Katse kansainvälisiin tuotantoketjuihin

© Theresa Tribaldos

Just food -hankkeen Brasilian tapaustutkimus selvittää erilaisia soijantuotantomenetelmiä ja niiden vaikutuksia ruokajärjestelmän kestävyyteen.

Soija on tärkeä osa Euroopassa ja muuallakin maailmassa käytetyissä eläinrehuissa. Kysyntä on vauhdittanut teollisen mittakaavan soijantuotantoa ja kasvattanut viljelyalueita Brasiliassa, millä on merkittäviä ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia.

Vuosien 1997–2019 välillä soijan viljely on kasvanut 11 miljoonasta hehtaarista yli 36 miljoonaan hehtaariin ja levinnyt etenkin Cerradon ja Amazonian alueilla. Brasilian hallinnon tukema laajeneminen on vaikuttanut sosio-ekologisiin systeemeihin eri osavaltioissa ja eloyhteisöissä. Kielteisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi metsäkato ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä vesistöjen saastuminen maataloudessa käytettyjen kemikaalien takia. Soijanviljelyn laajentuminen luo myös paineita maankäytölle ja yksipuolistaa tuotantoa.

Lisäksi paikallisväestön perinteisten elinkeinojen häviäminen ja elintilan pieneneminen sekä väestönsiirrot ovat seurausta laajentuneesta soijantuotannosta.

Erilaisia alueita ja eloyhteisöjä

”Tutkimme suurtuotannon, perheviljelmien, luonnonmukaisen tuotannon sekä siirtogeenisen ja ei-siirtogeenisen tuotannon kestävyysvaikutuksia ruokamurroksessa. Taustana on syvälle yhteiskuntaan juurtunut epätasa-arvoisuus, kertoo tohtori Theresa Tribaldos, tapaustutkimuksen vetäjä Bernin yliopiston kestävyyden ja ympäristön tutkimuskeskuksesta (Centre for Development and Environment CDE).

Tutkimusta tehdään neljällä alueella, joista jokaisella on hieman eri painotus:

1. Suurien soijamonokulttuurien leviäminen Amazonian alueella Paran osavaltiossa. Siellä huomio kiinnittyy metsäkatoon ja maatalouskemikaalien aiheuttamaan vesistöjen saastumiseen. Yhtä lailla keskiössä on perinteisen ruuantuotannon siirtyminen soijantuotannon ja eläinten laiduntamisen tieltä sekä kuljetusyhteyksien rakentaminen. Nämä kaikki ovat yhteydessä toisiinsa.
2. Soijantuotannon laajeneminen savannimaiseen eloyhteisöön (cerrado) Matopiban alueella, joka sijaitsee neljän osavaltion rajalla. Tutkimuskohteena ovat soijamonokulttuurien sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset sekä konfliktit, joita viljelyn laajeneminen aiheuttaa perheviljelmien ja alkuperäiskansojen kanssa.
3. Luonnonmukainen soijantuotanto Capaneman kunnassa Paranán osavaltiossa eteläisessä Brasiliassa. Siellä tutkimuskohteena on luonnonmukaisen, ihmisravinnoksi tuotetun soijan tuomat mahdollisuudet alueen perheviljelijöille.
4. Sertifioitu, ei-siirtogeeninen soijantuotanto eurooppalaisille markkinoille Mato Grosson osavaltiossa. Kysymykset tällä alueella liittyvät tuotantotavan vaikutuksiin ja tuottajien olosuhteisiin. Onko sertifioitu soijantuotanto kestävämpää ja reilumpaa kuin siirtogeeninen soijantuotanto? Entä eroavatko siirtogeenisen ja ei-siirtogeenisen soijan tuottajat jollain lailla toisistaan?

Tutkimusalueet Brasilian kartalla. © Google Maps

”Tärkeimpiä sidosryhmiämme ovat niin perhetuottajat, uudisasukkaat ja alkuperäisväestön edustajat kuin kansalaisjärjestöt, tutkijat ja hallinnon edustajat”, kertoo professori Renato Maluf, paikallisen tutkijaryhmän vetäjä Brasiliassa. Tutkimusryhmään kuuluvat myös Rosangela Cintrao, Mariana Santarelli, Emilia Jomalinis, Luciene Burlandy ja Silvio Porto. Ryhmä on osa ruoka- ja ravitsemusturvan keskusta (Reference Centre on Food and Nutrition Sovereignty and Security CERESAN), joka toimii Rio de Janeiron maatalousyliopiston yhteydessä (Federal Rural University of Rio de Janeiro, UFRRJ).

Kenttätyö alkaa syksyllä 2020

Työ Brasiliassa on alkanut Just food -hankkeen teoreettisen ja menetelmällisen lähestymistavan soveltamisella paikallisiin oloihin. Ensiksi on pohdittu reilun siirtymän, ruokaoikeudenmukaisuuden ja sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien merkityksiä ruokajärjestelmässä. Myös yhteyksiä oikeudenmukaisuuden ja suvereniteetin käsitteisiin sekä ruokaan liittyviin oikeuksiin on tutkittu, samoin tärkeimpiä toimijoita on tunnistettu. Lisäksi ryhmä on tutustunut ympäristöoikeudenmukaisuuden, konfliktien sekä ravitsemuksen ulottuvuuksiin ruokamurroksessa.

Kenttätyötä on valmisteltu järjestelemällä saatavilla olevaa tietoa tutkimusalueista. Kenttätyövaiheen on tarkoitus alkaa syksyllä 2020 sidosryhmien haastatteluilla Amazonian eteläisellä alueella.

© Theresa Tribaldos

Uusia käsitteitä ruoka- ja ravitsemuskeskusteluun Brasiliassa

Ruokaoikeudenmukaisuus ja reilu siirtymä ovat käsitteinä vielä melko tuntemattomia Brasiliassa, kun taas suvereniteetti, ruokaturva ja ihmisoikeudet ovat olleet useammin esillä.

Just food -hanke tuottaakin uutta sisältöä maatalouteen, ruokaan ja ravitsemukseen liittyvään keskusteluun tilanteessa, jossa vallitsee syviä sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia. Ryhmän tutkijat osallistuvat seminaareihin ja tilaisuuksiin niin Brasiliassa kuin ulkomailla keskustellen hankkeen kysymyksistä ja tuloksista.

Brasilian tapaustutkimus tuo tärkeän lisän Just food -hankkeeseen suuntaamalla katseen kansainvälisiin tuotantoketjuihin ja niihin liittyviin kysymyksiin vallasta, epätasa-arvosta sekä ihmisoikeusloukkauksista. Nämä ovat tärkeitä asioita myös eurooppalaisissa ruokajärjestelmissä ja erityisesti maissa, jotka tuovat suuria määriä ruokaa ja rehua ulkomailta.

Lisätietoja

• Senior Research Scientist Theresa Tribaldos, Centre for Development and Environment CDE,  etunimi.sukunimi@cde.unibe.ch, puh. +413 1631 8822