Just food -hankkeen tutkijoita Porvoon Bosgårdissa. © Anni Savikurki
Reilu ruokamurros -hankkeen väki kokoontui maaliskuun alussa Bosgårdin kartanoon Porvooseen. Korona-murheet olivat silloin vielä edessäpäin, joten keskusteluissa pystyttiin keskittymään sekä tutkimuksen että vuorovaikutuksen kysymyksiin.
Kokouksen jälkeisillä viikoilla on kuitenkin jouduttu pohtimaan, miten epidemia vaikuttaa työhömme. Olemme todenneet, että tutkimuksemme on uudessakin tilanteessa merkityksellistä. Vain reilu, kestävä ja sopeutumiskykyinen ruokajärjestelmä voi toimia niin kriisitilanteissa kuin niiden jälkihoidossa.
Olemme tunnistaneet myös tarpeen ymmärtää aiempaa paremmin ruokajärjestelmän riskejä ja haavoittuvuuksia sekä ruokaturvan eri ulottuvuuksia. Kytkemme niitäkin työhömme. Tähän meitä kannusti myös hankkeemme neuvonantajaryhmä äsken pidetyssä kokouksessa.
Puhuimme Bosgårdissa paljon erilaisista kasvihuonekaasujen päästövähennyspoluista. Millä keinoilla ja keinoyhdistelmillä voitaisiin ruokajärjestelmän päästöistä vähentää kolmasosa vuoteen 2035 mennessä? Tai pudottaa niitä 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Ja miten eri keinojen vaikutukset jakautuisivat eri elinkeinojen, alueiden, ihmisryhmien ja ympäristömuuttujien kesken?
Huomiotta ei voi jättää myöskään eri keinojen ristikkäisvaikutuksia, koska ruokajärjestelmässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä ymmärrys on tarpeen myös koronanjälkeisessä maailmassa.
Hankeemme taustalla on koko ajan ajatus reiluudesta ja sen eri ulottuvuuksista. Olisivatko tietyn päästövähennyspolun reiluusvaikutukset erilaiset verrattuna johonkin toiseen? Miten termeillä ja kriteereillä reiluutta voidaan ruokajärjestelmän muutoksessa ylipäätään arvioida?
Käynnistyneet käytännön tapaustutkimukset tuottavat sisältöä sekä mahdollisia ratkaisumalleja reiluuskeskusteluun. Lisäksi niissä saadaan kuuluviin ruoka-alan toimijoiden ajatuksia. Tapaustutkimuksista ja muista ajankohtaisista asioista on lisätietoa hankkeen verkkosivuilla.
Tähtäämme hankkeessa myös politiikkasuositusten antamiseen. Ne eivät välttämättä koske vain politiikan sisältöä vaan myös sen tekemisen tapaa, esimerkiksi ketkä pääsevät osallistumaan ja kenen ääni kuuluu. Iso haasteemme on vastata kysymykseen: mitä toimia tarvitaan, jotta Suomi voisi harpata kohti ilmastoviisasta ruokajärjestelmää kestävästi ja reilusti?
Korona-epidemia asettaa rajat myös tutkimukselle. Yleisötilaisuuksia on siirretty syksyksi ja kokoukset ja haastattelut on viety verkkoon. Työ kuitenkin jatkuu ja jopa syvenee, kun aikaa ajattelulle ja kirjoittamiselle on aiempaa enemmän.
Epidemia luultavasti muuttaa myös ruokajärjestelmäämme vielä ennakoimattomilla tavoilla. Siksi myös tutkimuksemme kohde voi näyttää jatkossa erilaiselta kuin ennen.
Kaisa Karttunen, hankkeen vuorovaikutusvastaava ja tutkija e2 Tutkimus