Äänitteen nimi: Ruokaturva ja huoltovarmuus meillä ja muualla jakso 9
Äänitteen kesto: 00:27:50
[Musiikkia 00:00:00]
Kaisa Karttunen [00:00:09]: Tervehdys kaikille. Olemme tällä kertaa Ruokamurroksessa -podcastin studiossa ilman vakiojuontajaamme Hanna Jenseniä. Keskustelemassa tänään siis Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi, ja minä olen E2 Tutkimuksen ohjelmajohtaja Kaisa Karttunen. Meidän aiheenamme tänään on Venäjän Ukrainassa aloittaman sodan vaikutukset ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen niin meillä kuin muualla. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut ruokaturvaa ja huoltovarmuutta niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti. Tärkeä viljojen ja öljykasvien tuottaja- ja viejämaa Ukraina ei pysty viemään viime vuoden satoaan satamiensa saarron takia. Tämän vuoden viljelyä siellä uhkaavat sotatoimet sekä kohonneet energian ja lannoitteiden hinnat. Mutta myös Venäjä on merkittävä viljan viejä, samoin lannoitteiden ja energian tuottaja. Sota ja sen seurauksena EU:n ja muun maailman asettamat Venäjän pakotteet ja Venäjän vastapakotteet ovat jo häirinneet viljan, energian ja lannoitteiden kansainvälistä kauppaa ja nostaneet hintoja. Markkinahäiriöt tuntuvat vahvasti myös EU:ssa ja meillä Suomessa. Voisitko sinä, Jyrki, kuvata mitä meillä kotimaan ruokajärjestelmässä ja erityisesti maataloudessa oikein on tapahtunut ja tapahtumassa?
Jyri Niemi [00:01:46]: No kyllä ne Suomeenkin ne muutokset välittyvät nyt ensi vaiheessa hintojen kautta nimenomaan. Sekä viljan hinnat että tärkeiden tuotantopanosten hinnat, kuten energian hinnat ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet ja nehän olivat nousussa jo ennen tätä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Elikkä tässä on [nähty? 00:02:06] aika kovaa tuotantopanosten hintojen nousua. Lannoitteiden hinnat ovat tuplaantuneet vuodessa ja energian hintakin noussut kolmanneksen, ja kaiken kaikkiaan monien muiden kustannuspanosten hinta on noussut. Ja tämä tietenkin kärjistää tämä Ukrainan tilanne nyt maailmanmarkkinatilannetta ja hinnat nousevat entisestään. Sillä on toki isoja vaikutuksia erityisesti alkutuotantoon, nostaa siellä kustannuksia, ja myöskin erityisesti kotieläintuotannossa rehujen hintoja, ja sitä kautta rehukustannuksia merkittävästi.
Kaisa Karttunen [00:02:47]: Niin, olen huomannut, että kun seuraa tuota maailmanlaajuista ruoan hintaindeksiä, niin se on tällä hetkellä korkeammalla kuin koskaan. Ja siellä erityisesti nämä viljojen ja kasviöljyjen hinnat ovat nousseet. Mutta eiväthän ne suoraan vaikuta täällä meillä kotimaassa maksettaviin hintoihin. Miten sinä näet tämän suhteen?
Jyri Niemi [00:03:12]: Joo, meillä tietenkin nämä hintamuutokset maailmalta ja Euroopastakin tulevat pienellä viiveellä eivätkä näy ihan samanlaisina muutoksina, mitä me näemme siinä YK:n ruokahintaindeksissä. Mutta kyllähän meilläkin on tapahtunut jo suuria hintamuutoksia, että kyllähän meilläkin esimerkiksi viljan hinnat ovat jo nousseet merkittävästi. Eli ihan tuottajahinnat ovat nousseet jopa 50-70 prosenttia vähän riippuen viljalajista. Kotieläintuotteiden hinnat ovat myöskin jonkin verran parantuneet, mutta siinä puhutaan kuitenkin vain 5-10 prosentin korotuksesta tässä vaiheessa. Elikkä muutokset tapahtuvat meillä aika pitkällä viiveellä.
Kaisa Karttunen [00:03:53]: No onko nämä hinnan nousut siellä tuotteissa, vastaavatko ne sitä panosten hinnan nousua vai ollaanko vielä jäljessä?
Jyri Niemi [00:04:03]: No kyllä tällä hetkellä ollaan aika paljon vielä jäljessä. Erityisesti siellä kotieläintuotannon puolella eiväthän ne tuottajahintojen korotukset, mitä tähän mennessä on tapahtunut, riitä kompensoimaan sitä kustannusten nousua, mitä tässä on viimeisen vuoden aikana tapahtunut.
Kaisa Karttunen [00:04:20]: No miltä se nyt näyttää tässä lähitulevaisuudessa, ihan lähikuukausina, että mihin suuntaan tässä ollaan menossa, täällä kotimaassa?
Jyri Niemi [00:04:28]: No tilanne tietenkin vähän muuttuu päivittäin ja viikoittain, ja totta kai tässä on tiettyä huolta siitä, kuinka viljelijät lähtevät kylvöihin nyt sitten tässä, kun kylvöaika koittaa. Ja mikä se kylvöinnostus on. Toisaalta viljan hinnathan nyt ovat korkealla, joten se osaltaan kyllä innostaa viljelyyn, mutta tietenkin sitten panosten, kuten lannoitteiden hinnat ovat taas korkealla. Eli se aiheuttaa tietysti tiettyä epävarmuutta siitä, että... Ja totta kai kesän sääolosuhteet vaikuttavat sitten tulevaan satoon. Mutta tietenkin jos ajatellaan normaalikesää, niin kyllä minä uskon, että Suomessa kuitenkin viljasato tulee olemaan ihan kohtuullinen ja riittää kotimaan kulutukseen.
Kaisa Karttunen [00:05:16]: Niin, nythän on vielä monin paikoin melkein metri lunta, ainakin tuolla Keski-Suomessa tai pohjoisessa Suomessa, että kuinka aikaisin sitten pelloille päästään ja minkälaiset sääolot kesäaikana on. Tämä ruoan hinnannousu vaikuttaa tietysti myös muualla kuin Suomessa, ja se vaikuttaa erityisen paljon niissä maissa, missä ihmisiltä suurin osa, tai hyvin suuri osa tuloista ainakin, niin kuluu ruoan ostamiseen. On paljon kehitysmaita, joissa ihmisten tuloista puolet käytetään ruokaan. Ja jos hinnat maailmanmarkkinoilla ja siellä jokaisen maan kotimarkkinoilla nousevat, niin totta kai sitten ihmisten mahdollisuus ostaa itselleen ja perheelleen ruokaa heikkenee selkeästi. Ja sitten siellä voi olla myös ihan pulaa perusruokatarvikkeista, ajatellaan erityisesti näistä tuotteista, mitä Ukraina on vienyt. Eli vehnää Välimeren ympäristön maihin. Ja ruokaöljyjä, erityisesti auringonkukkaöljyä ja maissia, monet maat ovat tottuneet Ukrainasta ostamaan ja nyt se kanava on kiinni lähes kokonaan. Niin sitten miten nopeasti löydetään korvaavia toimittajia ja mitä se vaikuttaa sitten hintoihin, mutta povataan aika pahaa tilannetta ruokaturvan kannalta monissa kehittyvissä maissa nyt tässä lähiaikoina. Ja tämähän tulee vielä, tämä kahden vuoden COVID-pandemian jälkeen, jolloin nälkä lisääntyi monissa maissa, nälkäisten määrä lisääntyi, kun COVID sekoitti markkinoita, ja ihmiset eivät saaneet tuloa mistään, jotta olisivat voineet ostaa ruokaa. Eli tässä on hyvin suuria maailman ruokamarkkinoita ja monien maiden ruokaturvaa heikentäviä näkymiä nyt tulevaisuudessa. Siinä mielessä me Suomessa olemme aika hyvässä tilanteessa kuitenkin. Miten sinä arvelet, Jyrki, että meillä nämä elintarvikkeiden kuluttajahinnat lähtisivät nousuun tai jatkaisivat nousuaan nyt näiden tuotantopanosten ja maataloustuotteiden hintojen nousun seurauksena?
Jyri Niemi [00:07:46]: Joo, että vaikka meillä ne muutokset ovat ihan erilaisia kuin tosiaan näissä kehittyvissä talouksissa ja monissa tuontiriippuvaisissa maissa, niin toki meilläkin ruoan hintaan kohdistuu nyt poikkeuksellisia nousupaineita juuri sen takia, että kustannukset nousevat niin alkutuotannossa kuin siellä jalostuksessa. Mutta myöskin vähittäiskaupassa ja jakelussa. Että me puhumme kuitenkin jopa 10 prosentin hinnannoususta ruoan hintaan tänä vuonna. Vuositasolla se on poikkeuksellisen iso muutos, jos sitä peilaa historiaan.
Kaisa Karttunen [00:08:21]: Siis puhut nyt kuluttajahinnoista, niistä hinnoista...
Jyri Niemi [00:08:23]: Puhutaan nimenomaan kuluttajahinnoista.
Kaisa Karttunen [00:08:24]: ...joo, mitä kuluttajat kaupassa joutuvat ruoastansa maksamaan.
Jyri Niemi [00:08:28]: Että se on ihan eri asia, mitä tapahtuu maataloustuotteiden tuottajahinnoille, koska pitää muistaa aina se, että meillä syödään kuitenkin jalostettua, pitkälle jalostettua ruokaa, että se maatalousraaka-aineen osuus on kuitenkin vain noin 15 prosenttia siitä kuluttajan maksamasta loppuhinnasta.
Kaisa Karttunen [00:08:46]: Aivan. Ja jos se 10 prosentin nousu tapahtuu, niin miten se sitten jakautuu näiden eri portaiden kesken, että miten arvoidaan, että nämä kustannukset eri portaissa ovat sitten nousseet. Luuletko, että se 10 prosenttia riittää?
Jyri Niemi [00:09:04]: No sekään ei varmasti riitä kaikkien ehkä kustannusten kompensoimiseen, mitä siinä ketjussa on tapahtunut, mutta kun... Että varmaan hinnannousu jatkuu sitten ensi vuonna myöskin. Me emme voi odottaa kuitenkaan kaiken hinnannousun tapahtuvan tänä vuonna, kun ajatellaan, että osa vuodesta on mennyt ja nyt kuitenkin hinnat ovat nousseet vasta noin reilun 4 prosenttia. Mutta varmasti tämä tilanne jatkuu, ja riippuu tietysti myöskin maailmanlaajuisesta ja Euroopan laajuisesta sadosta tulevana satokautena, mikä on tilanne syksyllä. Nythän maailmanmarkkinoilla veikataan, jos katsoo esim. viljan futuurihintoja ensi syksylle, niin vaikka odotetaan normisatoa, niin siitä huolimatta hinnat ovat korkealla. Eli vain ennätyssadolla voisi tämä tilanne ruveta pikkuhiljaa normalisoitumaan. Jos taas tulee huono sato, niin todennäköisesti tilanne sitten entisestään heikentyy.
Kaisa Karttunen [00:10:02]: Aivan. Ja tässähän on samaan aikaan mietittävä sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa tämän vuoden viljelyyn maailman eri puolilla. Aika huolestuttavia tietoja on kuulunut monelta päin maailmaa siitä, että on kärsitty ennätyskuivista jaksoista esimerkiksi. Ja se ruoan saatavuus ja tuotantomahdollisuus, ja sitä kautta vientimahdollisuus, on vielä kyllä arvailujen varassa tälle vuodelle. Lisäksi olen kuullut suomalaisten viljelijöiden sanovan, että tämä vuosihan vielä jotenkin menee, osalla on varastossa tuotantopanoksia viime vuodelta säästynyt ja näin, mutta että se ensi vuosi, 2023, tulee olemaan se paha vuosi, jos nämä hinnannousut pysyvät, tuotantopanosten hinnannousut, tai vielä jopa jatkuu nousu entisestään. Että jotenkin tämä vuosi vielä keplotellaan, mutta sitten ne vaikutukset alkavat siellä alkutuotannossa meillä erityisesti näkyä.
Jyri Niemi [00:11:05]: Joo, ja kyllä ne nyt alkaa realisoitua jo nyt tänä vuonna, jos ei tuottajahintoihin saada aika nopeasti korotusta, että aika moni tila kuitenkin tuottaa jo tällä hetkellä jopa tappiolla tai hyvin pienellä katemarginaalilla. Kyllä siellä aika kipeästi nyt tarvitaan tuottajahintojen nousua, että toimintaa kannattaa ja on järkevä jatkaa.
Kaisa Karttunen [00:11:27]: On varmasti ihan oikein näin sanoa.
[Musiikkia. 00:11:29]
Kaisa Karttunen [00:11:35]: No sitten, mainitsin tuossa jo tuon ilmastonmuutokset, ja mehän molemmat olemme olleet mukana Just Food -hankkeessa, jossa on mietitty reilua ruokamurrosta ja sitä, miten erilaisia murrospolkuja pitkin päästäisiin ruokajärjestelmän päästövähennyksiin, kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin. Ja tämä tietysti kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman reilulla tavalla niin, että kaikki voisivat sen hyväksyä. Nyt meillä on tullut tämmöinen aika lailla akuutti tilanne ruokajärjestelmäämme ja alkutuotantoon näiden kustannusten nousujen takia. Miten sinä Jyrki näet, miten me pystymme yhdistämään esimerkiksi nämä Just Foodissa pohditut erilaiset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispolut ja muutostarpeet pitkällä aikavälillä ja sitten nämä välittömät, ihan Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeät toimet?
Jyri Niemi [00:12:42]: Joo, tämä on tietysti erittäin vaikea kysymys. Tähän ruokajärjestelmään kohdistuu niin monia erilaisia tavoitteita, kun pitää tosiaan turvata ruoan saanti ja riittävä ravitsemus ja samalla sitten toimeentulo kaikille niille, jotka sen ruoan tekevät. Ja lisäksi sitten vielä pystyä homma tekemään niin, että vähennettäisiin ympäristökuormitusta ja myöskin ilmastokuormitusta siinä samalla. Ja nyt varmaan tähän akuuttiin kriisiin ja pidemmän aikavälin tavoitteisiin meidän pitää vähän luoda sellaista sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnitelmaa. Mehän emme pysty ruokajärjestelmää kovin nopeasti muuttamaan. Me olemme hyvin riippuvaisia tällä hetkellä ruoan tuotannossa esimerkiksi fossiilienergiasta, niin kuin ollaan koko yhteiskunnassa. Emme pääse siitä kovin nopeasti eroon, mutta voimme toki lyhyellä välillä ja meidän on päästävä eroon Venäjä-riippuvuudesta. Se voi toisaalta tarkoittaa sitä, että lyhyellä aikavälillä joudumme ottamaan jopa vähän takapakkia näissä ilmasto- ja ympäristötavoitteissa, että välttämättä emme pääse eteenpäin, mutta meidän pitäisi samalla pystyä kuitenkin rakentamaan tulevaisuuspolkuja sinne pitkällekin aikavälille. Ja miettiä mahdollisuuksia vähentää fossiilienergiaa, nostaa sitä energiaomavaraisuutta esimerkiksi maatiloilla. Se on täysin mahdollista biokaasun, aurinkoenergian avulla. Mutta toki se vaatii isoja investointeja. Eikä tämä tie tule varmastikaan olemaan helppo, se vaatii myöskin varmasti yhteiskunnan tukea niihin investointeihin, mitä joudutaan koko ruokaketjussa tekemään. Samaten myöskin tämä kiertotalouden edistäminen, että me käytämme lannoitteiden osalta, niin voitaisiin edistää kierrätyslannoitteita ja paremmin myöskin karjanlannan käyttöä ja niin edelleen. Ja vähentää sitten keinolannoitteiden käyttöä.
Kaisa Karttunen [00:14:46]: Tämä karjanlannan käyttö ja sen tehostaminen on todella mielenkiintoinen kysymys, kun ajatellaan, että meillä on kuitenkin tämä tuotanto aika lailla alueellisesti eriytynyt. Miten sinä näkisit, minkälaisia ratkaisuja näkisit siihen, että karja-Suomesta saataisiin vilja-Suomeen näitä karjanlannan hyviä ravinteita paremmin käyttöön?
Jyri Niemi [00:15:08]: Joo, se on tosiaan, että tämä ei ole enää sillä tavalla ihan sopusoinnussa tämä meidän karjataloutemme versus kasvintuotanto. Ja sitä on myöskin aika vaikea yhtäkkiä muuttaa, mutta esimerkiksi juuri tämä biokaasutushan tarjoaa yhden mahdollisuuden siihen, että me voisimme saada niitä karjanlannan ravinteita kuivaan muotoon, joten silloin se kuljettaminen helpottuisi ja me voisimme saada niitä niille alueille, missä sitä tarvetta on. Kun taas tietyllä alueella niitä ravinteita syntyy siihen peltoalaan nähden liikaa.
Kaisa Karttunen [00:15:44]: Niin, tämä varmaan vaatisi jonkun semmoisen välittäjäorganisaation tai toimijan siihen, joka voisi saattaa yhteen näitä ravinteiden tuottajia ja ravinteiden tarvitsijoita, että saataisiin kustannustehokas jakelujärjestelmä aikaiseksi?
Jyri Niemi [00:16:07]: Joo, kyllä me tähänkin tarvitsemme ihan uusia arvoketjujen luomista, tähän koko lannoitteiden kierrättämiseen sekä lannasta että myöskin muista sivuvirroista. Me voimme myöskin muita sivuvirtoja käyttää lannoittamiseen, mutta me tosiaan tarvitsemme siihen välittäjiä, me tarvitsemme siihen arvoketjuja, jotka sitten saavat siitä toimeentulonsa. Ja sitten syntyy tosiaan ostajille ja myyjille markkinapaikka.
Kaisa Karttunen [00:16:38]: Aivan. No tätä samaa asiaa kyllä pohditaan varmaan koko EU:n laajuisesti. Oletko sinä ehtinyt yhtään seurata, mitä siellä Brysselissä ajatellaan, esimerkiksi Pellolta pöytään -strategian toimeenpanon suhteen nyt. Tuleeko sinne joitakin aikataulumuutoksia tai muutoksia tavoitteissa nyt tämän akuutin huoltovarmuuskriisin seurauksena?
Jyri Niemi [00:17:06]: Joo, kyllähän se on jo nähtävissä, että jossain määrin tulee uudelleenarviointeja. Että ehkä tämä Pellolta pöytään -strategia, jossa on varsin konkreettisia tavoitteita, lannoitteiden käytön vähentämiseksi, ravinnetasapainon parantamiseksi ja myöskin yleensä torjunta-aineiden ja kemikaalien vähentämiseksi, niin siinä varmaan joudutaan pikkaisen miettimään, kuinka nopeasti se pystytään toteuttamaan. Varmaan ihan ne kunnianhimoiset tavoitteet vuoteen 2030 mennessä eivät tule kyllä nyt toteutumaan.
Kaisa Karttunen [00:17:39]: Niin ja jonkun verranhan on puhuttu myös siitä kesannointikysymyksestä ja mahdollisesti nyt kesantona olevien peltojen käyttämisestä viljelykäyttöön.
Jyri Niemi [00:17:51]: Joo. Sehän on muuttumassa nyt, että esimerkiksi tulevana satokautena nyt on tehty poikkeuslupa, että myöskin näitä niin sanottuja ekologisen alueiksi merkittyjä peltoja voidaan nyt käyttää tuotantotoimintaan tulevana satokautena.
Kaisa Karttunen [00:18:08]: Aivan.
[Musiikkia. 00:18:08]
Jyri Niemi [00:18:13]: Mutta Kaisa, mitäs sitten globaalisti olisi nyt erityisen tärkeä ottaa huomioon, jos ajatellaan tätä ruokaturvan säilyttämistä maailmassa ja pystyttäisiin välttämään paniikki?
Kaisa Karttunen [00:18:27]: No se onkin tuhannen taalan kysymys, jota kaikki isot kansainväliset organisaatiot parhaillaan miettivät ja pohtivat, kukin tietysti omasta näkökulmastaan, että mitä voitaisiin tehdä. Monenlaisia toimenpiteitä siinä on ehdotettu alkaen ihan siitä tietysti, että Ukrainaan pitäisi saada rauha nyt ihan heti, jotta kauppa kävisi sieltä normaalisti niihin maihin, jotka tavallisesti ostavat ukrainalaista maataloustuotetta. Ja on sanottu myös, että nyt ei pitäisi asettaa kaupan esteitä. Usein tämmöisessä tilanteessa, jos ruoasta meinaa tulla pulaa, niin monet maat yrittävät ratkaista sitä asettamalla erilaisia vientikieltoja. Ne yleensä häiritsevät sitä kaupankäyntiä, aiheuttavat epävakautta ja nostavat hintoja ehkä entisestään. On sanottu, että nyt ei ole aika asettaa kaupan esteitä, pikemminkin päinvastoin. No sitten on tietysti ihmisiä, jotka ovat hyvin haavoittuvassa asemassa. Ne ovat niitä kehittyvien maiden köyhimpiä ihmisiä, jotka eivät nytkään pysty hankkimaan itselleen ja perheelleen tarpeeksi ruokaa sen ruoan korkean hinnan suhteessa tuloihin, sen takia. Niin nämä ihmiset varmaan tarvitsevat erilaisia turvaverkkoja alkaen ihan ruoka-avusta, että pystyttäisiin saamaan liikkeelle ruoka-apua näiden haavoittuvimpien ihmisten käyttöön. Mutta siellä on myös muita erilaisia sosiaaliturvan keinoja ja muita, joita voidaan ajatella. No, siitä puhutaan myös maailmalla paljon, että tuotantoa pitäisi lisätä siellä, missä se on mahdollista. Ja sitähän se tietysti tämä EU:nkin vähän ehkä hidastettu Pellolta pöytään -strategian toteuttaminen nyt tarkoittaa, että ei yritettäisi sitä tuotantoa ainakaan supistaa, vaan että otettaisiin kaikki mahdollisuudet nyt käyttöön. Sittenhän meillä jonkin verran maailmassa on viljavarastoja ja tarvikevarastoja, mutta niitä ei kannattaisi näiden eri toimijoiden mielestä purkaa silleen nopeasti ja hallitsemattomasti, vaan että nekin tehtäisiin hallitusti ja suunnitelmallisesti, mitä otetaan käyttöön missäkin ja miten hoidetaan logistiikat ja kaikki tämä. Mutta kyllä sitten puhutaan paljon myös siitä, että ihan näiden akuuttien keinojen lisäksi meidän pitää pystyä siirtymään vahvaan ja kestävään ja reiluun ruokajärjestelmään, joka on ainoa tavallaan tulevaisuuden mahdollisuus. Että jos me ylipäätään haluamme, että ihmiset maailmassa ruokaa syövät tulevaisuudessa, niin meidän pitää kyllä miettiä tätä meidän ruokajärjestelmäämme niin globaalilla kuin kansallisella tasolla ihan uudestaan. Puhutaan siitä ruokajärjestelmän murroksesta tai transformaatiosta. Kestävyysmurroksesta, joka ottaa huomioon tietysti nämä kestävyyden eri ulottuvuudet silloin niin sosiaalisen, taloudellisen kuin ympäristöllisen kestävyyden. Meidän nykyinen ruokasysteemimme ei ole terve. Se ei toimi nyt, eikä se toimi tulevaisuudessakaan. Mutta tämä on tämä iso kuva, se on osittain aika pelottava. Se voi johtaa jopa siihen, että tulee ruokapakolaisuutta, että ihmiset joutuvat lähtemään etsimään sitä toimeentuloa ja ruokaa omien maidensa ulkopuolelta. Ja tämä varmaan realisoituu ehkä jo ensi talven aikana, jos tilanne säilyy näin vaikeana eikä siihen löydy ratkaisuja. Mutta minä haluaisin, Jyrki, tässä ihan lopuksi vielä kysyä sinulta, ihan Suomen kannalta, Suomen näkökulmasta vielä, ja Euroopan unionin näkökulmasta tämän maatalouden ja koko tämän ruokajärjestelmän, Suomen ja Euroopan ruokajärjestelmän näkökulmasta, miltä tämä tulevaisuus näyttää nyt tämän alkuvuoden muuttuneen tilanteen seurauksena? Jos sinä saisit päättää, niin minnekä mentäisiin?
Jyri Niemi [00:23:12]: Niin kyllähän nyt kuitenkin eurooppalainen ja suomalainen ruokajärjestelmä vaikuttaa edelleen suhteellisen vahvalta. Ja tietenkin yksi asia on myöskin sitä, että meillä on tulotaso suhteellisen korkealla, eli pystytään myöskin hankkimaan ruokaa. Mutta onhan ruokajärjestelmä herkkä. Se on herkkä maailmassa ja se on Euroopassakin. Ja kyllähän me tietyllä tavalla kuitenkin elämme vähän niin kuin kädestä suuhun siinä mielessä, että juuri ja juuri pystytään tuottamaan se, mikä on kasvava kulutus. Sen takia tällainen poikkeuksellinen tilanne, mikä on nyt, niin tietenkin järisyttää tätä ruokajärjestelmää aika vahvasti. Ehkä se on, mitä tästä voi sanoa, niin kun me tarvitsemme kestävämmän ruokajärjestelmän, meidän on pakko ottaa nämä ympäristöasiat paremmin huomioon. Meidän on pakko ottaa huomioon ilmastoasiat, muuten me emme pysty jatkamaan maataloustuotantoa täällä maapallolla. Niin ei pidä myöskään ajatella, että meidän pitää pitää kiinni nykyisestä tuotantojärjestelmästä, vaikka me joudumme tässä varmaan akuutissa vaiheessa toki turvaamaan, että tämä nykyinen järjestelmä toimii. Mutta meidän pitää kyllä asteittain ja suunnitelmallisesti miettiä tosiaan niitä askeleita eteenpäin, eli päästä pois tästä ylimääräisestä kemikaalien käytöstä. Ja meidän pitää pystyä pääsemään eroon myöskin fossiilienergiasta. Että se on varmaan se tie. Ja meidän pitää miettiä, vähän niin kuin Just Food -hankkeessa, miettiä tosiaan niitä steppejä tulevaisuuteen ja mikä se meidän tavoiteltava visiomme on ja mitkä sitten ne polut ovat, mitenkä me pääsemme sinne.
Kaisa Karttunen [00:24:54]: Aivan. Eli paljon työtä on edessä ja paljon mietittäviä asioita. Meillä Suomessahan on mietitty asioita ja meillä on otettu huomioon kuitenkin paljon paremmin kuin monessa muussa EU-maassa esimerkiksi, että meillä pidetään näitä varmuusvarastoja ja meillä tämä huoltovarmuus on aina ollut tärkeä kysymys. Meitä tämä kuitenkin ei ehkä ihan rankasti kohtele tämä tilanne kuin monia muita maita.
Jyri Niemi [00:25:27]: Joo, kyllähän näin on, että Suomessa ruoan huoltovarmuuteen ja niin kuin yleensäkin huoltovarmuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota, jos vertaa sitä kansainvälisesti. Meillä on myöskin olemassa tosiaan varmuusvarastot, esimerkiksi viljoista, mutta myöskin tärkeimmistä tuotantopanoksista. Esimerkiksi energian osalta, kyllähän vaikka tulisi täyskatkos esimerkiksi öljyn saantiin, niin me pärjäisimme täällä kuitenkin useampi kuukausi. Meillä on viiden kuukauden varmuusvarastot olemassa. Eli siinä mielessä Suomi on hyvin varustautunut tällaisiin poikkeuksellisiin kriisitilanteisiin. Ja toki meillä on sitten myöskin täällä, vaikka me olemme näin pohjoinen maa, niin meillä on kuitenkin vahvaa ruoantuotanto omassa maassamme. Eli pääosin me olemme kuitenkin näissä perustuotteissa lähes tuotanto-omavaraisia, vaikka me olemmekin riippuvaisia tietyistä tuotantopanoksista.
Kaisa Karttunen [00:26:29]: Eli Jyrki sinun viestisi on, että vaikka välillä Suomen huoltovarmuusjärjestelyjä on vähän naureskeltukin ja pidetty ehkä tarpeettomina, niin nyt ne osoittavat merkityksensä ja ne antavat meille pikkuisen enemmän ehkä pelivaraa kuin joillekin muille maille. Ja siinä mielessä meillä on ollut ihan viisaita päätöksentekoja. Ehkä meidän historiamme on sen opettanut, vai mitä sanot?
Jyri Niemi [00:26:53]: Joo, näin varmasti on, että ehkä se pääsi vähän unohtumaan. Meidän päätöksentekijämme eivät kuitenkaan täysin sitä unohtaneet, elikkä me olemme pitäneet kiinni kuitenkin tästä aika vahvasta huoltovarmuusaspektista. Mutta varmaan tässä kun maailmassa on mennyt aika hyvin ja ei ole ollut tällaisia kriisejä, niin me olemme alkaneet uskoa siihen, että onko meillä edes tarvetta tällaisille huoltovarmuustoimenpiteille. Mutta tämä kriisi tietysti osoittaa, että kyllä ne on hyvä vain varmuuden vuoksi olla siellä olemassa.
Kaisa Karttunen [00:27:25]: Juuri näin. Kriisejä on ollut, mutta ne ovat olleet meistä kaukana, ne eivät ole koskettaneet meitä. Nyt tämä kriisi on lähellä ja se koskettaa meitä ihan tässä meidän arjessamme, mutta onneksi meillä on siihen ainakin joltakin osin varauduttu.
[Musiikkia. 00:27:40]
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.