelma, jonka vaikutukset näkyvät toistaiseksi vähän tavallisessa arjessa. Tämän takia biodiversiteetti jää usein muiden asioiden varjoon myös päätöksenteossa.
Maatalousympäristön biodiversiteetti on jäänyt vähälle huomiolle myös siksi, ettei usein tulla ajatelleeksi, että ruoantuotanto tapahtuu elävissä ekosysteemeissä. Harva on pysähtynyt miettimään, että viljelyekosysteemi, josta ruokamme tulee, on itse asiassa ihmisen biologinen koti. Tuotannossa olevien peltojen biodiversiteetti on jäänyt myös tieteen kentällä vähälle huomiolle. Just food -hankkeen peltojen monimuotoisuustutkimus pyrkii tuomaan peltojen biodiversiteetin merkitystä enemmän esille tuottamalla siitä tieteellistä tietoa.
”Biodiversiteetti olisi hyvä ottaa huomioon esimerkiksi silloin, kun arvioidaan ruoan ympäristövaikutuksia. Peltojen monimuotoisuustutkimuksessa selvitämme, miten viljelykasvi ja viljelytapa vaikuttavat monimuotoisuuteen. Tarkoituksena on hyödyntää näitä tuloksia tulevaisuudessa esimerkiksi ruokien elinkaariarvioinneissa”, sanoo Toivonen.
Petoselkärangattomat ovat tuholaisten luontaisia vihollisia, ja siten tärkeä osa pellon biodiversiteettiä. Petoselkärangattomien kartoitukseen käytettävä kuoppapyydys tutkimuspellolla. © Iris Aarola
Biodiversiteetin tutkimuksesta hyötyy moni
Tutkimuksen tulokset hyödyttävät moninaista joukkoa. Tieteellisen käytön lisäksi niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja poliittisessa päätöksenteossa pyrittäessä parantamaan biodiversiteetin suojelua. Myös tavalliselle kuluttajalle voi olla mielenkiintoista tietää, miten omat ruokavalinnat vaikuttavat biodiversiteettiin.
”Tietysti pitää muistaa, että biodiversiteetin tutkimisesta ja vaalimisesta eivät hyödy vain ihmiset. Just food -hankkeen keskiössä on oikeudenmukaisuus, johon luen myös ekologisen oikeudenmukaisuuden. Siihen kuuluu biodiversiteetin itseisarvon kunnioittaminen eli se, että annamme muillekin lajeille mahdollisuuden kukoistaa maapallolla”, muistuttaa Toivonen.
Lisää aiheesta