Äänitteen nimi: ruoka murroksessa jakso 8
Äänitteen kesto: 00:50:53
[äänite alkaa]
Hanna Jensen [00:00:08]: Ajankohtaisen Just Food -hankkeen tavoite ei ole vaatimaton: siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveelliseen ruokajärjestelmään on tehtävä kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tänään puhutaan siitä, millä tavalla yritykset - oikeastaan elintarvikeyritykset - voivat parantaa vastuullisuutta ja ympäristökestävyyttä jopa yritysten ydintoiminnan ulkopuolella. Onko se mahdollista? Sitä kysyn paikallaolevilta: Just Food -hankkeesta Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Jani Salminen, Valion hiilineutraalista maitoketjusta vastaava johtaja Juha Nousiainen ja Apetitin viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Sanna Väisänen. Tervetuloa.
Vieraat 2, 3 ja 4 [00:01:02]: Kiitos.
Hanna Jensen [00:01:04]: Elämme nyt aikaa, jolloin yritykset ja elintarviketeollisuus ovat nousseet tärkeään rooliin ympäristövastuun kantajana, ja yritysten sanotaankin kykenevän toimimaan ja vaikuttamaan jopa nopeammin kuin politiikka kykenee. Vuoden 2021 laajassa Edelman Trust -barometrissa, jossa tehdään 33 000 kyselyä, kävi ilmi, että ihmiset luottavat yrityksiin enemmän kuin mediaan, valtionhallintoon tai järjestöihin. Eli tästä on hyvä lähteä ensin tätä meidän tämän päivän teemaa raamittamaan. Jani jos sinä kertoisit meille, että mitä ymmärretään käsitteellä ympäristökestävyys.
Jani Salminen [00:01:48]: Joo, sitä tuossa mietin, että mikä olisi sellainen helposti ymmärrettävä... miten sä voisit tällaista kokonaisuutta helposti ymmärtää. Jos sen pilkkoisi muutamaan osaan, niin siinä on luonnonvarojen käyttö: kuinka paljon me käytämme erilaisia luonnonvaroja, kuten vettä, energiaa, polttoaineita... Minkälaisia päästöjä syntyy tuotannollisessa toiminnassa, on se sitten alkutuotantoa tai jalostusta, veteen, ilmaan, maaperään. Ja kolmantena kokonaisuutena on vielä maankäyttöön liittyvät asiat: luonnon monimuotoisuus ehkä selkeimpänä yksittäisenä asiana. Tällaisesta kolmijaosta lähtisin liikkeelle. Tietysti aina tärkeää vielä lisätä siihen, että ympäristökestävyys on osa tätä kolminaisuutta, ja taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Ne eivät ole tämän päivän aiheita, mutta on aina hyvä muistaa, että niitä tarkastellaan myös siinä rinnalla.
Hanna Jensen [00:02:52]: Kyllä, tämä ei ole mikään ihan pieni paletti tämä kokonaisuus. Mutta Sanna ja Juha, teiltä haluaisin kuulla, että millä tavalla yritykset näkevät... nyt ollaan vuodessa 2022... tämän ympäristövastuullisuuden tai ympäristökestävyyden osana yrityksen strategiaa?
Juha Nousiainen [00:03:10]: Tuo Janin äsken kuvaama kolmijako on erinomaisen hyvä lähtökohta tälle keskustelulle, mutta yrityksen näkökulmasta vastuullisuus on itse asiassa laajempi, niin kuin totesitkin Jani lopussa. Me puhumme Valiolla kolmen P:n periaatteesta: People eli sosiaalinen vastuu, Profit eli taloudellinen vastuu ja Planet eli ympäristövastuu. Ja noihin kolmeen Janin nostamaan asiaan lisäisin vielä... silloin kun puhutaan ruoantuotannosta, jossa käytetään eläimiä hyväksi, niin myös eläinten hyvinvoinnin, lajinmukaisen käyttäytymisen edistämisen. Silloin kun nämä kaikki huomioidaan, ollaan hyvin lähellä sitä vastuullisuuskokonaisuutta, jolla muun muassa Valiolla kehitetään liiketoimintoja tästä eteenpäin ja jo aikaisemminkin, ja uskon että myöskin muissa yrityksissä tällainen kehikko on aika tuttu.
Hanna Jensen [00:04:21]: Sanna, mitäs?
Sanna Väisänen [00:04:22]: Hyvin merkittävä osa totta kai strategiaa. Apetit on vahvasti integroitunut kotimaiseen alkutuotantoon, eli kaikilla meidän liiketoiminta-alueilla... totta kai on jalostavia ja ei-jalostavia liiketoimintoja, eri tavalla jalostavia, mutta kotimaisia raaka-aineita paljon ja kotimaista alkutuotantoa. Niin kyllä ympäristövastuu on keskeinen osa liiketoimintaa ja kestävän ruokaketjun rakentaminen ympäristövastuun kautta.
Hanna Jensen [00:04:52]: Miten Jani sun näkökulmasta, kantavatko yritykset vastuuta siinä mittakaavassa tai tarpeeksi laajasti tällä hetkellä kuin pitäisi?
Jani Salminen [00:05:03]: Ehkä mä voisin vähän taustoittaa tätä, että me olemme nyt SYKE:ssä tämän Just Food -hankkeen yhteydessä tehneet isoa ruokasysteemin mallia ja sitä työtä varten käyneet paljon yritysten julkisia vastuuraportteja läpi, ja sitten tietysti myös kontaktoineet yrityksiä. Kyllä sanoisin, että tosi paljon on varmasti tapahtunut edistystä, että vastuullisuus on kyllä tosi selvästi tullut tosi monen yrityksen... osaksi liiketoimintaa ja brändiä ja kaikkea muuta, että siinä mielessä vastaus on myönteinen. Mutta sitten jos katsotaan mitä... parannettavaa on tietysti aina, niin on elementtejä, joita kaipaisin lisää. Yksi on esimerkiksi läpinäkyvyys, että mitä sillä vastuullisuudella... mitä se todella yritystasolla tarkoittaa. Että jonkin verran tai itse asiassa aika paljonkin näkyy sellaista, että yritykset sanovat, että he ovat vastuullisia, mutta siitä ei kerrota yhtään sen enempää, miten sitä vastuullisuutta oikeasti toteutetaan, ja siinä mä näen sellaisen riskin, että se vastuullisuus kärsii vähän niin kuin inflaation. Että kaikki sanovat olevansa vastuullisia, mutta että miten sitä yritystasolla toteutetaan, niin se ei välttämättä ole niin selvää kuluttajalle tai se ei erottele niitä oikeasti laajasti vastuullisuuttaan toteuttavia yrityksiä niistä, joille se on enemmän vain sana joka on hyvä ottaa osaksi brändiä.
Hanna Jensen [00:06:49]: Hienoa, ja nyt on mahtavaa, koska meillä on yrityksen edustajia täällä, niin haluatteko kommentoida? Koska tarkoitus ei ole nyt tietenkään mennä tällaiseen suoraan vastakkainasetteluun, mutta nyt me saadaan keskusteltua tästä tärkeästä asiasta. Miten te koette...?
Juha Nousiainen [00:07:06]: Vastuullisuustyössä ilman muuta... no periaatteet siis... läpinäkyvyys ja siihen liittyvä raportointi, jota myöskin tällä hetkellä hyvin voimallisesti… yritysten raportointia ja organisaatioiden raportointia lainsäädännöllisesti on alettu ohjaamaan. Ja nimenomaan varmasti juuri sen takia, että pyritään välttämään sitä, että vastuullisuustyöstä tulee tällainen musta laatikko ikään kuin yrityksessä. Tämä on hyvä asia tämä raportoinnin läpinäkyvyyden kehittäminen. Ja meidän yrityksemme osalta voin sanoa, että nyt kun olen kohta kolme vuotta koko konsernin ilmasto-ohjelmaa johtanut, niin meille tärkeätä myös on se, että me teemme yhteistyötä asiantuntijaorganisaatioiden, tutkimusorganisaatioiden kanssa ja myöskin käytämme hyväksi riippumattomia verifiointi- ja standardisointiorganisaatioita, jolloin me pystymme ikään kuin kertomaan asiakkaillemme, sidosryhmillemme, että tätä meidän työtä myöskin ulkopuolelta kriittisesti katsotaan ja arvioidaan. Ja se on myöskin oppimisen paikka. Tällä lailla ehkä vastaisin tähän. Ja sen verran ehkä lisäisin vielä tuosta strategiasta, että vastuullisuusasiat ovat yritysten strategiassa, mutta minä menisin vielä pidemmälle. Kun ajattelee tulevaisuuden haasteita, niin minun mielestäni vastuullisuusasioiden pitää olla yrityksen DNA:ssa, ei pelkästään strategiassa.
Hanna Jensen [00:09:04]: Tarkennatko vielä kuulijoille, että mitä se ero on? Tai mitä se tarkoittaa, kun se on DNA:ssa?
Juha Nousiainen [00:09:11]: Se tarkoittaa sitä, että strategia ohjaa jatkuvasti operatiivista työtä, eikä ole pelkästään ikään kuin viestinnällinen juttu, että meillä on tällainen strategia, vaan se näkyy jokapäiväisessä operatiivisessa työssä ja ihmisten ajattelussa ja uuden kehittämisessä. Näin minä sen itse määrittelisin.
Hanna Jensen [00:09:39]: Haluatko Sanna lisätä tähän?
Sanna Väisänen [00:09:41]: No vähän samoja ajatuksia raportoinnista, että Apetitkin on pörssiyhtiö, niin totta kai meillä on tietty tiedonantovelvollisuus ja raportointivelvollisuus, ja siinä... sääntelystä varmaan puhutaan lisääkin myöhemmin… mutta lisääntyy ja raportoidaan erilaisten kansainvälisten standardien mukaisesti. Se ei anna mahdollisuutta soveltamiselle tai niin sanotusti kertoa jotain mikä olisi aivan hullua. Niin kyllä siinä voi luottaa yritysten raportointiin ja läpinäkyvyyteen täysin, ja johdonmukaisesti sitä noudatetaan. Sitä olisin halunnut vähän haastaa sitä vastuullisuudesta puhumista, että varmaan näinkin tapahtuu ja on tapahtunut, että väitetään että joku on vastuullista, mutta kyllä tänä päivänä kun ihmiset on hyvin... kuluttajat on kriittisiä ja ainakin elintarvikkeet kiinnostaa meitä kaikkia eri näkökulmista ja sitä kautta ihmiset hankkivat tietoa, niin se ei ainakaan meidän näkökulmasta riitä, että me kerrotaan jotain, että se on vastuullista, vaan kyllä meidän on osattava kertoa, että miksi se on vastuullista tai mitä muuta siihen liittyy. En ajattelisikaan enää, että riittää että kerrotaan että joku on vastuullista.
Hanna Jensen [00:11:13]: Näettekö te, että olette jo yrityksenä tai yritysmaailma... osa siitä on edennyt sellaisesta tilanteesta, että tehdään yksittäisiä tekoja? Puhutaanko tästä asiasta, että milloin on... että nyt olemme tekemässä yksittäisen teon, vaikka pitäisi olla isommassa mittakaavassa? Saatteko kiinni tästä kysymyksestä?
Juha Nousiainen [00:11:35]: Tuo on erinomaisen hyvä kysymys. Itse ilman muuta ajattelen näin, että vastuullisuus on enemmän kuin yksittäisiä tekoja, ja siitä kommunikointia vaikka sitten iskevillä one-linereilla Twitterissä. Varmaan tätä ehkä tarkoitat. Luulen, että tässä on varmasti kaikilla yrityksillä myöskin kyllä vielä parannettavaa, mutta mä uskoisin, että aika paljon aletaan jo yrityksissäkin strategioita kun asetetaan, niin systeemisiä muutoksia arvioimaan, ja nimenomaan systeemianalyysin kautta. Esimerkiksi ilmasto-ohjelmien rakentaminen uskottavasti... niin itse olen ainakin sitä mieltä, että ilman systeemistä otetta se on oikeastaan aika mahdotonta, koska siellä helposti sitten mennään niihin yksittäisiin asioihin, jotka saattavat olla näennäisesti ihan hyviäkin, mutta sitten kun katsotaan systeemistä kokonaisuutta, niin sitten ehkä jääkin jotain uupumaan. Tämä on erinomaisen hyvä kysymys mielestäni.
Hanna Jensen [00:12:58]: Mainitsin alussa, että elintarvikeyritysten pitäisi parantaa ympäristökestävyyttä jopa yli oman toimintakenttänsä tai kysyin, että pitäisikö, niin näettekö te, että teollisuuden pitäisi kantaa vastuuta, vaikka maatalouden ympäristövaikutuksista, alkutuotannon toimintatavoista tai raaka-aineiden tuotannosta?
Juha Nousiainen [00:13:32]: Nythän paljon, kun arvoketjujen... kun yritys asemoi itsensä arvoketjussa, niin siellähän on tämä perinteinen ikään kuin vaikutusten luokittelu: scope 1, jos puhutaan ilmastosta, scope 1, joka on sitä yrityksen omaa tekemistä, scope 2 on ostettu energia, yleensä sähköenergia ja scope 3 upstream-downstream on sen arvoketjun edeltävä toiminta, vaikka meidän yrityksessämme se on alkutuotanto, ja downstream ovat sitten meidän asiakkaamme. Ja silloin kun tehdään uskottavaa ohjelmaa, niin nämä kaikki kolme pitää ilman muuta huomioida, ja tässä mielestäni yrityksillä on ollut pientä kompurointia. On haluttu nostaa se scope 1 ja 2 vain esille ja 3 on unohtunut. Mutta tässähän ei ole kaikki. Kun kysymys oli se, että pitääkö olla oman toiminnan ulkopuolella, niin kyllähän meillä on jo periaate, scope 4, joka tarkoittaa sitä, että me teemme jotakin tuntuvaa lisäystä vielä sen koko arvoketjun ulkopuolella. Ja nyt tietysti tämä on se kaikkein herkin alue, että siellä tehdään oikeita asioita vastuullisesti. Itse näen, että siellä oman arvoketjun sisällä on vielä kohtuullisen helppo tehdä niitä 1, 2 ja 3 scopea, mutta se 4 on sellainen, että siellä pitää olla todella vastuullinen, ihan vastuullisista vastuullisin minun mielestäni.
Hanna Jensen [00:15:33]: Sanna?
Sanna Väisänen [00:15:33]: Tästä arvoketjusta kun puhutaan, niin ajattelisin sen nimenomaan niin, että nämä yritysvastuuohjelmat tai ilmasto-ohjelmat, millä lailla niitä... kaikilla on tietty vähän omat termit niille, mutta meilläkin se lähtökohta on, että se arvoketju ajatellaan sieltä alusta asti loppukäyttäjälle asti. Kyllähän siinä mennään niiden oman toiminnan rajojen ulkopuolelle ja on asetettu erinäisiä tavoitteita siihen koko arvoketjuun, että ei ajatella vain... vaikka tietysti suorat vaikutusmahdollisuudet ovat aina paremmat omaa toimintaa kehittää ja parantaa, totta kai painopiste on siinä. Mutta kyllä arvoketjuajattelusta lähdetään liikenteeseen.
Hanna Jensen [00:16:23]: Jani, mitä ajatuksia sinulle herää?
Jani Salminen [00:16:26]: Minä ajattelen sillä lailla, että siinä on varmaan aika paljon käyttämätöntä potentiaalia vielä. Toinen ajatus on se, että meidän yhteinen tavoitteemme on se, että meidän pitäisi saada ruokajärjestelmän päästöjä alaspäin. Sitten meillä tosiasia on se, että siellä alkutuotannossa on kaikkein eniten tehtävää. Iso osa haasteista on siellä. En sano, etteikö muuallakin voida tehdä ja tehdäänkin, mutta siinä näkisin, että nimenomaan tällainen elintarvikeyritysten ohjausvaikutus ja se, miten elintarvikeyritykset voi tuoda vastuuta alkutuotantoon, voisi olla aika toimiva tapa ihan senkin takia, että siinä ei ole silloin sitä julkisen vallan... että nyt valtio tulee määrittelemään sinne maatiloille... niin luulen että se voisi olla toimivampikin tapa. Mitä nyt yritykset tekevät jo esimerkiksi näiden sopimusviljelyjärjestelmien kautta. Se ei ole uusi ajatus, jota tarvitsisi keksiä, vaan mielestäni ehkä enemmän... siellä on käyttämätöntä reserviä tai potentiaalia ja mahdollisuuksia. Haluaisin kääntää sen ehkä niin päin.
Juha Nousiainen [00:17:51]: Sen verran lisäisin tähän... Tuo oli hyvä tuo sopimustuotantonäkökulma tässä. Itse olen ollut tässä elintarvikebisneksessä kohta 40 vuotta mukana, ja oikeastaan viimeisen... siis sopimustuotannosta alettiin puhumaan noin 20 vuotta sitten, mutta viimeisen 5-10 vuoden aikana on tapahtunut selkeä muutos. Oikeastaan kaikki minun itse seuraamani arvoketjut ovat siirtyneet jo sopimustuotantoon. Ja nyt jos puhutaan vastuullisuuskehikosta sinänsä ja vastuullisuustyöstä, niin ilman muuta sopimustuotanto antaa sille ihan erilaisen pohjan. Kyllä tämä on tärkeä kysymys. Mutta se antaa myöskin paremman pohjan sille, että esimerkiksi vastuullisesta alkutuotannosta on helpompi alkutuottajan saada asiallinen ja reilu korvaus. Me ollaan Just Food -hankkeen ympärillä tässä, ja tämä reiluushan tässä on merkittävä näkökulma.
Hanna Jensen [00:19:12]: Näetkö sinä Sanna, että ympäristökestävyys voidaan tuoda sopimusviljelyyn?
Sanna Väisänen [00:19:19]: Itse asiassa me olemme tuoneet se kyllä. Apetitilla on vuosikymmenien kokemus ja suhde sopimusviljelijöihin, ja on samalta tilalta eri sukupolvia viljelleet kasviksia Apetitille, ja siinä on pitkät ja vahvat perinteet. Meillähän on siis käytössä vastuuviljelymenetelmä, eli kasvikohtaiset ohjeet viljelykumppaneille, ja siellä on vaikka tällaiset kasvinsuojelutoimenpiteet, niin kuin "vain todennettuun tarpeeseen" ja kaikki jäljitettävyysasiat ja kaikki sellaiset... Ja kaikki toimenpiteet, mitä siellä pellolla ylipäänsä tehdään. Ne tallennetaan tällaiseen Vire-viljelyjärjestelmään, ja sitä kautta päästään käsiksi siihen ja ollaan varmoja siitä, että viljelytoimenpiteitä tehdään näiden ohjeiden mukaisesti. Kyllä siellä kestävyys on kriteerinä merkittävä, ja tietenkin mä nostaisin sen aina... yritys ajattelee myös kannattavuusasioita, niin vaikka se, että lähtökohtaisesti vastuullisuus ja kannattavuuskaan eivät ole ristiriidassa keskenään. Viljelijällekin voi olla kannattavampaa etsiä vaikka vaihtoehtoisia viljelymenetelmiä tai jollain muulla tavalla kun kemikaaleilla parantaa maa kasvukuntoon, mikä taas on tietenkin ympäristönäkökulmasta myös hyvä asia, mutta nämä liittyvät aina myös kannattavuuteen. Että totta kai tällaisella yhteistyöllä pystytään molempien osapuolten kilpailukykyä parantamaan ja niitä kehittämismahdollisuuksia, millä näitä asioita voidaan jatkossa edelleen parantaa.
Hanna Jensen [00:21:11]: Jani?
Jani Salminen [00:21:13]: Sitten vielä yksi ajatus, mistä ainakin itse kannan huolta on se, että esimerkiksi autotuotannossa tehdään ympäristöinvestointeja tai käytetään euroja, rahaa siihen, että saataisiin ympäristövaikutuksia alhaisemmiksi. Olisi todella kaikkien etu, että se euro tuottaisi mahdollisimman paljon niitä hyötyjä, mitä tavoitellaan. Siinäkin näen sopimustuotannon mahdollisuudet merkittävinä sen takia, että se voi toimia parhaiden käytäntöjen levittäjänä, monistajana. Siinä se vuorovaikutus on ehkä luontevampaa, kun sitä käydään sopimuskumppanien välillä, eikä niin, että se tulee ikään kuin ylhäältäpäin annettuna jonkun julkisen vallan... valtion tai... En halua tässä nyt sanoa, että ympäristökorvausjärjestelmä on huono asia, mutta kun pitää näitä uusia mahdollisuuksia hakea ja sitä vaikuttavuutta pyrkiä löytämään, niin sen haluaisin vielä tässä nostaa esille. Jos sallitaan sellainen kysymys tässä... onko se pelisääntöjen mukaista... niin minua kiinnostaisi se, näettekö te tämän ympäristövastuullisuuden yritysten välisenä merkittävänä kilpailuasiana? Joskus kun itse... nyt olen paljon kontaktoinut yrityksiä, niin välittyy ehkä sellainen kuva, että se nähdään myöskin kilpailutekijänä, ja yritykset ovat siinä aika varuillaan. Jos on itse otettu jotain askelia, niin ei haluta ehkä niistä niin avoimesti ja läpinäkyvästi kertoa sen kilpailutilanteen takia, vaikka kuluttajille ja kaikille muille voitaisiin olla avoimia ja läpinäkyviä, mutta sitten kilpailu on siinä se joka haastaa tätä.
Juha Nousiainen [00:23:18]: Mainio kysymys. Kyllä jonkin verran näkyy sitä, että yritykset kilpailevatkin vastuullisuusteoilla ja vastuullisuusviestinnällä, mutta melkein sanoisin, että loppupeleissä jos ajatellaan ilmastoa ja ilmastohaasteen taklaamista ruokaketjussa tai yhteiskunnassa laajemminkin, niin sehän ei tule onnistumaan muuten kuin yhteistyöllä, että kaikki ikään kuin pelaavat samaan päätyyn, jos jääkiekkotermit tässä sallitaan, niin näin se on. Minä olen jopa sillä tavalla... tai olemme yrittäneet meillä olla sillä tavalla rohkeita, että vaikka ehkä isona yrityksenä ainakin suomalaisessa mittakaavassa olemme tietynlailla olleet jossain määrin latua raivaamassa, mutta olemme kuitenkin sanoneet näin, että nämä jutut mitä me olemme tehneet, me erittäin mielellään kerromme niistä jopa kilpailijoille, ei pelkästään kuluttajille imagonkiillottamismielessä, mutta myös kilpailijoille sen takia, että me saamme mahdollisimman suurta vaikutusta aikaiseksi. Kuitenkin näen, että... tuntuu, että on jopa aika vaikeakin ajatus se, että vastuullisuusasioita voisi pitää yksittäisen yrityksen omaisuutena. Vaikea ajatus suoraan sanoen.
Hanna Jensen [00:25:13]: Mutta kun olet ollut 40 vuotta alalla ja yrityksessä, niin onko tämä kuitenkin uutta tämä ajattelu, että se jaetaan?
Juha Nousiainen [00:25:23]: Niin kuin sanoin alkuunsa, niin ilman muuta kilpailun näköistä tekemistä edelleenkin on ilman muuta, mutta hyvin pitkälle tässä myöskin omia tuntoja oman kokemuksen pohjalta tässä teille jaan, että loppupeleissä ei vastuullisuusasiat... ja varsinkin nyt ympäristövastuu tai ilmastotyö, niin ei se voi olla yksittäisen yrityksen ikään kuin oma juttu. Mutta kyllä yksittäinen yritys siitä voi kuitenkin liiketoimintaan saada silti hyötyä, vaikka se toimiikin avoimesti. Minä uskon tähän todella vahvasti.
Sanna Väisänen [00:26:08]: Minä näen sen oikeastaan siitäkin näkökulmasta, että kun on kilpailuetuja, ja tietyillä asioilla voi erottautua... Mutta mitä enemmän me kerromme ja vaikka minun mielestäni koko suomalainen elintarvikeala ansaitsee isot aplodit kaikista toimenpiteistä, mitä on tehty ja mitä on meneillään. Mutta myös näen, että yritykset kirittä toisiansa, että se vaatimustaso vähän väkisinkin nousee, ja sitä kautta se taas sataa yhteiseen laariin ja on yhteistä hyvää. En näe huonona sitä, että syntyy keskustelua ja syntyy erilaisia ulostuloja, vaan siellä joku on välillä esimerkkinä muille ja joku taas jossain toisessa asiassa. Niin minä näen, että se on hyvä asia lopunperin.
Juha Nousiainen [00:27:04]: Olen samaa mieltä tässä, että jos me teemme jonkun jutun ja panemme riman vaikka tietylle korkeudelle ja vähän nostamme sitä, niin kyllä tuntuisi aika erikoiselta, että meidän kilpailijamme menisivät ja laskisivat sen riman ja vaikka menisivät sen riman ali. Ei se tunnu järkevältä.
Hanna Jensen [00:27:24]: Kertokaa sitten siitä, että jotta te voitte olla vastuullisia, niin te tarvitsette tietoa. Onko sitä tietoa tarpeeksi, tai millaista te käytätte ja mistä on pulaa?
Juha Nousiainen [00:27:38]: Kun itse lähdin kollegojen kanssa rakentamaan oman konsernimme ilmasto-ohjelmaa, niin oikeastaan tämä oli keskeinen kysymys. Eli meille tietysti on kertynyt osaamista siitä arvoketjusta jo tietysti vuosikymmenien varrella aika paljonkin, mutta kyllä me hyvin nopeasti havaitsimme sen, että esimerkiksi maankäyttö ja maankäytön muutoksiin liittyvät ilmastovaikutukset joko nielut tai päästöt, niin se on osa-alue, johon latautui tosi paljon avoimia kysymyksiä. Ja nyt kun on tehty yhteistyössä suomalaisten tutkimuslaitosten kanssa tätä työtä vajaat viisi vuotta erilaisissa lukuisissa projekteissa, niin kyllä vain on korostunut se, että meillä on tiettyjä osa-alueita, joissa meidän täytyy edelleenkin tiedonhankintaa lisätä. Ehkä siinä on sellainen... että nyt ollaan jo sillä tasolla, että meillä yksittäistä mittaustulosta alkaa ollakin kohtuullisen riittävästi, mutta se, mikä puuttuu, on tämä systeeminen tarkastelu ja mallinnus, jolla voidaan hallita tätä kokonaisuutta. Eli kyllä tämä oli keskeinen kysymys.
Hanna Jensen [00:29:12]: Jani, osaatko sanoa, että kuka voisi auttaa, jos puhutaan systeemisestä mallintamisesta, niin mistä se yrityksiä tukeva apu, tieto voisi tulla?
Jani Salminen [00:29:24]: Jaan tuon näkemyksen siitä, että erityisesti alkutuotannossa se tietopohja ei ole vielä riittävä, erityisesti juuri... Vaikka ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, niin onhan se kuitenkin vielä tietyllä tavalla ehkä valitettavastikin uusi asia, että meillä on vielä paljon vaikka juuri maankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Että miten päästöt syntyvät erilaisissa maaperissä, miten sitten ne toimenpiteet, joilla niitä halutaan vähentää… miten ne voidaan osoittaa ja mitä ne vaikutukset todella ovat. Tällä hetkellä sitä tutkimusta tehdään, että kyllä sitä tulee varmaan tiedemaailman, tutkimusmaailmankin puolelta. Näen tosi tärkeänä sen, että sitä tehdään yhdessä alan toimijoiden kanssa, joilla on tosi paljon käytännön ymmärrystä ja myöskin ymmärrystä siitä, että mikä on mahdollista ja mikä ei, ja mikä on monistettavissa ja minkälaiset ratkaisut... Koska siinä ovat mukana aina taloudelliset kysymykset ja kaikki muu, se on laaja kokonaisuus.
Hanna Jensen [00:30:53]: Auttaako Just Food -hanke juuri nyt tässä yrityksiä?
Jani Salminen [00:30:58]: Kyllä me olemme tunnistaneet nimenomaan tällaisten kokonaisvaltaisten tarkastelujen tarpeen. Että emme me voi uskottavasti arvioida kestävyyttä ja siihen liittyviä oikeudenmukaisuusvaikutuksia. Me ajattelemme, että tarvittaisiin tällainen kestävyysmurros, muutos tästä nykytilanteesta toisenlaiseen tulevaisuuteen, jossa meillä olisi nämä ympäristöön liittyvät kestävyysongelmat selätetty tai ratkaistu. Niin sillähän on tosi isoja vaikutuksia, ja silloinhan meidän täytyy nimenomaan kyetä katsomaan asioita isoina kokonaisuuksina. Sitä varten mekin olemme tämän Just Food -hankkeen puitteissa lähteneet rakentamaan tätä ja olemme nyt hyvin pitkällä tällaisen ruokasysteemimallin rakentamisessa, joka tarkastelee... siellä on mukana maankäyttö, alkutuotanto, kalatalous, jalostava teollisuus, kulutus, sinne ihan kotitalouksiin saakka. Koska sitten tässä tulee kysymys myös siitä, että kun me haluamme vaikuttaa, niin meidän täytyy löytää se, että mihin me vaikutamme ja miten meidän konstimme, joita me käytämme, oikeasti osuvat maaliin ja ovat tehokkaita. Ja sen jälkeen kysymys, että miten se vaikuttaa oikeudenmukaisuuteen. Näillähän täytyy olla myöskin sosiaalinen hyväksyntä näillä ratkaisuilla, ja sen takia tämä on laajempi kokonaisuus. Se on hyvin mielenkiintoista myöskin, ja tietyllä tavalla uskon myös siihen, että eivät nämä asiat ole ristiriidassa välttämättä keskenään. Mutta kyllä siellä... Ei kannata sitäkään peitellä, että kyllä siellä vaikeuksiakin on, esimerkiksi mitä liittyy juuri vaikka orgaanisiin, eloperäisiin maihin ja niiden vaikka alueelliseen epätasaiseen jakaumaan. Se on tosiasia, sitä ei käy kiistäminen.
Hanna Jensen [00:32:57]: Sanna, mitenkäs teillä, jos miettii tiedon käyttöä ja puutetta?
Sanna Väisänen [00:33:02]: Kyllä varmaan yritykset yleensä alkavat olla hyvinkin tietoisia omista vaikutuksistaan ja ympäristövaikutuksista tuotteiden osalta ja oman toiminnan osalta ja muutenkin, mutta nimenomaan elintarviketeollisuudessa... mekin läheisesti alkutuotannon kanssa teemme töitä, niin kyllähän se, jos miettii elintarviketta ja raaka-aineita ylipäätään, niin kyllähän iso osa päästöistä siellä alkutuotannossa tosiaan syntyy, niin ehkä sinne kaivattaisiin keinoja ja tietoa siitä, millä tavalla niitä hallitaan. On paljon tutkimusta tosiaan menossa, mutta vaikka meidän puolelta… vaikka avomaan kasvisten puolelta ja vaikka jos puhutaan hiilen sidonnasta ja kaikesta tällaisesta, niin siinä on omat haasteensa. Sato korjataan myöhään, ja Suomessa ei kauhean monta kasvia enää ehdi siinä talveksi esimerkiksi kasvaa maanpeitekasviksi ja tämän tyyppisiä ihan konkreettisia ongelmia. Peltoa muokataan väkisin paljon, ja mitä kasveja on ja miten niihin hiiltä sitoutuu, ja nämä kaikki maaperäkysymykset ovat hyvin monimutkaisia ja monitahoisia kysymyksiä. Paljon tutkimusta, mutta ei varmaan vielä ihan kaikkeen vastauksia.
Juha Nousiainen [00:34:31]: Minä ehkä kiteyttäisin tämän keskustelun sillä tavalla, kun teitäkin kuuntelee, niin kyllä tämä jalanjälkiymmärrys on varsin hyvä sekä yrityksessä että erityisesti tutkimuksessa, mutta se, mistä meillä puuttuu ehkä kvantitatiivista tietoa, on tämä kädenjälkityö. Vielä mietin tuota systeemisen tarkastelun tarvetta, niin sehän tulee todellakin siitä, että me löydämme ne vaikuttavimmat kohdat siitä systeemistä, pystymme välttämään trade-offit, koska niitä voi tulla. Ja sitten vielä yhtenä näkökulmana tämä reiluus koko järjestelmässä, mikä on tämä Just Foodin kantava ajatus koko hankkeelle... jo silloin, kun kuulin ensimmäisen kerran tästä Just Food -kokonaisuudesta, niin juuri tätä me tarvitsemme. Just Food. Ilmastotyö on sellaista, että elleivät kaikki ole reilusti mukana ja saa reilua osuutta arvoketjusta ja tekemästään vastuullisuustyöstä, niin eihän tämä mene eteenpäin. Yhteiskunnallisesti tästä on hyvä esimerkki muun muassa liikennesektorin ilmastotiekartta. Että jos se johtaa joidenkin ihmisten liikkuvuuden hurjaan kallistumiseen pitkien etäisyyksien massa, niin se on sellainen trade-off, joka voi pilata koko tiekartan, vaikka se on sinällään ihan hyvä. Ihan esimerkkinä vain.
Hanna Jensen [00:36:15]: Jani?
Jani Salminen [00:36:15]: Kyllä voin jakaa nämä ajatukset, mitä tässä edellä on kollegat esittäneet. Sitten vielä tästä ympäristönäkökulmasta, niin tosiaan kun tehdään jotain toimenpiteitä, niin halutaan tietysti välttää se, ettei saada jotain muuta haitta aikaiseksi. Sitä varten... Siinä on juuri esimerkiksi ravinnekysymykset edelleen toinen meille iso tietyllä tavalla ratkaisematon ongelma. Sitten on monimuotoisuusasiat, joiden takia mekin tässä Just Food -hankkeen yhteydessä teemme meidän ympäristötarkastelumme niin, että meillä on nämä kaikki osa-alueet mukana, millä me pyrimme osaltamme varmistamaan sitä, että tehdessämme yhden toimenpiteen emme aiheuta sellaista, mikä ampuu jalkaan, kun pyritään muita tavoitteita saavuttamaan.
Hanna Jensen [00:37:14]: Juha, sinä vastaat Valion hiilineutraalista maitoketjusta, ja olette tehneet paljon... 600 maitotilaa koulutettu hiiliviljelyyn, lehmät syövät nurmea, muovi jatkaa juustopakkauksessa, biokaasumaitoautot liikenteessä. Mikä on tällä hetkellä tilanne teidän hiilineutraalilla maitoketjullanne? Onko ongelmia? Miten se etenee?
Juha Nousiainen [00:37:44]: Me sillä lailla on ehkä asemoitu, että tämä on ilmasto-ohjelma, jonka tavoite on hiilineutraali arvoketju 2035 tiekartan, polun päässä. Kaikki lähtee maankäytöstä tässä meidänkin ohjelmassamme, ja siellä on kaksi merkittävää elementtiä, eli hiilinielujen vahvistaminen uudistavan viljelyn opeilla... 700 tilaa, jo reilu, on nyt tällä hetkellä lukema meidän koulutusurakassamme... Toinen puoli on sitten orgaanisten viljelymaiden päästöjen vähentäminen. Kyllä me olemme näissä mielestäni tosi hyvin päässeet eteenpäin, ja töitä on kyllä vielä edessäkin aika paljon. Tavoitteena on saada kaikki meidän aktiivitilamme mukaan muutaman, parin vuoden sisällä tästä. Meillä on jo iso osallistumisprosentti, mutta kaikki mukaan. Siihen liittyen vielä näiden kvantitatiivisten mallinnusten vieminen maaliin tällä kädenjälkipuolella, että me oikeasti tiedämme, paljonko me pystymme niitä vaikutuksia saamaan. Sitten kiertotalouden, uusiutuvan energian puolella oikeastaan mulla viimeiset kuukaudet on menneet melkein kokonaan sen tiimoilta, ja energiayhtiö St1:n kanssa ollaan tosi isoa kokonaisuutta rakentamassa uusiutuvan energian tuotantoon tänne Suomeen. Nyt kun ajattelee näitä maailman myllerryksiä tässä viime viikkoina, niin tuntuu siltä, että tarve tällaiselle omavaraiselle uusiutuvalle energialle ei voisi olla akuutimpi kuin mitä se on tänä päivänä, ja se antaa kyllä vauhtia näille meidän tekemisillemme. Sitten lukuisa joukko päästöjä vähentäviä teknologioita ja niissäkin on muun muassa metaanin osalta... niin kyllä minä näkisin, että ollaan päästy tosi hyvin eteenpäin. Sanoisin näin, että olen paljon levollisempi nyt kuin mitä olin nykyisen työn vastaanottaessani kolmisen vuotta sitten.
Hanna Jensen [00:40:39]: No sitten Apetit. Sanna, teillä on tuotantolaitoksilla vain tuulisähköä, eikö pidä paikkansa? Te olette varmaan olleet siitä aika tyytyväisiä viime päivien aikana maailman myllerrysten... Konserni tavoittelee 75 %:n päästövähennyksiä vuoteen 2025 mennessä. Teillä on tehty uudistuksia, kasvikset pestään harjapesureissa ja näinpoispäin. Mutta jos sinun pitäisi kertoa, mitä Apetitilla isossa kuvassa tehdään… heillä on Valiolla tietenkin muitakin hankkeita käynnissä… mutta mikä on Apetitin suuri tavoite?
Sanna Väisänen [00:41:17]: Mekin olemme yritysvastuuohjemassa, se kulkee nimellä Kestäviä ruokavalintoja ja on siihen 2025 tällä hetkellä tavoitteet asetettu, niin lähteneet isossa kuvassa siitä, että siinä on kyllä arvoketjun eri osa-alueille tavoitteita, mutta vaikuttavuuden osalta olemme tässä vaiheessa keskittyneet omaan toimintaamme, että se on asetettu lähiajan tavoitteeksi, ja pyrimme siihen, että omilla toimenpiteillä saisimme mahdollisimman paljon aikaan vuoteen 2025 mennessä. Jos katsoo elintarvikkeen hiilijalanjälkeä, niin kolmasosahan siitä muodostuu energiasta. Niin meillä keskeisenä tavoitteena on energiatehokkuuden ja materiaalitehokkuuden parantaminen ja uusiutuviin energianlähteisiin siirtyminen. Eli kyllä ne ovat vaikuttavuudeltaan isoja asioita, mutta sieltä löytyy kyllä muitakin tavoitteita totta kai, ihan näiltä meidän sopimusviljelijöiltämme maaperän kasvukunnon osalta, ja tehdään paljon työtä... meillä on oma koetila, Räpin koetila Säkylän Köyliössä, niin siellä tehdään hyvinkin perustavanlaatuista tutkimusta ja tuetaan tätä alkutuotannon päätä. Sitten totta kai tuotteisiin asti... Kun puhutaan DNA:sta, vastuullisuus on DNA:ssa, mutta kasviksetkin ovat Apetitin DNA:ssa, niin teemme kasvipohjaisten raaka-aineiden osuuden ja se on meillä iso ja pyrimmekin säilyttämään se isona. Tietenkin kotimaisen kalan käyttö. Ja pakkaukset ovat iso asia elintarvikkeiden osalta. Niihin on monta vastuullisuusnäkökulmaa ihan materiaalista lähtien...
Hanna Jensen [00:43:06]: Olette ohentaneet pakkausmuoveja?
Sanna Väisänen [00:43:09]: Kyllä olemme ohentaneet.
Hanna Jensen [00:43:10]: Käsitellään tähän loppuun sellainen asia kuin sääntely, että mitä arvelette, tuleeko sääntely... siis ylhäältäpäin tuleva sääntely kasvamaan 2020-luvulla ja mitä se tarkoittaa yritysten omille edistämisohjelmille? Haluatko sinä Jani sanoa näkemyksesi tästä asiasta?
Jani Salminen [00:43:32]: Vaikea on kyllä nähdä, että se ainakaan olisi vähenemään päin, että se lienee realiteetti. Vaikka sitä voi kritisoida toki, mutta kyllä se tietyllä tavalla on ollut meillä sellainen ajuri. Että on myöskin tärkeätä, että yrityksillä ja ylipäänsäkin yhteiskunnassa meillä on selkeät pelisäännöt, jotka ovat samat kaikille. Sen näen sääntelyn hyvänä puolena tietyllä tavalla. On julkilausuttu, mitä ne tavoitteet ovat, ja mitkä ne pelisäännöt ovat. Mutta niin kuin me tänään olemme keskustelleet tässä, niin on myös muita tapoja lähestyä tätä asiaa, ja näkisin että niitä kannattaisi tässä rinnalla vaihtoehtona edistää, että josko niillä voitaisiin jopa vähentää tarvetta kaikkia koskevaan sääntelyyn, joka voi myöskin olla jäykkää. Se voi olla epätarkkaa.
Hanna Jensen [00:44:43]: Voiko se olla myös syyllistävää? Tai tuntua siltä?
Jani Salminen [00:44:46]: No varmaan se on, mutta ehkä minä itse... En tiedä onko se sitten tutkija-asenne, mutta jotenkin näkisin sen niin, että meillä on tosiasiat, ja sitten jos joku syyllistyy tosiasioista, niin eihän sille sitten oikein mitään voi, että aikuiset ihmiset ovat kuitenkin vastuussa myöskin omista tunteistaan. En ole siitä itse niin huolissani. Mutta ehkä siitä olen huolissani, että jos se pääasia tavallaan hukkuu, että tulee liian monimutkaista ja tulee paljon byrokratiaa, ja se vie aikaa ja energiaa ja painopistettä varsinaiselta tekemiseltä. Tuntuu, että erityisesti maatalouspuolella tai sitten vaikka joku subdirektiivi, joka koskee kertakäyttömuovipakkauksia... Nämä ovat ehkä hyviä esimerkkejä siitä, että sääntely voi myöskin johtaa monimutkaisiin ja hankaliin tilanteisiin, jotka ehkä sitten ovat myöskin lannistavia niille, jotka haluaisivat sitä vastuullisuutta edistää ja ympäristökuormitusta vähentää.
Sanna Väisänen [00:46:12]: Sääntely nimenomaan... siinä on monia puolia totta kai, mutta jos nyt miettii vaikka... hyviäkin puolia siinä on. On vertailukelpoista tietoa ja vaikka yritysten raportointiin ja tämäntyyppisiin asioihin... Ja siihenhän monilla näillä viimeisimmilläkin voimaan astuneilla asetuksillakin pyritään, että nämä asiat ovat vertailukelpoisia, ja pyritään asettamaan hyvin eri lähtökohdista olevia yrityksiä samalle viivalle ja pystytään vertailemaan vaikka vastuullisuustavoitteita ja niiden toimeenpanoa, niin sen näen hyvänä asiana totta kai. Sitten toisaalta ne säännöt ovat kaikille samat. Sitten se, että ovatko ne ristiriidassa näiden omien ohjelmien kanssa, niin en oikein näe sitäkään. Että yhtä lailla niitä ohjelmia voi tehdä asetusten puitteissa, ja ne tukevat sitten toisiaan... Molemmille varmaan on oma tilansa ja paikkansa.
Juha Nousiainen [00:47:25]: Tämä kysymys sääntelystä on tosi tärkeä, ja itse näkisin, että sääntelyä ilman muuta tarvitaan, ja se tulee lisääntymään. Itse kyllä näkisin, että yrityksillä on mahdollisuus myöskin yrittää olla siinä sillä lailla etukenossa, että pystyy ennakoimaan ja sillä tavalla saamaan myöskin omalle liiketoiminnalle hyötyä ja tekemään sitä vastuullisuustyötä... eli sen säätelyn edellä tai yläpuolella. Mutta jos katsotaan isoa kokonaisuutta, jos katsoo vaikkapa EU-komission viime kesänä lanseeraamaa Fit for 55 -pakettia... on kuulkaa valtava sääntelypaketti. Olen pintaraapaisulla sitä käynyt läpi, ja tietysti työn puolesta joudun sitä seuraamaankin, niin se on kyllä massiivinen. Jossain määrin täytyy kyllä sanoa, että kyllä tässä on myöskin onnistumisia ollut. Eli jos ajatellaan EU:n päästökaupan lanseeraamista jo kohta 15 vuotta sitten, niin kyllähän se on ollut menestys. Siellä päästökauppasektorilla päästöjen vähentäminen on ollut tosi kova suoritus, jota samanlaista ei täällä taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla ei ole valitettavasti tapahtunut. Kyllähän se on ollut esimerkki siitä, että hyvällä säätelyllä saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Nyt seuraan äärimmäisellä mielenkiinnolla tätä taksonomiakeskustelua, jonka tavoitteena on luoda sääntelyä rahoitusmarkkinoille. Kyllä itse odotan, että tästä taksonomiasta tulee samanlainen, ehkä jopa isompikin menestystarina kuin mitä on ollut tämä päästökauppa. Haasteet ovat ehkä enemmänkin globaalissa kauppapolitiikkassa sillä tavalla, että kun me EU:ssa täällä itseämme säätelemme näillä uusilla järjestelmillä, niin kuinka sitten koko maailma pysyy siinä mukana niin, että saadaan ihan oikeasti koko globaalia ongelmaa ratkaistua. EU:n päästöt ovat 25-30 %:n välillä globaaleista päästöistä. Se on se fakta. Mutta tällä tavalla voi nostaa hyvin tärkeäksi näitä säätelykysymyksiä.
Hanna Jensen [00:50:25]: Kyllä tämä kansainvälinen näkökulma on ihan oma jaksonsa. Aihe ihan varmasti. Mutta lopetetaan siteeraamalla Juhaa: "Hyvällä säätelyllä saadaan paljon hyvää aikaiseksi." Kiitos keskustelusta.
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.