Äänitteen nimi: ruoka murroksessa jakso 10
Äänitteen kesto: 00:33:40
[äänite alkaa]
Hanna Jensen [00:00:09]: Ajankohtaisen Just Food -hankkeen tavoite ei ole vaatimaton. Siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään on tehtävä kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tänään mennään suomalaiselle pellolle. Siellä viljelykasvi ei elä tyhjiössä, vaan osana ekosysteemiä. Viime vuosina peltojen ekosysteemistä on opittu lisää, mutta vielä on opittavaa ja siitä puhutaan tänään. Vieraana meillä ovat aiheesta paljon tietävät, eli Luonnonvarakeskuksesta tutkimusprofessori Terho Hyvönen, joka on Just Food -hankkeessa tehnyt merkittävää kenttätutkimusta. Tervetuloa Terho. Ja Baltic Sea Action Groupin maatalouden projektijohtaja Eija Hagelberg. Sinulla on paljon kokemusta monimuotoisuudesta ja viljelijöiden hiiliviljelykoulutuksesta. Lämpimästi tervetuloa Eija. Veikkaisin, että tämän podcastin kuulijat tietävät hyvin, mitä tarkoittaa biodiversiteetti eli monimuotoisuus. Se me osataan, mutta mitä onkaan peltojen biodiversiteetti?
Eija Hagelberg[00:01:22]: Biodiversiteettihän tarkoittaa luonnon monimuotoisuutta ja siinä on eri tasoja; geneettinen diversiteetti lajien sisällä, sitten on lajidiversiteetti, eli miten paljon on lajeja, elinympäristöjen diversiteetti. Ja peltojen osaltahan näkyvin osa on yleensä kasvit. Sekä viljelykasvit että myös kasvit, joita sinne on jäänyt, eli rikkakasvit. Sitten toinen, mihin normaali ihminen kiinnittää huomiota usein on linnut, jotka ovat äänekkäitä. Esimerkiksi kiuru livertää pellolla, se kuuluu peltojen diversiteettiin. Sitten siellä lentää hyönteisiä; pölyttäjähyönteisiä ja muita hyönteisiä. Peltojen biodiversiteettihän ei ole missään tyhjiössä, eli se on siinä maatalousympäristössä ja se maatalousympäristön monimuotoisuus vaikuttaa siihen, mitä sinne pellolle tulee. Samoin kuin vaikuttaa myös se viljelykasvi, mitä siellä viljellään, että onko se esimerkiksi tuulipölytteinen viljakasvi vai hyönteispölytteinen öljykasvi. Ne vaikuttaa siihen, että miten paljon sinne tulee pölyttäjiä.
Jos ajattelee sitten elinympäristöjen monimuotoisuutta, niin eri viljelykasvithan on erilaisia sekä kasvutavaltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sekä viljelytoimenpiteiden suhteen. Nämä luo sitä monimuotoisuutta sitten laajemmalla alalla sinne maatalousympäristöön ja peltoaukeille. Ja sitten myös ajassa on monimuotoisuutta, eli eri viljelykasveja viljellään eri järjestyksessä. Se voi vuosittain vaihtua hyvinkin paljon, että mitä jollain peltoaukiolla esimerkiksi on. Sitten jos ajatellaan sitä, että miten peltojen biodiversiteettiin voidaan vaikuttaa, niin ne voisi jakaa suunniteltuun diversiteettiin, eli siihen mitä viljelijä kylvää pellolle, mikä on viljelykierto, miten ne on siinä tilassa jakautuneita, sekä assosioitunut diversiteetti, eli ne, jotka tulee sinne pellolle, haluttiinpa tai ei. Siellä on hyötyhyönteisiä, kuten pölyttäjät, mutta myös haittahyönteisiä, kuten tuholaiset. Tämä vaihtelee viljelykasveittain ja myös viljelymaiseman mukaan.
Hanna Jensen [00:03:54]: Se ei kuulosta ihan yksinkertaiselta. Eija, olisiko sinulla tähän jotain lisättävää tai yksinkertaistettavaa?
Terho Hyvönen [00:04:02]: Monimutkaista se on, joo. Ehkä minä ajattelen, mitä pelloilla se biodiversiteetti tarkoittaa, että se on eri lajeja ja lajiryhmiä, ja sitten se on ennen kaikkea myös viljelijän näkökulmasta puskuri ulkoisia uhkia vastaan. Kun siellä on monimuotoisuutta maatalousympäristössä pellon ympärillä, mutta myös siellä pellossa, niin siellä on hyvä puskuri kaikenlaisia ulkoisia uhkia, kuten kasvitauteja tai tuhohyönteisiä vastaan. Vaikka tavallaan ne tuhohyönteisetkin kuuluu siihen monimuotoisuuteen jollain lailla. Sitten pitää muistaa vielä se, että on maanpäällinen monimuotoisuus eli kaikki, mikä on maan pinnalla ja sitten on se maanalainen. Siellä on paljon myös monimuotoisuutta ja on vaihtelua pelloissa, että missä on minkäkin verran. Siihen voi myös viljelijä vaikuttaa toimenpiteillä siihen maanalaiseen monimuotoisuuteen.
Eija Hagelberg[00:05:04]: Joo, voisin lisätä tuon maanalaisen biodiversiteetin. Hyvä, kun Eija otit sen esiin. Koska sehän on se näkymättömin osa diversiteetistä, mutta se on monin tavoin tärkein osa viljelyn kannalta muun muassa ravinteiden kierron ja kasvitautien torjumisen suhteen.
Hanna Jensen [00:05:25]: Joo. Käytit sanaa puskuri, Eija. Eli tietenkin puskuri jollekin. Mikä kaikki peltojen monimuotoisuutta nyt uhkaa?
Terho Hyvönen [00:05:35]: Sitä uhkaa se yksipuolistuminen. Jos on hyvin yksipuolinen viljely, niin se on eräänlainen uhkatekijä. Sitten esimerkiksi painavat koneet uhkaavat sitä monimuotoisuutta. Kemialliset kasvinsuojeluaineet. Sitten pientareiden ja saarekkeiden katoaminen, jos niitä vaikka poistetaan, että saadaan isompia yhtenäisiä peltoalueita. Ja ylisiisteys myös. Siis sellaiset asiat uhkaa, mitkä vähentää erilaisten eliölajien elinympäristöpaikkoja ja vähentää sitten sitä kaikenlaista monimuotoisuutta. Nämä voi olla vähän ristiriidassa joskus ruoan tuottajan hyötyihin, jos ajatellaan hyvin yksisuuntaisesti. Monimuotoisuus voi jäädä unholaan, jos pitää miettiä hirveästi tehokkuusajattelua. Lohduttavaa on se, että tehokkaasti voidaan viljellä myös monimuotoisuus huomioon ottaen. Kyllä se tehostaminen kuitenkin uhkaa, mutta en silti haluaisi korostaa, että tehoviljely olisi pahaksi. Olen sitä mieltä, että tehokkaasti voidaan viljellä myös ympäristö huomioiden.
Hanna Jensen [00:07:08]: Oletko sinä myös Terho sitä mieltä?
Eija Hagelberg[00:07:11]: Kyllä. Kustannustehokas viljely on tehoviljelyä hyvässä mielessä. Lisäisin vielä Eijan puheenvuoroon sen, että tämähän on hyvin pitkä kehitysprosessi. Jos ajattelee esimerkiksi pientareitten vähenemistä, niin sehän väheni salaojituksen myötä, joka yleistyi joskus 50-luvulla Suomessa. Myös torjunta-aineet tuli vasta 60-luvulla laajaan käyttöön. Oikeastaan sieltä alkoi suomalaisen maatalouden tehostuminen, jolla oli paljon biodiversiteettivaikutuksia. Toisaalta ehkä nykypäivänä ollaan palattu takaisinpäin, eli tehdään paljon sen eteen, että biodiversiteetti palautuisi. Ei ehkä eletä sitä kaikkein tehokkainta aikakautta kuitenkaan tässä huonossa merkityksessä.
Terho Hyvönen [00:08:07]: Voisin kommentoida tuohon, että ihan samaa mieltä. Äsken kun luettelin, että mikä kaikki uhkaa tätä maatalouden monimuotoisuutta, niin uhka on tavallaan koko ajan päällä ja voi olla, että tehdään sellaisia muutoksia, että koneet tulee vielä painavammiksi tai saarekkeita poistetaan pelloilta. Mutta kyllähän se on tosiasiassa niin, että aika paljon tehdään ihan niitä perusviljelytoimenpiteitäkin ympäristö ja monimuotoisuus... ei välttämättä huomioiden, mutta se tulee siinä samassa. Toimenpiteet on sellaisia, että niistä on ehkä enemmän hyötyä. Esimerkiksi vaikka viljelykiertoa alkaa taas olla enemmän. Nyt on ollut aika yksipuolista viljan viljelyä etenkin Etelä-Suomen pelloilla viime vuosikymmenet, mutta vaikuttaisi että viljelykiertoa alkaa taas tulla enemmän. Ainakin siitä puhutaan paljon.
Hanna Jensen [00:09:11]: Entäs sitten tieteen kenttä? Onko peltojen biodiversiteetti jäänyt tieteessä vähälle huomiolle?
Eija Hagelberg[00:09:19]: Kehitys on mennyt parempaan suuntaan. Eli nyt tutkitaan paljon nimenomaan peltojen biodiversiteettiä. Yleensä ne on ollut lajirikkaammat niityt ja puoliluonnontilaiset elinympäristöt se kiinnostuksenkohde, koska siellä on paljon kiinnostavia kasveja ja pölyttäjiä, eli lajirikkaus on runsaampi. Useimmat pellothan on lajistollisesti aika köyhiä verrattuna muihin elinympäristöihin. Siellä on myös hyvin yleisiä lajeja suurin osa, eli siellä ei ole mitään lajiharrastajia kiinnostavia juttuja. Tieteen puolella se on tullut laajemmassa mitassa nyt 2000-luvulla. Muistan, kun julkaisin ensimmäisiä tieteellisiä artikkeleita rikkakasveista diversiteettinäkökulmasta 2000-luvun alussa, niin ne oli aika tavalla ensimmäisiä tieteellisiä artikkeleita, joissa puhuttiin rikkakasvien diversiteetistä. Muistan, että oli hankala löytää artikkeleita, joihin voisi viitata, koska ei niitä juurikaan ollut. Nyt on ihan toinen tilanne.
Hanna Jensen [00:10:43]: Mainitsit pölyttäjät ja niinhän se on, että peltojen monimuotoisuudesta ei voi puhua puhumatta pölyttämisestä. Luin hiljattain siitä, mitkä ovat tärkeimmät pölyttäjämme, eli kimalaiset, mehiläiset, kukkakärpäset ja päivä- ja yöperhoset. Oli ihan hauska lukea, että kärpäsilläkin todella on tehtävä ja jakaa sekin tieto jälkikasvun kanssa. Selvää on, että ne tarjoaa uskomattomia palveluja. Mitä kaikkea nämä pölyttäjät tekevät?
Terho Hyvönen [00:11:17]: Ne huolehtivat todella isolta osalta siitä, että meillä on ruokaa, ravintoa. Koska maailman viljelykasveista noin 75 prosenttia on kokonaan tai osittain riippuvaisia hyönteispölytyksestä tai pölyttäjistä ylipäänsä. On muitakin kuin hyönteisiä, jotka pölyttää, mutta lähinnä hyönteispölytyksestä. Esimerkiksi omena ja vaikkapa kumina, puna-apila, rypsi, pensasmustikka ja avomaankurkku on sellaisia, jotka on hyvin riippuvaisia pölytyksestä. On tärkeää, että ne pölyttäjät huolehtii siitä pölytyksestä, jotta me saadaan ravintoa meille. Sitten kun mainittiin tuossa jo vähän noita petohyönteisiä, tämä on monimutkainen ja kiinnostava kokonaisuus. Jos pellolle tulee näitä tuhohyönteisiä, niin onneksi meillä on myös sellaisia luontaisia petohyönteisiä, jotka syövät näitä pahiksia sieltä pellolta. Voi olla usein, että joku tietty hyönteinen, esimerkiksi kukkakärpänen, on toukkavaiheessa peto ja syö tuhohyönteisiä ja sitten aikuisena se on pölyttäjä. Meidän pitää huolehtia siitä, että meillä on myös näille petohyönteisille eri elämänvaiheissa ravintokasveja olemassa. En osaa nyt selittää tätä kauhean yksinkertaisesti, mutta hyönteisillä kun on ne eri vaiheet elämässä, niin on tärkeää, että pystytään huolehtimaan, että kaikki ne hyönteiset joita tarvitaan maatalousympäristön puskuroinnissa. Pölyttäjillä voi olla tärkeä rooli jossain kohtaa siinä koko ketjussa. Ehkä Terho osaisi selittää tämän jotenkin hienommin.
Terho Hyvönen [00:13:27]: Selitit aivan hyvin. Pitää turvata se koko elinkierto sille hyönteiselle ja ne voi olla eri elinympäristöissä, eli voi olla, että joku talvehtii puussa ja laskeutuu sieltä pellolle sitten kesällä. Tai talvehtii pientareella ja sitten kävelee sieltä pellolle.
Hanna Jensen [00:14:01]: Terho, kuvitellaanpa rypsipelto, jossa pölytys on täydellisen kohdallaan. Mitä sellaisella rypsipellolla tapahtuu, kun asiat ovat kunnossa?
Eija Hagelberg[00:14:11]: Rypsihän on hyönteispölytteinen kasvi. Toki se tuottaa satoa myös ilman pölyttäjiä. Se sadon lisä, mikä pölyttäjien avulla saadaan, on 20-30 prosenttia. Puhutaan massakasvista, eli se tuottaa ihan valtavasti kukkia lyhyessä ajassa, koska se kukkii ja pelto on täynnä kimalaisia ja myös tarhamehiläisiä. Kun puhuttiin noista tärkeistä pölyttäjistä, niin tarhamehiläinen on pölytyksen kannalta erittäin tärkeä laji. On aika tärkeää, että sattuisi kohdalleen se rypsin kukkimisajankohta ja pölyttäjien runsauden huippukohta. Esimerkiksi tarhamehiläisten lukumäärä kesän mittaan lisääntyy valtavasti niissä pesissä, jolloin se pölytyspotentiaali on kaikkein korkein sitten vähän myöhemmin, joskus heinäkuun alkupuolella ja puolivälissä. Tietenkin pitäisi olla myös hyvä sää, koska pölyttäjät lentää hyvällä säällä. Semmoinen aurinkoinen, tyyni sää on hyvä pölyttäjille.
Hanna Jensen [00:15:38]: Eija, puhutaan pölyttäjäystävällisistä maatiloista. Oletko käynyt sellaisella ja mitä sellaisella maatilalla on otettu huomioon?
Terho Hyvönen [00:15:48]: Ensimmäiseksi varmaan tulee mieleen ne kukat, että siellä on paljon kukkia, missä pölyttäjät voivat käydä. Se on tosi tärkeä asia, mutta se ei missään nimessä yksin riitä, vaan pitää huomioida kaksi muutakin tosi tärkeää asiaa. Kukissa ensinnäkin pitäisi miettiä se, että niitä olisi koko sen ajan, kun pölyttäjähyönteisiä lentää siellä nälkäisinä ja ravintoa tarviten. Eli keväällä kun ensimmäiset pajut alkavat kukkia, ne ovat kimalaiskuningattarille ihan välttämätöntä ravintoa. On tärkeää, että keväällä aikaisin on sitä ravintoa niissä pajun kukissa ja koko kesäkausi, sekä myös syksyyn asti, että se kierto voisi jatkua sinne ihan loppuun asti. Esimerkiksi auringonkukat on hyviä pölyttäjien suosimia kasveja loppukesällä-alkusyksystä. Jos miettii kukkia, niin miettii sen koko kasvukauden. Pelkät kukat ei riitä, vaan sitten pitäisi vielä miettiä hyönteisten lisääntyminen ja muut resurssit. Lisääntymistä varten tarvitsee isäntäkasveja ja pesintäpaikkoja. Sitten tarvitaan lisää ravintoa, pesämateriaalia ja talvehtimispaikkoja. Että on ne kukat, lisääntyminen ja muut resurssit, joihin kuuluu esimerkiksi hyvät talvehtimispaikat. Talvehtimispaikkoja voi olla vaikka jotkut talventörröttäjäkasvit tai puut, niin kuin Terho mainitsi, tai jotkut risukasat. Kaikenlaista, mitä voisi syksyllä sieltä haravoimatta ja keräämättä pois pihoiltakin, niin ne voi olla hyvinkin tärkeitä pölyttäjien talvehtimispaikkoja.
Hanna Jensen [00:17:43]: Tuossa muutama vuosi sitten meidän mökillä naapuri kaatoi aika paljon puita, isoja ja pieniä, ja jätti siihen meidän mökkitien varteen aikamoisen risukasan, jos näin voisi sanoa. Kunnes aloin tutkia ja lukea siitä asiasta ja tajusin, että itse asiassa olivatkin tainneet jättää siihen ihan tietoisesti mahtavan talvehtimispaikan. Näin se risukasa alkoi vähän toisenlaiselta ja tajusinkin, että itse asiassa siinä oli varmastikin tehty tällainen hyvä teko.
Terho Hyvönen [00:18:15]: Kyllä. Kauneus on katsojan silmässä. Joku voi ajatella, että pitää olla siistiä ja nurmikon pitää olla kolmen millimetrin mittainen ja sitten toinen kun on pölyttäjien kannattaja, niin näkee jossain risukossa enemmän että jes, tämä on hieno. Näin se menee.
Eija Hagelberg[00:18:35]: Risukasat, kivikasat ja vanhat ladot on pistiäislajeille tärkeitä. Ei tule aina ajatelleeksi.
Hanna Jensen [00:18:44]: Eli tällaiset vinot ja lahoavat ladot maisemassa ovatkin itse asiassa siis kaunottaria?
Eija Hagelberg[00:18:50]: Kyllä, ne voi olla lajihotspotteja.
Terho Hyvönen [00:18:53]: Siellä vanhan ladon alla voi olla vaikka peltopyypoikue, tällainen avoimien peltomaisemien tunnuslintulaji, joka on vähentynyt kovasti viime vuosikymmeninä. Siellä voi löytyä monenlaisia lajeja, ettei vain pelkästään pölyttäjiä. Myös monet muut lajit hyötyy siinä samalla.
Hanna Jensen [00:19:23]: Arvaan, että avaan pandoran lippaan, kun seuraavaksi mainitsen torjunta-aineet, mutta on aika selvää, että kasvinsuojeluaineiden käyttö on suuri syy pölyttäjien katoamiselle. Niistä yksi ongelmallisimmista on glyfosaatti, joka, jos nyt oikein olen ymmärtänyt, kattaa jopa 70 prosenttia kaikista torjunta-aineista. Tunnetaanko sen vaikutukset pölyttäjiin?
Eija Hagelberg[00:19:49]: On joitain tutkimuksia tehty glyfosaatin vaikutuksista pölyttäjiin, lähinnä tarhamehiläiseen. Toki sillä on vaikutus kahta kautta. Glyfosaattihan on rikkakasvien torjunta-aine herbisidi, eli sen käyttö vähentää kasveja ja sen epäsuora vaikutus on se, että kasviresurssit, kukat, häviää tai vähenee. Se voi myös vaikuttaa suoliston mikrobiomin kautta. Voi tulla esimerkiksi vähemmän vastustuskykyiseksi tai muita tällaisia vaikutuksia. Pitää kuitenkin muistaa se, että näistä torjunta-aineista aina keskustellaan, kun niistä on joskus hyvinkin raflaavia tutkimustuloksia. Jos tehdään kokeellinen tutkimus, niin miten hyvin nämä olosuhteet toteutuu todellisuudessa luonnossa. Jos ajattelee, että vaikka glyfosaattia ei ruiskuteta pölyttäjähyönteisen niskaan käytännössä koskaan, vaan se altistus tapahtuu muuta kautta; se on siellä maaperässä, kasveissa ja muualla. Torjunta-aineilla on sen takia tiukat käyttörajoitukset ja ajankohdat, milloin niitä voi käyttää ja määrät, kuinka paljon niitä voi käyttää millekin viljelykasville, jolloin pystytään näitä haittoja vähentämään.
Hanna Jensen [00:21:25]: Eija, kertoisitko, miten te koulutatte viljelijöitä katsomaan kokonaisvaltaisesti sitä viljelyä ja tukemaan monimuotoisuutta?
Terho Hyvönen [00:21:37]: Ehkä en käyttäisi sanaa opettaminen siinä kohtaa, vaan ehkä enemmän valmennusta tai sparrausta. Se on sellaista kokonaisvaltaista ajattelua, mihin kannustetaan ja valmennetaan viljelijöitä eri tyyppisissä tilaisuuksissa ja projekteissa.
Hanna Jensen [00:21:58]: Ovatko viljelijät itse innostuneita siitä kokonaisvaltaisesta katsantotavasta?
Terho Hyvönen [00:22:04]: Kyllä, todella ovat. Ja sen huomaa, että ketkä lähtee mukaan vaikka perehtymään tähän uudistavaan viljelyyn. Tätä saa jokainen kutsua millä nimellä haluaa, mutta kutsun nyt tässä uudistavaksi viljelyksi. Ketkä siihen lähtee, niin alkaa oivaltaa asioita sillä tavalla, että miten kaikki liittyy kaikkeen. Ja myös viljelijän talous liittyy siihen ja hyvinvointi ja jaksaminen, se on yhtä suurta perhettä kaikki.
Hanna Jensen [00:22:37]: Terho, kerrotko mistä on kyse, kun törmäsin tällaiseen termiin kuin integroitu kasvin- ja pölyttäjänsuojelu. Kuulostaa loogiselta, mutta myös aika vaikealta.
Eija Hagelberg[00:22:48]: Integroitu kasvinsuojeluhan on hyvin vakiintunut ja vanha käsite, jonka idea on se, että käytetään erilaisia kasvinsuojelumenetelmiä yhdessä, jolloin saavutettaisiin parempi kasvinsuojelutulos. Tarkoituksena on myös vähentää torjunta-aineiden käyttöä eli kemiallista kasvinsuojelua. Silloin siinä on käytössä erilaisia keinoja jos mietitään kokonaisvaltaisesti viljelyä, esimerkiksi viljelykierron huomioonottaminen ja joku mekaaninen torjunta, lajikkeiden valinta, resistenssijalostus kasvitaudeilla. Työkalupakissa on kaikenlaista tällaista käytössä ja tätähän on yritetty pitkään jo edistää. Sitten tämä kasvin- ja pölyttäjänsuojelun idea on se, että siihen samaan pakettiin koottaisiin niitä pölyttäjien kannalta hyviä toimenpiteitä, joista on tässäkin jo ollut puhetta; lisätään niille hyviä ravintokasveja ja muita tällaisia monimuotokaistoja, jolloin kokonaisvaltaisesti edistetään sekä tätä kasvinsuojeluasiaa että myös pölyttäjäasiaa.
Terho Hyvönen [00:24:11]: Voisin vielä lisätä yhden esimerkin tästä. Sitä pitää, juuri niin kuin Terho sanoi, miettiä kokonaisuutena. Siinä voi tulla toisenlaisia tilanteita, ettei vain pelkästään ajatella, että jotenkin parannetaan niiden olosuhteita. Miten saadaan niitä loispistiäistoukkia, niin meidän pitää huolehtia siitä, että niille aikuisille on myös niitä pölytystä tarvitsevia kasveja. Se on minun mielestäni tosi kiinnostavaa ja välttämätön askel mennä tätä kohti.
Hanna Jensen [00:24:55]: Just Foodilla on käynnissä peltojen monimuotoisuustutkimus, jossa on mukana 78 peltoa, nimenomaan viljeltyä peltoa. Kertoisitko Tero mistä siinä on kyse ja millaisia tuloksia siitä on mahdollisesti jo saatu?
Eija Hagelberg[00:25:10]: Tässä tutkimuksessa meillä oli täällä Etelä- ja Lounais-Suomen alueelta 78 peltoa tutkimuksessa. Niissä oli tarkoituksena tutkia peltojen lajiston monimuotoisuutta. Tähän valittiin kahdeksan erilaista peltotyyppiä; ruis ja kaura edusti viljakasveja, sitten oli härkäpapu, öljykasvit, kaali, rehunurmi ja luonnonhoitopellot. Ideana tässä viljelykasvivalinnassa oli, että meillä on tällaisia mainstream-kasvilajeja kuten ruis ja kaura. Sitten tämmöistä uudempaa, jos siirrytään ruokavaliossa kasvispainotteiseen ravintoon, niin esimerkiksi härkäpapu ja kaali. Öljykasvit on tärkeitä sekä ihmisille että myös pölyttäjähyönteisille. Rehunurmi edusti sitten taas karjataloutta ja luonnonhoitopellot edusti vertailukohtaa siihen, mikä se monimuotoisuustaso olisi. Tässä tutkittiin kasveja, pölyttäjähyönteisiä ja biologisen torjunnan eliöitä eli maakiitäjäis- ja muita hyönteisiä, mitä pystyttiin sieltä pyydystämään. Sitten myöhemmin tutkitaan maaperän mikrobidiversiteettiä. Näytteet on otettu, mutta ei ole vielä analysoitu. Ideana tässä tosiaan oli tuottaa tietoa eri viljelykasvien monimuotoisuudesta. Niitä tutkitaan samoilta peltolohkoilta ja samanaikaisesti, jolloin voidaan katsoa, vaihteleeko ne samansuuntaisesti vai hyötyykö eri eliöt eri peltotyypeistä. Myöskin tarkoitus oli kerätä aineistoa elinkaarianalyysiä varten, joihin tarvitaan konkreettista tutkimustietoa siitä, mikä se biodiversiteettitaso on ja kuinka eri viljelykasveja voidaan laittaa järjestykseen sen mukaan kuinka hyviä ne on biodiversiteetille.
Tästä on tehty jo alustavia analyyseja. Luonnonhoitopellot oli eritysesti kasveille ja perhosille hyviä. Ne voi olla hyvin rikkaita kasvistollisesti ja kun ne on monivuotisia, osa niistä oli jo tosi pitkään kesantona. Perhoset tarvitsee tällaisia elinympäristöjä, koska ne muuttaa sinne asumaan, ne tarvitsee toukkia, ravintokasveja. Se kestää monta vuotta, jos perustaa tällaisen kesannon, ennen kuin perhoset tulee sinne. Kimalaiset lentää heti välittömästi, jos on hyviä kasveja, ne lentää sinne kukkiin. Perhoset tavallaan muuttaa asumaan ja tämä näkyi tässä aineistossa. Sitten härkäpapu ja öljykasvit oli erityisesti kimalaisille tärkeitä, koska ne on hyönteispölytteisiä kasveja ja kimalaiset niistä tykkää. Johtopäätöksenä siitä, että miten suomalaista maatalousympäristöä voisi monimuotoistaa viljelykasvien avulla, niin suomalainen maataloushan on hyvin kevätviljapainotteista. Meillä on paljon kevätviljoja ja -nurmia ja nämähän on tuulipölytteisiä kasveja. Jos haluttaisiin pölyttää viljelykasvien kautta lisää kiinnostavia kasveja, niin sitten voisi ottaa härkäpapua ja monivuotisia kasveja. Viljoista myös syysviljat lisää monimuotoisuutta verrattuna kevätviljoihin.
Hanna Jensen [00:28:56]: Miltä kuulostaa Eijan korvissa?
Terho Hyvönen [00:29:00]: Kiinnostava tutkimus. Suunta tosiaan pitäisi olla se, että olisi vähän monipuolisemmin näitä erilaisia viljelykasveja. Jos miettii sadontuoton kannalta, että on erilaisia viljelykasveja, ettei vain pelkästään kevätviljoja, se on hyvä. Siitä saatavat monimuotoisuushyödyt, se kertoo juuri sen, että miten se monimuotoisuus kytkeytyy ihan kaikkeen. Sitä ilman ei pystytä olemaan. Me ei sitä paitsi tiedetä, mikä on se kriittinen laji, mikä yhtäkkiä häviää tai me onnistutaan sössimään ja hävittämään. Me ei koskaan tiedetä, mikä se kriittinen piste on. Siksi on tosi hyvä, että koko viljelyäkin kehitetään siihen suuntaan, että monimuotoisuus on helpompi huomioida siellä.
Hanna Jensen [00:29:57]: Eräs kommentoija sanoi verkossa tästä tutkimuksesta näin: "Hienoa, että tutkitaan, mutta muuttuvia tekijöitä on kuitenkin lähes loputtomasti. Vuodet eivät ole veljeksiä, säät vaihtelevat, viljelykierto, yhtenä vuonna viljaa ja toisena nurmea, kolmantena avokesantoa. Muokkausmenetelmät, vuosittainen kyntö versus vuosikausia jatkunut suora kylvö ja sen lisäksi luomuviljely versus tavallinen, etc." Kommentoisitko hänelle, Terho?
Eija Hagelberg[00:30:30]: Onhan se aina joskus vähän hankalaa. Tietysti tällaisessa kartoitustyössä voi pyrkiä löytämään mahdollisimman samankaltaisia peltolohkoja. Jos kysyy esimerkiksi, mikä se viljelykierto siellä on, niin suht samanlaisia kerätä. Sitten siihen vaikuttaa myöskin se ympäröivä maisema, maisemarakenne. Sen voi tutkia etukäteen. Toki sää vaihtelee aina vuosittain ja erityisesti hyönteisten määrä vaihtelee vuosittain hyvin paljon sään mukaan. Linnuilla voi vaikuttaa se, mitä tapahtuu muuttoalueella. Kasvit ei niinkään paljon vaihtele sinänsä, koska ne on siellä maaperässä koko ajan. Kieltämättä haasteellista tutkia, mutta kyllä niistä sitten kun pyrkii löytämään niitä olennaisia muuttujia, niin kyllä sieltä jotain aina johtopäätöksiksi löytyy. Vaikkakin se vaihtelu on suurta kyllä.
Hanna Jensen [00:31:33]: Kertokaa tähän loppuun vielä Eija ja Terho jokin positiivinen muutos, jonka haluaisitte vielä työelämänne aikana tapahtuvan?
Terho Hyvönen [00:31:44]: Kyllä se varmaan liittyy pitkälti tähän petohyönteisten hyödyntämiseen ja parempaan ymmärrykseen näistä luonnon omista mekanismeista, millä voidaan kaikenlaisia uhkia ja harmeja vastaan taistella. Kasvitaudit, tuhohyönteiset ja niin edelleen. Ilmastonmuutoskin tuo vielä lisää kaikenlaisia haasteita. Jos me oppisimme oikeasti ymmärtämään maatalousympäristön luonnon mekanismeja enemmän ja hyödyntämään niitä siinä ruoantuotannon tukena, niin olisihan se superhienoa. Ei oltaisi niin riippuvaisia kemiallisista kasvinsuojeluaineista tai muuten järeistä menetelmistä vaan pystyttäisiin ennakoimaan ja katsomaan. Kyllä minä sellaisesta haaveilen.
Eija Hagelberg[00:32:41]: Ehkä näin tutkimuksellisesti minua kiinnostaisi tämmöinen suuren mittakaavan pitkäaikaiskoe, jossa voisi tutkia sitä, että mikä näiden peltotoimenpiteiden, kesantojen, monimuotokaistojen ja sen sellaisten todellinen vaikutus on vaikkapa pölyttäjäkantoihin sillä alueella. Koska ne tiedetään, että paljonko siellä pellolla on, mutta sitten kun se viljelykasvi vaihtuu tai se monimuotokaista kynnetään, niin mitä niille eliöille tapahtuu. Niin miettiä tätä maisematasolla useassa eri maisemassa ja pyrkiä tutkimaan sitä, että miten paljon ne vaikuttaa siihen pölyttäjäkantaan oikeasti ja vakauttaa niitä.
Hanna Jensen [00:33:23]: Minä toivon, että nämä toiveet toteutuvat. Kiitos hyvästä keskustelusta molemmille.
Terho Hyvönen [00:33:29]: Kiitos.
Eija Hagelberg[00:33:29]: Kiitos.
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.