Äänitteen nimi: Miten kasvipohjaiset tuotteet muuttavat ruokajärjestelmäämme? jakso 13
Äänitteen kesto: 00:46:31
[äänite alkaa]
[Musiikkia 00:00:00]
Hanna Jensen [00:00:08]: Ajankohtaisen JustFood -hankkeen tavoite ei ole vaatimaton. Siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään on tehtävä kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tämä on Ruokamurroksessa -tiedepodcast, ja minä olen Hanna Jensen. Tänään siirtymää ilmastoviisaaseen ruokajärjestelmään katsotaan yritysten näkökulmasta. Meillä on kolme kiinnostavaa vierasta: SYKE:n erikoistutkija ja ympäristöpolitiikan asiantuntija Annika Lonkila, muun muassa kasvipohjaisia MUU-tuotteita valmistavan Meeat Food Tech:n toimitusjohtaja Mikko Karell, sekä Valion kasvuliiketoiminnasta ja tuotekehityksestä vastaava johtaja Tuomas Salusjärvi, jolla on pöydällään muun muassa Oddlygoods ja nyhtökaura. Lämpimästi tervetuloa kaikille.
Mikko Karell [00:01:02]: Kiitos.
Annika Lonkila [00:01:04]: Kiitos.
Hanna Jensen [00:01:04]: Aloitetaan henkilökohtaisella kysymyksellä: mikä on yllättänyt teidät viimeksi ruokakaupassa kasvipohjaisen ruokavalion syöjän näkökulmasta? Sana on vapaa ja näkökulma. Aloitetaan Mikosta.
Mikko Karell [00:01:18]: No joo, kyllähän tietysti valikoima on tosi laaja, että se on ehkä yllättänyt kaikkein eniten. Kohtuullisen pieni markkina ja paljon tarjontaa.
Hanna Jensen [00:01:26]: Kyllä. Entäs Tuomas?
Tuomas Salusjärvi [00:01:29]: Olisin itse asiassa vastannut ihan saman, että se valikoima ja tarjonta on todella huikea. Kyllä yritykset selkeästi näkevät trendin ja tuovat sinne paljon jatkuvasti uusia juttuja. Osa jää eloon ja osa on aika lyhytaikaisia, mutta se aktiviteetti siellä markkinoilla on kova, suhteessa nimenomaan markkinan kokoon.
Hanna Jensen [00:01:45]: Meinasin just kysyä, että jos miettii Suomen kokoa ja kansainvälisesti, niin onko meillä jotenkin suhteessa erityisen hyvä valikoima?
Mikko Karell [00:01:53]: On joo, että kyllähän olemme edelläkävijöitä tässä markkinassa, kehitetään ja ollaan nopeita, että se on tässä. Nyt tuntuu, että kaikki haluavat tänne, mutta täällä ei ole enää tilaa niin paljon, että pysyköön kotonaan.
Tuomas Salusjärvi [00:02:05]: Niin, jos katsoo sillä tavalla ihan koko maailman mittakaavassa, niin länsimaissa, Skandinavia ja Länsi-Eurooppa, niin tietysti tämä buumi on ollut suurin ja kasvuprosentit ovat olleet huikeita. Mutta, jos mietitään vaikka Aasiaa, katsotaan vaikka kiinalaista maitohyllyä, niin siellähän itse asiassa kasvijuomat ovat olleet valtavirtaa aina ja eläinperäiset tuotteet ovat uusia juttuja, kasvussa siellä. Tietenkin täällä meidän markkinoillamme näin on.
Hanna Jensen [00:02:29]: Kyllä. Entäs Annika?
Annika Lonkila [00:02:30]: Joo, minä just mietin tuota, että jossain vaiheessa, kun minäkin olen ollut kasvissyöjä pitkään, niin oli sellainen ajatus, että kokeilee kaikkia uusia tuotteita mitä tulee, mutta ei kyllä mitenkään pysy enää perässä. Myös se vaihtuvuus on niin suurta, että kun suunnittelee jotain kokeilevansa, niin se on ehkä hävinnyt sieltä hyllystä jo siihen mennessä. Mutta yksi hauska suosikki, mikä on viime aikoina tullut, ovat nuo vegaaniset juustonaksut. Sekin minusta kuvastaa sitä, että on aika laajalle jo levinnyt tämä, että mitä kaikkia tuotteita on tehty kasvipohjaiseksi. Ne ovat kyllä todella hyviä, suosittelen.
Hanna Jensen [00:03:03]: Just näin. Annika nyt, kun pääsit ääneen, niin kerrotko meille ja kuulijoille vähän kiteytetysti sinun työstäsi, mitä sinä teet ja mitä teet tässä JustFood -hankkeessa?
Annika Lonkila [00:03:14]: Joo, eli minä olen ympäristöpolitiikan tutkija ja tutkin tätä kestävää ruokamurrosta ja ruokajärjestelmän muuttamista kestävämpään suuntaan eri kulmissa. Tässä JustFood -hankkeessa on tutkittu esimerkiksi just viljelijöiden asemaa ja ruokamurroksen vaikutuksia viljelijöille ja näitä oikeudenmukaisuuden eri kulmia. Olen myös tutkinut näitä kasviproteiiniyrityksiä ja heidän strategioitaan ja markkinointiaan.
Hanna Jensen [00:03:43]: Hyvä. Mikko, aloitamme sinusta. Teidän yrityksenne sivuilla sanotaan, no englanniksi olen lukenut, mutta käännän tämän nyt sitten tässä nopeasti, että olemme olleet lihateollisuudessa mukana 25 vuotta, so we know meat, eli tunnemme lihan, ja taustalla on Pouttu Oy. Isommalla, yrityksen tasolla, teidän missionne on näyttää muille yrityksille esimerkkiä. Se oli kiinnostavaa. Sen sijaan, että te esimerkiksi hyökkäisitte, jos nyt muistelee taannoista Oatly:n kampanjaa, jossa tultiin aika kovaa vastaan maitoa ja maidontuotantoa ja tehtiin se Maitomyytit -kampanja. Sanotte, että te osaatte muuttaa lihatehtaan vegetuotantoon yhdestä viiteen vuodessa, ja voisitte näyttää sitä myös muillekin, kerro tästä?
Mikko Karell [00:04:33]: No joo, itsehän olen ollut 25 vuotta lihabisneksessä, siitä tuo vuosimäärä tulee. Kyllä tässä itse, kun on seurannut tätä ruokabisnestä jo jonkun aikaa, koittanut tehdä paremmin, koska siihen pystyy ja se on vähän niin kuin toimitusjohtajan homma, että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa, niin miksi et vaikuta. Olin tuossa aikanaan Lihakeskusliiton hallituksen puheenjohtaja ja näin paljon pieniä lihayrityksiä. Niitä on satoja Suomessa, mutta täällä on tietysti kolme isoa, mitkä näyttävät suunnan ja toiset seuraavat perässä. Silloin tuli ajatus, että okei meillä on paljon tehtaita maailmanlaajuisesti, missä tehdään lihaa, niin voisiko niillä tehdä jotain muuta. Sitten syntyi brändi MUU. Tästä oikeastaan se meidän yksi liiketoimintaideammekin lähti, että konvertoidaan nämä olemassa olevat tehtaat lihatehtaista kasvilihatehtaiksi, kasviliha -sanaa ei saa käyttää, mutta käytän kuitenkin. Se on oikeastaan se liikeidea. Samoilla vehkeillä voidaan tehdä kasvimakkaraa, kun tehdään lihamakkaraa. Se on yksinkertaisuudessaan se. Mutta siihen tietysti pitää olla se osaaminen taustalla, että ei se noin vain lähde, että painetaan nappulaa ja tulee MUU-makkaraa tuutista.
Hanna Jensen [00:05:39]: Oletko kuullut toisesta yrityksestä, joka tekisi samalla tavalla?
Mikko Karell [00:05:42]: Onhan näitä Euroopassa joo jonkun verran, mutta kyllä me tässä sillä tavalla olemme pohjolassa suunnannäyttäjiä oltu. Se tuli oikeastaan vähän pakostakin, koska Poutun asema markkinoilla koko ajan väheni ja väheni, ja pakko oli tehdä jotain muuta. Sieltä se ajatus oikeastaan lähti. Tutkittiin markkinaa ja katsottiin, että tuossa meillä on sopiva markkinarako, ruvetaan tekemään. Sitten ruvettiin tekemään.
Hanna Jensen [00:06:07]: No sitten teillä on manifest, jossa sanotaan, että olemme pelottomia, we are fearless, ja tiedämme, että joudumme tappelemaan jättiläisiä vastaan pitkän aikaa. Nyt kysyisin, että onko tilanne vieläkin se, että pitää tapella jättiläisiä vastaan? Ketä vastaan ja miksi?
Mikko Karell [00:06:25]: No emme me ehkä tappele, mutta tietysti haluamme olla semmoinen pioneeri tässä markkinassa ja näyttää, että jotain muutakin voi tehdä. Ei tarvitse aina tehdä hunajamarinoitua broilerin fileesuikaletta 50 vuotta, voi myös kehittää markkinaa. Sen takia tämä vastavirta on kyllä olemassa. Me pienenä, uutena yrityksenä koemme semmoista, että nuo pitää litistää, mutta sen takia tässä ehkä tulkitaan tämmöiseksi tappeluksi, että kyllä me näytämme, täältä tullaan.
Hanna Jensen [00:06:52]: No Tuomas, sinä kuuntelet ja katsot tätä tietyssä mielessä jättiläisen näkökulmasta, ainakin Suomen mittakaavassa, niin miltä kuulostaa? Mikä asema on isolla yrityksellä, miten näet tällaisen pienen, joka lähtee käärimään hihat?
Tuomas Salusjärvi [00:07:06]: No sanotaan näin, että katson kahdelta pallilta. Toki olen Valiossa töissä, mutta sitten toisaalta olemme spinnanneet ulos Oddlygood, joka on startup, jossa toimin hallituksen puheenjohtajana, joka on sitten taas pieni tekijä tässä isossa kentässä. Kyllä tuo Mikon määritelmä, jos miettii markkinaa ja miten siellä toimitaan, että siellä on vakiintuneet isot toimijat, joilla on tehokkaat olemassa olevat tuotantoprosessit ja äärimmilleen viritetty koneisto. Lähdet sinne sitten uuden tyyppisillä tuotteilla, joiden tuotantotehokkuus ja koko prosessi ei ole niin äärimmilleen viritetty, ja joudut kertomaan siitä tuotteestasi kuluttajalle todella paljon enemmän, kun ehkä tämmöinen joku, joka kauppaa fileesuikaletta tai jauhelihaa, niin toki se kustannusrakenne on todella erilainen. Sitten siellä tietenkin on se alkava uusi kysyntä, mutta se hintalappu millä siihen vastataan, erityisesti, jos on paljon kilpailua, niin on kovempi. Kyllä se taistelu tulee ihan siitä markkinasta, että ei siellä kukaan sinulle anna hyllytilaa itsestään, että se on otettava ja ansaittava. Se on kovaa työtä. Sitä ei laakereillaan lepäämällä saa. Kyllä etenkin pieni yritys pienillä resursseilla rakentaa kaikkea uudestaan, se on erilainen haaste, kuin tällainen vakiintunut arvoyritys, joka ehkä enemmän pyrkii puolustamaan markkinaosuuksiansa ja sitä kautta palvelemaan omistajiaan.
Hanna Jensen [00:08:23]: Annika, nähdäänkö tämä JustFood:ssa tämä yritysten tilanne? Keskusteletteko te tästä näkökulmasta?
Annika Lonkila [00:08:33]: No, kun olemme tutkineet tätä näiden yritysten markkinointia, niin olemme huomanneet juuri sen, että Suomessa varsinkin ehkä vähän eri tavalla, kuin monissa muissa maissa, niin on lähdetty aika konsensushakuisesti siihen kasvituotteidenkin markkinointiin. Se on ollut meistä aika kiinnostava ilmiö, että ei ole lähdetty siihen Oatly:n tyyliseen haastamiseen ja semmoiseen, että tehtäisiin sen markkinoinnin kautta sitä vastakkainasettelua. Eikä ole lähdetty ehkä myöskään semmoiset eettiset- tai ympäristöviestit edellä siihen markkinointiin, vaan semmoinen kynnyksen madaltaminen ja maku edellä siihen markkinointiin. Mutta sitten tuohon liittyen vielä, niin mehän olemme nähneet tässä Suomen markkinassa aika paljon sitä, että niitä pieniä toimijoita on siirtynyt isojen kainaloon. Se on semmoinen asia, mitä me tutkijoina pohdimme, että miten se vaikuttaa siihen laajempaan murrokseen ja sen segmentin vakiintumiseen ja kasvamiseen. Siinä voi olla varmaan positiivisia vaikutuksia, mutta ehkä myös sitten negatiivisiakin.
Hanna Jensen [00:09:39]: Tänään ja nyt puhumme tästä yritysten näkökulmasta, niin Annika, rakentaisitko vielä siinä mielessä ison kuvan, että mikä on näiden kasvipohjaisten proteiini- ja maitotuotteiden rooli koko tässä ruokamurroksessa, jota te tutkitte?
Annika Lonkila [00:09:52]: No ihan lähtökohtaisesti me näemme sen todella merkittävänä. Kyllä meidän tarvitsee vähentää maito- ja lihatuotteita, eläinperäisiä tuotteita meidän lautaseltamme, ihan terveys- ja ravitsemussyistäkin. Me syömme liikaa lihatuotteita, vaikka ravitsemissuosituksiin nähden. Se on sen kannalta tärkeää, mutta myös ympäristön kannalta, että kyllähän se maankäytönkin kannalta olisi tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Sen sijaan, että me vaikka kasvatamme palkokasveja tällä hetkellä todella paljon eläinten rehuksi, niin me söisimme mieluummin niitä palkokasveja, kun tiedämme Suomessa näiden maankäytön ja turvemaiden ongelmien olevan suuria, niin siihen tätäkin kautta päästäisiin tätä kautta ehkä vastaamaan.
Hanna Jensen [00:10:38]: Nyt kysyn vähän hassun kysymyksen Mikolta ja Tuomakselta, mutta jos saisitte pyytää apua tässä teidän bisneksessänne, missiossanne ja visiossanne, niin minkä asian kanssa te yrityksenä tarvitsisitte enemmän tukea, ja keneltä?
Mikko Karell [00:10:56]: No kyllähän tietysti tämä, mihin viitattiin äsken, tämä alkutuotannon konvertointi, että sinne puolelle ehkä. Kun siirrytään niistä eläinrehuista ihmisrehuihin, niin sinne varmaan tarvitaan, että saadaan se alkutuotanto hyödynnettyä paremmin ja hyötysuhde paremmaksi sille maankäytölle. Nykyinen malli ei vain kestä, sen me tiedämme, kun katsotaan Itämerta ja muutenkin maankäyttöä, niin sinne toivottaisiin apua. Saataisiin sitten sieltä kotimainen raaka-aine näiden tuotteiden pohjaksi vielä enemmän. Se on ehkä se minun pitkän tähtäimen avunpyyntöni.
Hanna Jensen [00:11:29]: Ja keneltä, kaikille tämä kysymys, keneltä se apu pitäisi tai voisi tulla?
Mikko Karell [00:11:35]: No kyllähän se niistä maanomistajilta varmaan. Ketä ne maat omistaa, niin sinne se kannattaa huutaa, ei oikein muualle kannata huudella.
Tuomas Salusjärvi [00:11:43]: Tässä arvoketjussa on monta kohtaa, mitä pitäisi kehittää. Toki alkutuotanto yksi kohta. Me tiedämme näiden tuottajien tilanteen, taloudellisesti ei mene erityisen hyvin ja muutokset yleensä lähtevät siitä, että siitä aluksi tulee kustannuksia ennen, kuin alkaa tulemaan tuottoja. Siihen kohtaan varmasti sellaisia perinteisiä tukielementtejä voisi kohdentaa. Sitten meillä on myös tämä jalostava teollisuus, joka monessakin kohtaa mielestäni kaipaa panostuksia. Se, että sinulla on vilja laarissa tai herne kerättynä, niin se ei vielä ihan taivu siitä herkulliseksi, toimivaksi, funktionaaliseksi tuotteeksi. Sille pitää tehdä jotakin. Esimerkiksi se tavallaan ingredienttiteollisuus tällä hetkellä on pullonkaula. Me kyllä saisimme ehkä kotimaisia raaka-aineita, jos katsotaan omavaraisuusasteita esimerkiksi viljan tai vaikka herneenkin osalta, mutta se, että joku tekisi niistä semmoisia salaatteja, joita voitaisiin sitten käyttää kuluttajatuotteiden valmistamiseen, niin siinä meillä on selkeästi gap. Siihen tarvittaisiin panostuksia, varmaan ainakin siltä teollisuudelta, ketä siinä toimii. Ja sitten, jos katson omaa pesää ja tätä tuotekehityspuolta, niin kyllä me edelleen mielestäni olemme sellaisessa, miten sen nyt sanoisi, emme ole ihan sanotaan valmiissa lopputuotteessa vielä. Emme ole hinnan suhteen, emmekä aistinvaraisten ominaisuuksien suhteen. Sille puolelle tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia varmasti tarvitaan vielä. Tämä on aika intensiivistä siinä kohtaa ja siinä toisaalta ne mahdollisuudetkin ovat globaalissa pelissä, että ei oikein kenelläkään ole vielä lopullisesti valmiita tuotteita ja kaikki kehittävät eteenpäin. Kuka sen aina tekee niitä innovaatioita ja saa uusia steppejä eteenpäin, niin se kyllä sitten voittaa aistinvaraisissa ja toiminnallisissa ominaisuuksissa sillä tavalla, että kuluttaja myös valitsee heidän tuotteitaan. Siinä on ihan kansantaloudellisesti kiinnostavia parametrejä. Kyllä tässä koko ketjussa on edelleen kehitettävää ja se on varsin luonnollista, kun ollaan kuitenkin jossain mielessä alkuvaiheilla ja lähdetty matkaan, niin ei olla ihan vielä siellä, missä varmaan tullaan kymmenien vuosien päästä olemaan.
Hanna Jensen [00:13:37]: Miltä kuulostaa?
Mikko Karell [00:13:37]: No joo, allekirjoitan. Todella samoja ajatuksia, kuin mitä meillä on. Meidän näissä tutkimuksissamme on tullut esiin, että yritykset eivät varsinaisesti kauhean innokkaasti lähde puoltamaan, vaikka heille suunnattua mitään tukimuotoja tai tämmöisiä. Mutta sitten nähdään, että tästä ingredienttiteollisuuden kehittämisestä Suomessa on puhuttu jo vuosikausia, ja sitten ehkä niitä panostuksia ei ole kuitenkaan nähty. Sitä on paljon mietitty, että miten se sitten, että tarvitsisiko yritysten tehdä, vaikka enemmän yhteistyötä siinä, vai voisiko se olla semmoinen kohta, mitä sitten valtio jollakin tavalla tukisi, että saataisiin sitä kotimaisen raaka-aineen hyötykäyttöä. Se tukisi myös sitä alkutuottajaa. Ylipäätänsäkin me näemme sillä tavalla, että kun alkutuottajalla on paljon riskejä tavallaan siinä siirtymässä tällaiseen kasvipohjaiseen tuotantoon, niin sitten sitä riskiä jaettaisiin sen arvoketjun läpi vähän, ettei se kaikki jäisi sinne alkutuottajan niskaan, että jos hän tekee tällaisen siirtymän ja alkaa tuottamaan. Siinä on kuitenkin paljon oppimista ja kykyä ja kaikkea tällaista, että ei se mene yhdessä vuodessa välttämättä putkeen, että siirtyy vaikka härkäpapua tuottamaan, elintarvikekäyttöön varsinkaan. Niin sitten hänen ei tarvitse sitä riskiä välttämättä kantaa siitä yksin.
Hanna Jensen [00:14:58]: Aina välillä täällä tulee esiin näissä podcast -jaksoissa tämä yritysten välinen yhteistyö. Onko sitä, ja mitä te siitä ajattelette?
Mikko Karell [00:15:09]: No onhan sitä näennäisesti, mutta ei siinä mittakaavassa, mitä esimerkiksi meidän naapurimaamme tekevät. Kyllä tässä aika lailla yksin lykätään sitä lumilapiota. Jos mieluummin kolalla lykittäisiin kimpassa, kuin yhdellä lapiolla. Ollaan nyt viimeisen parin vuoden aikana kierretty messuja Saksassa ja Ranskassa, niin kyllähän se aika semmoista puuhastelua on ollut. Kyllä se vaatisi enemmän yhteistyötä ja mietittäisiin yhdessä. Täältä kun lihaa viedään, niin jokainen vie omat konttinsa ja kaiken kaikkiaan, on se vähän semmoista yksin yrittämistä. Meiltä puuttuu semmoinen ruokavienti -bisnes kokonaan. Raaka-aineita viedään paljon, mutta emme me paljon ruokaa vie. Sitä nyt tässä koitetaan saada käyntiin.
Hanna Jensen [00:15:50]: Kuka ja mikä taho voisi Tuomas sinun mielestäsi tämän käynnistää kunnolla?
Tuomas Salusjärvi [00:15:56]: No siinä pitää varmaan löytää roolit niiden yritysten välillä. Uskon, että semmoista tahtotilaa kyllä on. Kyllä mielestäni yhteistyötä myös tehdään, mutta ei se automaattisesti toimi kaikkien yritysten välillä kaikissa tilanteissa, koska yritysten intressit ja kilpailutilannekin voi olla hirveän erilainen. Jos on kaksi hyvin kilpailevaa yhtiötä, niin silloin helposti tulee jo lainsäädännöllisiäkin vaikeuksia toimia yhdessä. Mutta sellaisia luontevia tapoja tehdä sitä, kun niitä löytyy, niin minusta sitä tapahtuu. Esimerkiksi iso yritys voi tarjota pienelle yritykselle paljon tukea, esimerkiksi startupille ja tämän tyylisesti. Sitten, jos on jo aika vakiintuneita liiketoimintoja, niin sitten ne ovat aika spesifisiä ne tarpeet monta kertaa. Sen avun tunnistaminen, esimerkiksi logistinen yhteistyö kuulostaa todella hyvältä, mutta sitten, kun alkaa miettimään, että kuinka paljon me teemme samoilla markkinoilla, että minne se kontti kulkee ja mitä reittiä, mitä vaateita sillä on, niin sitten aika vähän löytyy kuitenkin semmoista aidosti win-win yritysten välillä.
Hanna Jensen [00:16:54]: Mikko, taisitte kertoa, oliko se joulukuussa, että laajennatte tukkupuolelle?
Mikko Karell [00:17:00]: Joo.
Hanna Jensen [00:17:00]: Eli jatkossa siis julkishallinto ja hotelli-, ravintola-, kahvilapuolen toimijat voivat halutessaan siirtyä kasvipohjaisiin tuotteisiin. Onko tämä yksi teko sen eteen, että nämä kasvipohjaiset tuotteet saataisiin skaalattua isommaksi segmentiksi?
Mikko Karell [00:17:14]: Joo. Nythän me olemme olleet pari, kolme vuotta tuossa niin sanotussa kuluttajamarkkinassa, ja nyt sitten oikeasti isosti lähdemme tuonne niin sanotusti food service -puolelle ja myös teolliselle puolelle. Kyllähän nämä ravitsemussuositukset, mitä tässä nyt on puhuttu jo aikaisemminkin, tulevat muuttamaan tätä isosti pitkässä juoksussa. Kun koulut ja päiväkodit ja armeijakin jossain kohtaa muuttavat ruokalistaansa kasvipohjaisemmaksi, niin sitä kautta myös sitten kuluttaja, seuraava sukupolvi oppii syömään niitä. Se tottumus tulee sieltä monasti. Kyllä me panostamme aika paljon, olemme juuri nyt remontoimassa meidän fermentointitehdastamme tuonne Kannukseen, Poutulle, ja sieltä tulee nyt sitten fermentoitua härkäpapua. Sillä minä näen erityisesti roolin tuossa tuolla sektorilla raaka-aineena, että saadaan tehtyä kouluun niitä samoja ruokalajeja, mitkä sitten korvataan tällä tuotteella. Kyllä uskon siihen tosi tosi paljon. Sieltä se lähtee.
Hanna Jensen [00:18:09]: Annikalle ja Tuomakselle kysyisin, että mitä seuraavaksi? Miten päästään seuraavalle tasolle, että näistä tulisi isompaa? Mikä on polku?
Tuomas Salusjärvi [00:18:23]: No jos minä aloitan, niin sen näkee ainakin omissa tuotteissa. Jos lähtee siitä, että ketä tavoitellaan, että kuluttajia on hirveän erilaisia ryhmiä. Meillä on tietysti edelläkävijäryhmä, joka on innostunut kokeilemaan kaikkea ja on motivoitunut käyttämään tuotteita, mihin ei välttämättä aistinvaraisesti tai hinnan kautta olisi täydellisen tyytyväinen. Sitten on iso joukko kuluttajia, joille esimerkiksi hinta on ykköskriteeri. 30 % kuluttajista, ja varmaan tänä päivänä tässä taloudellisessa tilanteessa enemmänkin, ostaa hinnan mukaan, se on se pääkriteeri. Jos meidän tuotteemme ovat kolme tai neljä kertaa kilohinnaltaan kalliimpia, kun sitten vaihtoehtoiset tuotteet, niin sitten se monesti ratkaisee sen, mitä sinne ostoskoriin päätyy. Sanoisin, että kyllä se lähtee siitä, että ihan näiden markkinoiden neljän klassisen P:n kautta, mitkä 60-luvulta ovat tuttuja. Meillä on hyvälaatuinen tuote, oikeaan hintaan, tarjolla oikeassa paikassa, ja siihen tarpeeseen mitä kuluttaja haluaa. Ne pitää täyttyä. Ne eivät mielestäni vielä ihan täyty näiden kaikkien tuotteiden osalta. Itse näen, että siinä se kehitystyö, mikä pitää tehdä, on juuri aistinvaraiselle puolelle. Kuluttajat ovat kyllä uteliaita kokeilemaan, mutta se, että tuote päätyy sinne niiden 70 tai 80 aktiivisesti ostetun tuotteen joukkoon, niin se vaatii sitä, että ne ilahtuvat siitä ja ovat positiivisesti yllättyneitä. Osa tuotteista on jo sellaisia, esimerkiksi Barista kaurajuomat monasti korvaavat nykyisin kahvikäytössä ihan kaikilla ihmisillä maidon, missä aikaisemmin käytettiin vain maitoa. Se on tämmöisille flexaajille, jotka ovat valmiita kokeilemaan ja käyttämään mitä tahansa, niin se on hirveän tärkeä, se aistinvarainen kokemus siitä, että se on miellyttävä. Kun me pääsemme niin pitkälle, että olemme kustannuskilpailukykyisiä kuluttajalle siellä kaupassa ja meidän tuotteemme ovat aistinvaraisesti parempia, kuin vaihtoehdot, niin sitten me olemme valtavirtaa.
Mikko Karell [00:20:01]: Joo. Minä näkisin kanssa, että avain on se, että päästäisiin, ja sitä työtä on tehty jo tosi paljon, yritykset ovat tehneet sitä todella paljon, mutta että päästäisiin pois siitä ajattelumallista, että tämmöiset kasvipohjaiset tuotteet ovat jollekin tietylle kuluttajaryhmälle suunnattuja, tai että on jotenkin vegaanien tai kasvissyöjien tuotteita. Mielestäni on kanssa hyvin nähty, että todella monet sekasyöjät, isäni esimerkiksi, on aivan rakastunut kauramaitoon kahvissa, että se ei ole mikään juttu enää, että se olisi joku tämmöinen identiteettipoliittinen valinta se kaurajuoma. Sitä kohti sitten. Mutta olen samaa mieltä myös tuosta, että sitä valikoimaa ja uusia tuotteita on paljon, niin ehkä se tuotteiden laatu ei sitten kaikissa tuotteissa aina tavallaan ole kohdillaan vielä. Mietin sitä, että kuinka paljon se sitten tavallaan kuluttajille saattaa sitä koko segmenttiä mustamaalata joku tuote, mitä tulee kokeilleeksi, mistä ei pidä. Sitten vielä nostaisin semmoisen asian, että jonkun verran mielestäni ehkä liikaakin on nähty, että kun halutaan alentaa sitä kuluttajien kynnystä ja halutaan päästä sinne sekasyöjän lautaselle, ehkä sitten liikaakin tavallaan imitoidaan tai yritetään yksi yhteen korvata jotain tuotteita, koska se on todella vaikeata kuitenkaan päästä siihen täysin samaan rakenteeseen, suutuntumaan, makuun tai muuta. Onko se aina välttämättä se oikea tie, tai onko se ehkä nyt tämän vaiheen tie? Sitten, kun tavallaan tämä markkina on vakiintunut ja muuta, niin sitten päästäisiin jotenkin juhlistamaan niitä kasvipohjaisten tuotteiden omia ominaisuuksia. Vaikka jossain kaurajugurtissa on esimerkiksi ollut puhetta siitä, että kuluttajat pitävät sitä koostumusta limaisena tai jotakin tällaista. Mielestäni se on tietenkin vaikea sitä kuluttajan tottumusta muuttaa, mutta ehkä se oikea tie ei ole myöskään se, että vaikka jollain kookos- tai palmuöljyllä yritetään tehdä siitä kaurajugurtista enemmän lehmänmaitojugurtin kaltaista, että sitten sen ravitsemukselliset arvot kärsivät ja tällaista. Että pystyttäisiin jotenkin juhlistamaan sitä kaurajugurttia semmoisena, kun se on, niin kuin vaikka Oddlygood:n tuotteissa tai muuta. Näkisin enemmän, että se on sitten se seuraava vaihe, mihin me toivottavasti pikkuhiljaa pääsemme.
Hanna Jensen [00:22:27]: Kyllä. Mikko?
Mikko Karell [00:22:29]: Joo, tuohon kommentti. Tietysti tässä mekin ajattelemme totta kai, että korvataan se olemassa oleva tuote, tavallaan se käyttöliittymä säilyy samana, että voit käyttää sitä ihan samassa tuotteessa. Omasta mielestäni 80 % tuotteet maistuvat pahalle, niin kun näin lihansyöjän suussa. Siinä on vielä iso vieroitushoito tehtävänä, että saadaan lihansyöjät vieroitettua noista lihatuotteista. Mutta kyllä maku, rakenne, hinta, kuten Tuomaskin totesi, että ne ovat ne, mitkä ratkaisevat tämän pelin. Nyt tietysti on tullut myös tämä vatsaystävällisyys. Olet syönyt lihaa ja sitten rupeat syömään papupohjaisia tuotteita, niin kyllä se pikkaisen pömpöttää se vatsa sen jälkeen. Sen takia mekin teemme nyt niitä juttuja, mitä teemme, että seuraava aalto on tulossa. 3.0-kasviliha tulee. Varmaan se tulee olemaan se ratkaiseva tekijä. Ja kuten Tuomas tuossa totesi, niin se hintahan on tässä se kipupiste. Jos tuote maistuu pahalle, vaikka se olisi kuinka arvopuheisesti hieno juttu, niin kuka sitä ostaa uudestaan. Eivät kuluttajat tyhmiä kuitenkaan ole.
Tuomas Salusjärvi [00:23:29]: Kyllä niitäkin löytyy, mutta ei hirveän montaa.
Mikko Karell [00:23:31]: Mä voin tuoda näytteitä sinulle Tuomas, niin pääset maistamaan niitäkin tuotteita.
Hanna Jensen [00:23:33]: Minä voin sanoa joskus, kun on ollut tiettyjä terveydellisiä kausia, tai joku syy, niin sitä oon sanonut, että pahaan tottuu.
Mikko Karell [00:23:40]: No ei kyllä kalanmaksaan totu ikinä.
Tuomas Salusjärvi [00:23:44]: Mutta on tässä vielä se yksi kulma, mikä ehkä jäi. Tuo sinun listasi Mikko, minkä sanoit, mutta vielä se ravitsemuskulma. Että kyllähän senkin minun mielestäni näissä tuotteissa pitää vielä täyttyä. Jos me oikeasti haluamme saada sen ravintoympyrän täyteen ja lapset kasvamaan täysipäisiksi aikuisiksi, niin ne tarvitsevat ne ravintokomponentit, ja kyllä se valitettavan vajaata monesti näissä tuotteissa vielä on.
Mikko Karell [00:24:02]: Joo, näen tämän Beyond Meat:n keissin jenkeissä, että kun se tuote ei olekaan sitten niin hyvää, kun sitä mainostettiin, niin kyllä se sitten floppaa. Kuluttajat eivät ole juuri niin tyhmiä, että kyllä ne tajuavat, että hei oikeasti, mitä hyvää tästä oli?
Hanna Jensen [00:24:17]: Tuohon Annikan kommenttiin siitä, että nautittaisiin kaurajugurtista sellaisena kuin se on, mutta lihatuotteiden suhteen, vaikka juuston suhteen, jos on 30 vuotta ehtinyt syödä niitä, niin siinä mielessä se on kyllä ymmärrettävää, että ne imitoivat jossain määrin. Esimerkiksi kasvinakit ja näin pois päin, että on se käyttöliittymä ja se tottumus, ja voi tehdä samalla tavalla kuin ennenkin. Sitten, kun tarpeeksi kauan käyttää, niin tottuu makuun.
Annika Lonkila [00:24:46]: Totta kai, siis se on todella, en ole sitä vastaan yhtään, mutta näen sen ehkä semmoisena kuitenkin tietyn tyyppisenä siirtymävaiheena. Totta kai se varmasti osittain jää olemaan näinkin, mutta jos mietitään vaikka ruokakulttuurin kehitystä pidemmällä aikajänteellä, ja tavallaan sitä, että suomalaisessa ruokakulttuurissa esimerkiksi on sanottu tässä meidänkin hankkeessamme, että meillä on yksi kasviproteiinipohjainen ruoka ja se on hernekeitto, mikä kuuluu suomalaiseen ruokakulttuuriin periaatteessa. Jos katsotaan jotain maailman muita ruokakulttuureita, niin se tilanne on aika eri. Ihan vaikka jossain briteissäkin, että miten siellä sitten pystytään vaikka käyttämään intialaistyyppisissä ruoissa, jotka ovat tulleet jo osaksi sitäkin ruokakulttuuria, niin sitten tavallaan sillä tavalla luontaisesti niitä palkokasveja tai jotain tällaista. Miten saisimme pidemmällä aikavälillä ajateltua sitä, että se ei olisi vain se broilerisuikale ja jauheliha, mitkä ovat ne komponentit siellä meidän ruoissamme, vaan siellä voisi olla jonkinlaisia muitakin ruokia.
Mikko Karell [00:25:53]: Pakko pikkaisen keulia tässä kohtaa. Mehän voitimme Saksassa messuilla Tikka Masalalla nimenomaan, mikä oli fermentoidusta härkäpavusta. Se on muuten [Pariisissa? 00:26:00]. Niitä löytyy jo täältäkin, mutta se oli hauskaa kuitenkin briteille, kun niiden pikaruoka on kuitenkin curry, niin ne diggailivat ihan älyttömästi. Kyllä sinne päin mennään.
Annika Lonkila [00:26:13]: Kiva kuulla.
Mikko Karell [00:26:13]: Tässä kun miettii, niin meidän missiomme on tehdä hyvää ruokaa, että maistuu hyvälle, riippumatta siitä, mikä on se proteiinilähde. Tavallaan tehdään se lihansyönti tarpeettomaksi.
Tuomas Salusjärvi [00:26:25]: Mielestäni Suomi on tavallaan aika helppo markkina kuitenkin tuoda uusia asioita. Meillä ei ole kauhean vahvaa sellaista omaa ruokakulttuuria. Jos miettii vaikka ranskalaista keittiötä, italialaista keittiötä, vaikka menee Georgiaan, niin syöt niitä samoja 100 vuotta vanhoja reseptejä täysin muuttamattomina, niin yritäpä sinne sitten korvata joku komponentti jollain vaihtoehtoisella komponentilla, kun ne ovat niin aistinvaraisesti viritettyjä ja siinä on koko se tunne- ja kulttuuripuoli mukana. Se on vaikeata. Meidän keittiömme on kuitenkin aika tämmöinen flexible. Jos miettii, mitä syötiin 60-, 70-, ja 80-luvulla, niin ei nykyisin enää syödä samoja juttuja. Aasialainen ruoka on tullut ja ylipäänsä syöminen on keventynyt ja suola vähentynyt. Mielestäni tämä on tämmöinen jotenkin kehitysvaiheessa oleva tämä meidän keittiömme. Minusta tuntuu, että tätä on helppo myös kehittää eteenpäin kiinnostavilla, uusilla ratkaisuilla.
Mikko Karell [00:27:08]: Meinaatko Tuomas, että mämmi ei olisi kova juttu Ranskassa?
Tuomas Salusjärvi [00:27:11]: En tiedä. Makkara voi tietysti olla semmoinen, mistä on vaikea luopua, mutta ehkä sinnekin löytyy hyviä käyttöliittymiä.
Hanna Jensen [00:27:19]: Annika kerrotko siitä, kun JustFood:n näkökulmasta seuraavalla tasolla on myös tämmöinen sosiaalinen näkökulma, eli tuotteista tulisi sosiaalisesti, taloudellisesti ja ilmaston kannalta reiluja, niin mitä tällä sosiaalisella näkökulmalla halutaan sanoa?
Annika Lonkila [00:27:34]: No tässä yhteydessä, no ylipäätänsä sosiaalinen näkökulma, johon liittyy tavallaan sosiaalinen kestävyys, joka on yksi kestävyyden ulottuvuus, mikä liittyy tasa-arvoon ja toimeentulon turvaamiseen, ja tässä kasviproteiinimurroksessa se liittyisi esimerkiksi niihin viljelijöihin. Kyllähän tämän periaatteessa voisi tämän kasviproteiinimurroksen toteuttaa ihan silläkin tavalla, että viljelijät eivät hyötyisi siitä mitään, mutta se ei ole sitten kestävää kaikilta kannoilta tarkasteltuna. Eli just se, mitä sanoin, että pidetään viljelijät mukana siinä murroksessa ja otetaan tämä mahdollisuutena parantaa sitä viljelijöiden asemaa siinä arvoketjussa ja nostaa sitä kannattavuutta.
Hanna Jensen [00:28:20]: Mites te näette tämän tilanteen?
Mikko Karell [00:28:22]: No joo, siis sehän on avainasemassa tietysti. Jos miettii Suomea noin ruokamaana lähtökohtaisesti täällä ei kovin paljon kotitalouden menoista käytetä ruokaan. Se ruoan arvostus on mielestäni ihan alakantissa. Sitä kautta se heijastuu sinne alkutuotantoon myös. Kyllä sen sieltä pitää lähteä. Itse olen ollut paljon alkutuottajien kanssa tekemisissä siipikarja- ja lihapuolella, ja nyt sitten myös kasvisproteiinipuolella, niin kyllähän se sinne pitää suunnata se voimavara ja ne taloudelliset resurssit, jotta sieltä jotain syntyy. Niin kuin tuossa aikaisemmin jo sanoin, niin kyllä sinne huutaisin sen avunpyynnön tällä hetkellä, että saadaan sitä alkutuotantoa konvertoitua, että siellä sitten syntyisi näitä härkäpapuja ja hernetuotteita, ettei pelkästään tuotettaisi elukoille niitä rehuraaka-aineita. Se on se iso juttu, se iso murros. Siinä me voimme olla hyviä. Ilmastonmuutos tekee tehtävänsä, että täällä viljelyala varmaan kasvaa myös näille tuotteille, että kyllä pitäisi katsoa vähän pidemmilläkin kiikareilla kuin pelkästään aina yksi kvartaali kerrallaan.
Tuomas Salusjärvi [00:29:18]: Joo, siis Suomi on arktinen maa viljelyn suhteen. Sehän tietysti tekee viljelijöille haasteen, että täältä on aika vaikeaa saada samanlaisia hehtaarisatoja, kun sitten jollakin optimoidummilla kasvuvyöhykkeillä. Kuten Mikko sanoi, niin olemme varmaan niitä harvoja vyöhykkeitä maailmassa, missä ilmastonmuutos parantaa meidän mahdollisuuksiamme tuottaa ruokaa. Satomme paranevat ja täällä ei vedestä tule olemaan pulaa. Mielestäni meidän velvollisuutemmekin myös on, jos miettii globaalissa mittakaavassa tuottaa ruokaa Suomessa niin paljon kuin mahdollista. Mikä on hyvä asia, on että me skandinaavisessa Länsi-Eurooppalaisessa yhteiskunnassa myös tehdään se todella vastuullisesti. Jos miettii sitten noita muita maita, missä tuotetaan erilaisilla kriteereillä elintarvikkeita, niin kyllä mielestäni täällä meidän alueellamme kannattaa ruokaa tuottaa, oli se sitten ihan mikä tahansa se alkuperä siinä, että täällä me osataan se kumminkin tehdä hyvin. Mutta kyllä se takuulla on näin, että sitten kun olemme täällä arktisella vyöhykkeellä, niin meillä on katovuosia ja sadot kasvipuolella vaihtelevat todella paljon, että ei se ole sattumaa, että meillä on nurmeen pohjautuva maatalous täällä, että se on kuitenkin ainoa satovarma sato, minkä me saamme, ja sitä kautta niiden märehtivien rooli. Jos miettii kasvipuolta, niin toki ne kasvit kasvavat, mutta niihinkin liittyy sitten tuotantopanostarpeita, missä meillä sitten on puutteita. Meillä on paljon typestä keskusteltu. Kun miettii niitä lähteitä lannoitepuolella, niin ne ovat fossiilisia lähteitä, missä on omat päästönsä, niin korvata niitä sitten orgaanisilla lannoitteilla ja saada sitä kautta sekä hiilensidontaa maaperään lisättyä, että myös monimuotoisuutta kasvatettua. Siinä on todella paljon kehitettävää, paitsi tietenkin ihan näiden raaka-aineiden saannin kannalta, mutta myös se, miten niitä tuotetaan. Semmoinen uudistava viljely, semmoisten menetelmien tuominen tänne, niiden oppiminen, siihen tarvitaan paitsi osaamista, että pitää olla kouluttajia tuottajille ja viljelijöille kertomassa miten sitä hommaa tehdään, mutta myös hyväksyä se, että siihen liittyy kustannuksia. Tavalla tai toisella niitä kustannuksia pitäisi jonkun pystyä kattamaan.
Hanna Jensen [00:31:14]: Kyllä. Annika, millaista politiikkaohjausta tähän tarvitaan?
Annika Lonkila [00:31:20]: No minä näkisin juuri, mitä nyt on tässä puhuttukin paljon, että sinne tuotantopäähän tarvittaisiin sitä ohjausta tai tukea, mutta toki myös siihen kulutukseen. Siinä on ehkä erilaisia keinoja. Meidän maatalouspolitiikkamme tarvitsisi ehkä sellaisen kokonaisvaltaisen uudelleenjärjestelyn muutenkin, mitä ei voi sivuuttaa tässä, kun alkutuotteista keskustellaan. Mutta, jos nyt ajatellaan niitä spesifejä juttuja, mitä voisi olla, mitä tässä onkin tullut esiin, että ihan tarvittaisiin sitä neuvontaa ja tukea ja sellaista sinne alkutuotantoon. Vaikka tukea näiden uusien lajikkeiden kehittämiseen, mitkä voisivat olla paremmin elintarviketuotantoon soveltuvia. Ja tosiaan siihen arvoketjujen kehittämiseen ylipäätänsä tukea. Kun puhuttiin siitä ingredienttiteollisuudesta, niin se on sitten toinen kohta kanssa, mitä pitäisi miettiä. Mutta sitten olemme puhuneet paljon myös siitä, että miten näitä kestämättömiä tukimuotoja, tuotannon ja kulutuksen muotoja, tai niiden tavallaan tukien vähentämistä ja uudelleenjärjestelyä ei pidä unohtaa. Emme me ratkaise tätä ongelmaa vaan tavallaan tukemalla sitä uutta ja sitä positiivista, jos sitten siitä järjestelmästä tulee sisäisesti epäkoherentti. Kyllä sinne täytyy myös kohdentaa sitä. Olemme pohtineet esimerkiksi verotusta ja muuta, että miten saisimme vaikka sen tuotteiden ympäristövaikutuksen näkymään verotuksessa, se voisi olla yksi keino. Ja sitten tosiaan sinne kulutuspuolelle erilaisia tuuppauksia ja muita juttuja varmasti voisi olla. Myös esimerkiksi julkisiin hankintoihin jotakin kestävyyskriteerejä. Paljon löytyy valikoimaa, mitä olemme pohtineet.
Mikko Karell [00:33:09]: Joo, onhan tuossa monta pointtia. Tietysti alkutuotannon kannustimet pitää olla suunnattu oikeisiin paikkoihin, että niistä tulee hyötyä. Siellä on paljon tiloja, missä on paljon velkaa, että ei sitä vain voi lopettaa yhdessä päivässä sitä eläintuotantoa, että se on hyvä ymmärtää. Tietysti se polku siihen tulevaisuuteen pitäisi jollain lailla rakentaa, että ne voivat olla vaikka hybriditiloja tai muuta, missä tehdään molempia. Täytyy kuitenkin muistaa, että vuoroviljely, palkokasvit, kuitenkin sitovat sen typen siihen maahan, että siitä voidaan tehdä myös sitä kautta kannustavaa toimintaa. Kyllä tuossa tietysti on se, että tämä hyötysuhde on lihassa vaan niin huono. Puhutaan rehuhoitosuhteesta. Itse, kun tuossa on yhden siipikarjateurastamon aikanaan perustanut, niin tiedän, miten se menee, että montako kiloa lihaa tulee yhdestä rehukilosta. Sitä kautta myös, että sitä viljelyalaa voidaan suunnata myös sitten ihmisrehutuotantoon, koska se on 100 prosenttisesti käytössä. Sinne ehkä sitä innovaatiota, tuotekehitystä, nimenomaan yliopistoyhteistyötä, että saadaan niitä tuotteita siihen muotoon, että niitä voidaan ihmisille syöttää. Siinä on iso juttu. Tietysti näitä salaattitehtaita ja proteiinitehtaita Suomesta löytyy jo, mutta ne ovat vain ehkä väärässä käytössä. Itse, ehkä me haluamme suunnata vähän tämmöiselle low process food- / clean label -puolelle ennen kuin me lähdemme tämmöiseen ultraprosessoituun tavaraan. Se on ehkä se meidän polkumme.
Hanna Jensen [00:34:34]: Joo. Hyvällä tavalla aloitkin visioida tämmöistä ruokajärjestelmää, tulevaisuuden kuvioita, niin Tuomas, mitä sinä näkisit, jos saisit visioida tämmöistä kasvipohjaista ruokajärjestelmää tulevaisuudessa, mitä siellä näkyisi?
Tuomas Salusjärvi [00:34:49]: No se onkin hyvä kysymys. Sehän on aika kompleksi asia, kuten sanottu, että kasvit tarvitsevat niitä ravinteita. Jos miettii sitä, mistä olemme tulleet tähän nykyiseen tehotalouteen, semmoisesta kotitarveviljelystä, niin siellähän oli eläimiä ja siellä tuotettiin kasveja. Eläimiä on tullut tietystä syystä. Yksi syy on ollut se, että esimerkiksi hävikkiä, mitä kasvituotannosta tulee ja sivuvirtana, on voitu kuitenkin hyödyntää eläinten kautta, tuottaa ravintoa. Toisaalta eläimet ovat tuottaneet niitä ravinteita ja lannoitteita. Ja nykyisin me tiedämme, että eläinten lantaa voi käyttää myös energian tuotantoon ja biokaasun tuotantoon. Jos miettii tämmöistä koherenttia kokonaisuutta, niin mielestäni siihen liittyy kasvituotantovaltaisuus, ja sitten jossain muodossa myös ne eläimet hyödyntämään sivuvirtoja, käyttämään semmoisia alueita, esimerkiksi nurmipohjaisia, missä ei oikeastaan voi käytännössä viljellä kumminkaan mitään hyödyksi, ja sitten toisaalta se, että ne ravinteet ja energia, mikä vapautuu, hyödynnettäisiin tässä kokonaisuudessa. Minä näkisin, että se on tämmöinen integraalinen systeemi, missä tavallaan tuotantopanokset kiertävät ja se on mahdollisimman suljettu. Sieltä ei päästöjä pahemmin tule. Se vaalisi luonnon monimuotoisuutta todella vahvasti sitä kautta, niin kuin me tiedämme näissä perinnepuolen tiloilta. Plus, että se myös sitoisi maaperään hiiltä, mikä monta kertaa nyt vielä jää näissä laskelmissa tässä Scope 3 ilmastopäästöt huomioimatta kasvipuolesta, kun me emme oikeasti vielä tunne sen maaperän hiilitasetta niin hirveän hyvin. Siinä tehdään valtavasti tiedettä tällä hetkellä ja siinä on meidän Ilmatieteenlaitoksemme johtavassa roolissa muun muassa niissä tutkimushankkeissa. Mutta just, että mikä se on monokulttuuri. Me tiedämme, että viljan viljely todennäköisesti vuotaa sen 100, 200 kilohiiltä hehtaaria kohti vuodessa kivennäismailla. Sitten, jos niitä viljellään turvemailla, niin me tiedämme, mikä päästö sieltä tulee. Moni unohtaa ehkä sen, että näistä mustan mullan alueista, mistä paljon puhutaan vilja-aittoina, niin niiden päästöt ovat itse asiassa samat, kuin meidän turvemaidemme päästöt ilmakehään, mitä ei tällä hetkellä niissä laskelmissa huomioida. Se, että se semmoinen perinteinen tehotuotantotapa tuottaa kasviksia, niin se pitäisi jollain tavalla pystyä siirtämään tämmöiseen uudistavaan viljelyyn, missä on kiertoviljelyä. Siellä on myös nurmella rooli, ihan sen hiilen sidonnassa siihen maaperään, niin kuin joinain vuosina. Se ei välttämättä ole niin tehokasta, kun tämmöinen tehotalous, mutta se pitäisi jollain tavalla pystyä, ja minä en ole se poliitikko, joka keksii sanoa, miten se tehdään, mutta pystyä tekemään kannattavaksi. Se on se ainoa keino kumminkin tulla ulos täältä. Silloin me taklaamme monta asiaa. Taklaamme ilmastoasiaa, mutta myös luonnon monimuotoisuusasiaa, ja tätä tavallaan huoltovarmuusasiaakin olemalla varsin omavaraisia sen suhteen. Mutta siihen on vielä vähän matkaa.
Mikko Karell [00:37:13]: Joo, ei paljon lisättävää tuohon. Se oli tosi hyvä puheenvuoro ja hyvä visio. Sen minä haluaisin sanoa kanssa, että kun puhutaan tästä kasvipohjaisemmasta ruokajärjestelmästä ja ruokamurroksesta, niin herkästi se tuolla, kun ihmisten kanssa keskustelee, viljelijöiden kanssa keskustelee, niin otetaan semmoisena mustavalkoisena joko/tai, tai semmoisena hyökkäyksenä vaikka sitä kohtaan, että no sitten tavallaan eläintuotanto lopetetaan Suomesta täysin ja näin. Siitähän ei tosiaan ole kysymys. Kuten tuossa nyt hyvin visioitiin noita erilaisia monimuotoisemman tuotannon muotoja ja muita, missä eläimillä on rooli. Sitten meidän täytyy myös ottaa huomioon tämä meidän maantieteemme, se, mitä Pohjois-Suomessa esimerkiksi pystytään tuottamaan. Se ei ole realistista, että sitä kasviproteiinituotantoa siellä laajamittaisesti tulisi olemaan, ainakaan lähivuosikymmeninä varmastikaan. Siellä esimerkiksi justiinsa sitten sen maidontuotannon ja nurmiviljelyn rooli on merkittävä ja näin. Vähemmän semmoista vastakkainasettelua. Ja just sitten aina meillä pitää pitää se turvemaiden rooli Suomessa myös mielessä ja muistaa se, että ei missään nimessä ole tarkoitus, että me esimerkiksi rupeaisimme viljaa tai kasviproteiinia turvemailla viljelemään, että sehän olisi ihan katastrofaalinen suunta. Meidän täytyy miettiä keinoja, miten me saamme ne turvemaat pois sieltä käytöstä ja sen jälkeen sitten katsoa.
Hanna Jensen [00:38:44]: Mikä on muuten meidän tavallisten syöjien rooli tässä kaikessa?
Mikko Karell [00:38:49]: Iso rooli. Ruokahävikin kautta se tietysti tulee, että jos joka kymmenes kilo lihaa menee roskiin, niin lähdetään nyt vaikka se nollaamaan. Ruoan arvostus on, kuten aikaisemmin sanoin, liian alhainen. Yleensä, jos sitä on varaa heittää roskiin, niin se on liian halpaa. Lähdetään nyt vaikka siitä. Jos menet vaikka tankkaamaan autosi, niin lorotatko 10 litraa bensaa siihen maahan? Et. Mutta ruokaa voit heittää roskiin. Siihen voisi käyttää energiaa ja aikaa, että miten se saadaan vähennettyä. Sitä kautta se rooli on suuri. Totta kai sitten myös sillä ostamisella, että ostetaan tarpeeseen.
Tuomas Salusjärvi [00:39:27]: Niin, kyllä minä sanoisin, että loppupeleissä, vaikka se on vähän klisee, niin kyllä se kuluttaja on kuningas. Loppupeleissä, jos kuluttaja haluaa jotakin, niin kyllä se kauppa sen tavalla tai toisella sinne hyllyyn haalii ja teollisuus sen sinne niille valmistaa ja siihen löytyy kyllä raaka-aineet. Et, jos kääntää toisinpäin, että jos kuluttajakysyntää ei ole, niin sitä on aika vaikea pakottaa. Se, mikä syömisessä ehkä monta kertaa unohtuu, ja ehkä se on ylipäänsä tämmöisessä teknologisessa murroksessa, että ne muutokset ovat monta kertaa hitaampia alussa, kuin toivotaan, ja sitten, kun ne tapahtuvat, ne tapahtuvat aika nopeasti. Mielestäni tämä syöminen on aika hyvä esimerkki siitä, että jos mietimme, että olemme kaikki sen ikäisiä, että emme ole enää lapsia, niin voimme miettiä minkälaista ruokaa oli lapsuudessamme koulussa ja mitä nykyisin tarjotaan, niin onhan se muuttunut, mitä ihmiset kotona syövät. Ja se tulee muuttumaan seuraavat kymmenetkin vuodet. Se vaan, että se aikajänne on niin, että puhutaan helposti kymmenestä tai kymmenistä vuosista, että isoja muutoksia tapahtuu. Mutta kyllä sitä tapahtuu koko aika. Itse uskon siihen muutokseen. Emme me tähän stagnatoiduta, kun olemme 100-vuotiaita, niin ei meidän lapsemme ja lapsenlapsemme syö täysin samaa ruokaa, kuin me nyt syömme, todellakaan. Se tulee olemaan jotain ihan muuta ja sitä kohti me menemme. Kyllä niitä ennusteita on tämän järjestelmän muutoksesta. Sinne on tulossa solumaatalouden ratkaisuita ja uudenlaisia asioita, mistä me oikeasti edes vielä tiedä, miten ne tulevat muuttamaan tätä syömistämme. Itse uskon siihen, että sanotaan 2040-2050 kun olemme, niin tavallaan se balanssi on aika erilainen, kuin se tällä hetkellä on. Se on kuluttajalähtöinen, että kuluttaja haluaa sitä. Ei sitä ole niille pakotettu. Tiedämme ihan historiasta, että meillä on ollut kieltolakia ja raippaveroja, tupakkaa verotettu ja muuta, mutta harvoin ne kuitenkaan kuluttajan käyttäytymistä hirveästi muuttavat, ainakaan sen nopeammin. Mutta sen sijaan meillä on tuulivoimaesimerkkejä, missä on katalysoitu sitä muutosta positiivisilla, ehkä lyhytaikaisilla tukielementeillä, että päästään sen murrosvaiheen yli. Niillä on voinut olla monta kertaa todella isokin merkitys. Jotenkin itse näkisin sitä, että tässä yhteydessä, kun olemme puhuneet paljon muutoksesta, että pitää muuttaa alkutuotanto, pitää muuttaa siinä jalostavassa teollisuudessa ja lopputuotteen valmistavassa teollisuudessa asioita, niin ne ovat sellaisia kertamuutosluonteisia kuluja, esimerkiksi investointeja, minkä tekemisen jälkeen se ei toistu vuosittain, eli se ei ole sellainen jatkuva tuki, mikä pitäisi saada. Voimme edesauttaa sen yhtiön muuttumaan jonkinlaiseksi lyhyemmällä panostuksella. Uskoisin semmoiseen. Semmoisia on nyt ilmassa ja ihan EU-tasoisesti niistä puhutaan. Suomi ei ole tässä yksin. Just se EU-tason asioiden muuttaminen varmaan muuttaa sitä aika isossa mittakaavassa aika isostikin, myös asioita Suomessa.
Annika Lonkila [00:41:53]: Joo, kyllä minä kuitenkin uskon siihen, tai tästähän käydään paljon keskustelua, että valitseeko kuluttaja täysin itsenäisesti supermarketissa mitä se syö, niin en usko siihen, että se pitää paikkansa. Kyllähän sitä niin monilla erilaisilla tavoilla ohjataan meitä kuluttajia mikä meihin vaikuttaa, ja siinä voidaan myös vaikuttaa eri suuntaan. Kuten tässä on paljon puhuttu sitä, kuinka paljon hinta vaikka merkitsee, niin kyllähän meillä on sellaisia hintapoliittisia keinoja esimerkiksi, millä voimme vaikuttaa kaikkiin tämmöisiin pieniin käytäntöihin, että miten sijoitellaan ruokia just jossain julkisissa ruokapalveluissa ja muuta, niin voidaan vaikuttaa paljon kuluttajien käytökseen ja siihen kulutukseen. Ylipäätänsä uskon siihen, että jos pääsemme sinne kouluihin ja juuri varhaisessa vaiheessa normalisoimaan sitä lapsille, niin sitten se tavallaan näkyy siellä kulttuurin muutoksessa myöhemminkin.
Mikko Karell [00:42:52]: Joo, kyllähän tuohon kuluttajapäätöksentekoon totta kai isosti vaikuttaa miten kauppa sen tekee. Mutta esimerkiksi Amazon on ottanut käyttöön semmoisen, että vähäpäästöisissä tuotteissa on pienempi marginaali ja sitä kautta myös kuluttaja tekee päätöksen sen perusteella. Tätä voisi myös Suomessa ottaa käyttöön. Periaatteessa nämä vähäpäästöiset tuotteet saisivat vähän parempaa tilaa siellä hyllyllä ja ehkä jollain vähän pienemmällä marginaalilla tai verotuksella jopa ohjataan sitä kulutusta. Yleensä ne tuppaavat menemään sinne ylähyllylle ja pannaan vähän niin kuin piiloon, että ostaa jos ostaa. Kyllä sillä on suuri merkitys, miten sitä kuluttajaa ohjataan. Hinta tuppaa olemaan se suurin vaikuttaja tällä hetkellä.
Hanna Jensen [00:43:32]: Otetaan tähän loppuun semmoinen kysymys, että saatte kertoa lempi kasvipohjaisen tuotteenne kaupassa. Te kaksi ette saa sanoa oman yrityksenne tuotetta. Aloitetaan Annikasta?
Annika Lonkila [00:43:46]: No minä olen niin old school kasvissyöjä, että minä kyllä kokeilen kaikkia tuotteita ja monia tämmöisiä uusia tuotteita on minun ruokavaliossani, mutta kyllä minä tykkään ihan syödä tofua ja soijarouhetta edelleen aika paljon. Ne maistuvat lapsillekin, kun niitä voi itse maustaa. Mutta kyllä tuo nyhtökaura, nudeversio, tällein perheenäitiä lämmittää. Siinä on semmoinen suolapitoisuus maltillinen, mikä monissa muissa tuotteissa on aika korkea. Sitten MUU-grillimakkara menee kesällä hyvin.
Mikko Karell [00:44:19]: Tulee uusia ensi kesänä.
Hanna Jensen [00:44:21]: Noni. Tuomas?
Tuomas Salusjärvi [00:44:23]: Kun ei saa omia tuotteita mainita, niin sanoisin ehkä sillä tavalla vähän erilaisesta kulmasta, että kaurapuuro. Siitä minä tykkään todella paljon ja syömme todella paljon. Kahvi, se on kanssa semmoinen, mitä kuluu paljon. Marjat. Ihan tämmöiset aika perinteiset asiat, mitä olemme tottuneet syömään. Ehkä unohdamme, että ne ovat kasvipohjaisia ja niitä tulee syötyä. Sanotaan vaikka näin.
Mikko Karell [00:44:46]: No joo, tietysti näin entisenä porilaisena kyllähän Porin Karhu on ehkä se suurin tuote, mitä tulee, no ei nyt aina, mutta silloin tällöin. Tietysti Oddlygoods Barista tulee kahvin joukkoon laitettua. Pikkaisen pointseja tuohon suuntaan kanssa.
Hanna Jensen [00:45:00]: Ja sitten teille kahdelle vielä bonuskysymys. Nyt saatte nimenomaan sanoa mistä omasta tuotteestanne olette erityisen ylpeitä, jota syötte myöskin itse?
Mikko Karell [00:45:11]: Aloita sinä Tuomas, minulla menee pidempään.
Tuomas Salusjärvi [00:45:14]: Jos yhden sanon, niin sanon, että nämä meidän maustetut Baristat ovat meidän semmoisia, että niitä kyllä syövät kaikki tutut kysymättä sitä, onko se mikään soijaraaka-ainepohja. Ne ovat vain niin hyviä. Meillä on se korvapuusti-Barista, mikä on, tykkään itse välillä laittaa kahvin valkaisuun vähän jotain muuta makua mukaan, niin ne ovat olleet hyviä. Pitää ehkä sen verran mainostaa, että meillä on tulossa kaksi uutta tuotetta nyt helmikuussa sille puolelle, uutta makua, ja sitten meillä on tulossa vielä semmoista kuin Dreamy Dessert -tuotteet, mitkä ovat aidosti niin hyvänmakuisia, lusikoitavia kasvipohjaisia juttuja, että niitä tulevat kaikki syömään.
Mikko Karell [00:45:47]: No joo, kyllä minä diggailen noita meidän kaikkia valmiita, lämmitettäviä kastikkeita tai soosseja, mitä olemme maailmallekin vieneet. Ne ovat meidän vientituotteemme. Siellä on kansainvälisiä makuja, mitkä ovat tuttuja, niitä ei tarvitse selitellä. Tikka Masala, Red Curry, Green Curry, käyttövalmiit kastikkeet, missä on sitä härkäpapua fermentoituna proteiinilähteenä. Ne ovat ehkä semmoisia, mitä kuluttaja jo suostuu ostamaan, ihan perus flexaaja ja lihansyöjä. Ei tarvitse miettiä, ei ole syytä syödä lihaversiota. Ne ovat ehkä niitä, mistä diggailen eniten.
Hanna Jensen [00:46:17]: Hyvä. Kiitos hei, tämä oli mahtava ja dynaaminen keskustelu, kiitos kaikille.
Tuomas Salusjärvi [00:46:21]: Kiitos paljon.
Annika Lonkila [00:46:21]: Kiitos.
Mikko Karell [00:46:22]: Kiitos.
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.