Äänitteen kesto: 40 min
Juontaja: Hanna Jensen
Vieraat: Arja Lyytikäinen ja Liisa Valsta
[äänite alkaa]
Hanna Jensen [00:00:10]: Ajankohtaisen Just food -hankkeen tavoite ei ole vaatimaton. Siirtymä ilmastoviisaaseen ja terveellisen ruokajärjestelmään täytyy voida tehdä kestävästi, hyväksyttävästi ja oikeudenmukaisesti. Viime jaksossa puhuttiin siitä, miten päästövähennystoimet vaikuttavat toimeentuloon. Nyt puhutaan siitä, miten ne vaikuttavat ravitsemukseen. Hyvä ja ravitseva ruoka ei ole itsestäänselvyys edes Suomen kaltaisessa rikkaassa valtiossa, mutta miten sille käy, kun siirrytään ilmastoviisaaseen ruokajärjestelmään? Puhutaan tänään siis ravitsemuksesta ja siitä, mitkä ihmisryhmät ovat meillä erityisen haavoittuvia. Varsinkin koronapandemia on muuttanut arkeamme. Mutta millainen olisi ravitsemuksellisesti reilu ruokamurros? Tervetuloa keskustelemaan valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen Ruokavirastosta ja THL:n tutkimuspäällikkö ja Just food -hankkeen ravitsemustyöpaketin vetäjä Liisa Valsta.
Arja Lyytikäinen [00:01:10]: Kiitoksia
Liisa Valsta [00:01:10]: Kiitos.
Hanna Jensen [00:01:11]: On muuten aika mahtava tuo ravitsemustyöpaketti. Minä näen sellaisen pienen matkalaukun kaltaisen sinun kädessäsi, kun kuljet tämän paketin kanssa.
Liisa Valsta [00:01:19]: Nämä käännöstermit ovat tällaisia.
Hanna Jensen [00:01:22]: Tämä on Ruokamurroksessa -tiedepodcast ja minä olen Hanna Jensen, ja minä aion aloittaa pienellä tarinalla, jota olen vähän seurannut tässä koronapandemian aikana. Maaliskuun alussahan nyt ravintolat suljettiin koronapandemian takia tämän sulkutilan vuoksi ja yhteiskunnallisesti aktiivisesti kantaaottava keittiömestari Henri Alen oli vuoden aikana nyt innovoinut kaiken näköisiä erilaisia tapoja mitä voi ravintoloitsijana tehdä. Nyt hän sitten totesi, että okei, jos kerran ravintolat nyt eivät saa kolmeen viikkoon tehdä ruokaa asiakkailleen, ja nythän tämä itse asiassa pidennettiin tämä aika, niin tehdään sitä sitten niille, jotka sitä eniten tarvitsevat eli vähävaraisille erilaisten myös lahjoitusten avulla. Ja näin ovat monet ravintolat tehneet niissä maissa, joissa nämä lockdownit ovat jo tulleet arjeksi, niin miltä tämä kuulostaa teidän näkökulmastanne tällainen käänne ja tällainen ravintoloitsijan veto?
Arja Lyytikäinen [00:02:24]: Ensimmäisenä ajattelen ihan tällaista yhteisvastuunäkökulmaa, että aivan loistava ajatus. Ja se, että ei jääty paikalleen, koska se toimettomuus olisi tuottanut myöskin aikalailla pettymystä ja jopa masennusta, eli haettu hyviä uusia käytäntöjä. Minä uskon, että jopa joitakin jää pysyväksikin ihan ja kyllähän tässä nyt jos kenellä on ollut huoli näistä vähäosaisista, eli loistava ajatus.
Hanna Jensen [00:02:53]: Entäs Liisa?
Liisa Valsta [00:02:54]: No kuulin tästä hankkeesta taannoin ja se mikä siinä on kanssa aika sykähdyttävää on, että niin lahjoittajien aktiivisuus kuin sitten se koko logistiikkaketju, miten ne ruoat saadaan jaettua. Sehän ei ole ihan yhden ravintoloitsijan käsissä, niin se on saatu aktivoitua ja sen takia niin hyvä esimerkki tällaisesta yhteisöllisestä tapahtumasta tai ehkä antaa uusia ideoita tuleviin tapahtumiin myös.
Hanna Jensen [00:03:26]: No minä olisin juuri sitä kysynyt, että te teette kuitenkin työtä ruoan kanssa aika makrotasolla, niin tuleeko tuollaisesta tulisielusta, joka aina yrittää, keksii ja miettii, niin saatteko te siitä inspiraatiota myös omaan työhönne?
Arja Lyytikäinen [00:03:41]: No ilman muuta. Minä ajattelen näin, että se työhän ei kantaisi ellei tällaisia syntyisi. Eli kyllä esimerkiksi ruokapalvelun toimijat ovat äärettömän tärkeitä Suomessa, yksi osa sitä ruokajärjestelmää ja jos ketkä niin ne ovat nyt kyllä venyneet.
Hanna Jensen [00:03:59]: Kyllä. No rikkailla ja köyhillä valtioilla on huoli ja vastuu siitä, että kansalaiset ovat ravittuja ja hyvin ravittuja. Teidän kaltaisten ihmisten takia meidän puolesta tutkitaan sitä, että mitä me syödään, mitä ravintoaineita me saadaan ja miten terveitä me ollaan, mutta kaikkien ravitsemus ei kuitenkaan ole kunnossa edes Suomen kaltaisessa rikkaassa maassa. Millaiset taustatekijät vaikuttavat siihen mitä me syödään? Jos Liisa vaikka aloittaa.
Liisa Valsta [00:04:28]: No se mitä me kansallisista aineistoista saadaan näkyviin on esimerkiksi se, että naisten ja miesten ruokavaliot poikkeavat aikalailla toisistaan nykyään. Eli naisten ruokavalio on paremmalla mallilla kuin miehillä, toki vaihtelua on molemmissa ryhmissä valtavasti, mutta silloin kun tätä verrataan suosituksiin tai tavoitteisiin, niin naiset pääsevät monien ravintoaineiden ja vitamiinien kohdalla paljon lähemmäksi suosituksia. Miehet pääsevät tai ohittavat naiset vain kokonaisrasvan, tyydyttyneen rasvan ja suolan saannissa. Ja sitten jos vielä tarkemmin katsotaan näitä sosioekonomisia ryhmiä, niin kyllä se niin näyttää olevan ruokamurroksenkin näkökulmasta, että tällä hetkellä tai viime vuosina on ollut tilanne se, että koulutetummat, kaupunkilaiset ja ylemmissä sosioekonomisissa asemissa olevat tavoittavat tavallaan tätä ruokamurroksen viestiä paremmin tai noudattavat sitä tai hakevat sellaisia elintarvikkeita, jotka olisivat lähempänä kasvisvoittoista ruokavaliota.
Hanna Jensen [00:05:54]: Mahtaako tämä olla kansainvälisesti vai onko Suomi poikkeus?
Liisa Valsta [00:05:58]: Tuskin Suomi poikkeus on tai minulla ei ole nyt siihen mitään tarkkaa faktaa takana, mutta kyllä koulutus on hyvin merkittävä taustatekijä ja sehän tietysti Suomessa on kansainvälisesti varsin hyvä. Ja kyllä sanotaan, että sen verran kansainvälisiä julkaisuja kyllä on olemassa, että Suomessa moni asia on varsin hyvällä mallilla. Mutta meillä on sitten tällaisia kansallisia ja pitkän, vuosikymmenien voisi sanoa, historian omaavia tekijöitä, esimerkiksi elintarvikkeiden täydentäminen, jota on tehty 1940-luvulta lähtien tiettyjen ravintoaineiden osalta. Meillä on tällaisia perinteitä ja tavallaan sellainen aikalailla tolkun malli siinä miten tätä on tehty.
Arja Lyytikäinen [00:06:50]: En malta olla menemättä tähän koulutuskysymykseen kuitenkin myöskin lasten osalta, eli aina ajatteli, että koulutus nimenomaan parantaa tietoisuutta, taitoja ja myöskin ehkä vaikuttaa arvoihin, että terveellisyys koetaan tärkeäksi. Mutta sitten minä olen itse ollut hyvin paljon lasten ravitsemuksen parissa, oikeastaan koko 40-vuotisen urani ajan, niin esimerkiksi hämmentää se, että me nähdään jo imeväisikäisillä perheen ja äidin koulutustaustan vaikuttavan muun muassa imetykseen. Ja koulutustaustan nämä vaikutukset, ne ovat pikkuisen kaventunteet, mutta ei suinkaan poistuneet. Meillä Suomessa tietysti on hirveän arvokasta se, että meillä koulussa on myös kotitalousopetus kaikille ja näin, että meillä on sellaisia kansainvälisesti verrattuna tavattoman hyviä asioita, mutta se ei valitettavasti nyt edes pitkässä juoksussa ole sitten näyttäytynyt näissä tärkeissä ravitsemuskysymyksissä.
Liisa Valsta [00:07:46]: Ja tämä on hyvä mitä mainitsit, että nämä erot eivät ole mitenkään erityisen suuria, mutta pystytään nyt kuitenkin osoittamaan, että jonkin verran näitä eroja sosioekonomisten ryhmien välillä Suomessakin näkyy.
[musiikkia]
Hanna Jensen [00:08:04]: No jos mietitään näitä ravitsemuksen kannalta kriittisiä haavoittuvia ryhmiä ja nyt jos mietitään tätä siirtymää, ruokamurrosta, niin mitkä ovat ne haavoittuvat ryhmät?
Arja Lyytikäinen [00:08:18]: Kyllä siihen on tuotava lapset, lapsiperheet ja itse asiassa ihan vastikään me on tehty tällaisia ravitsemus- ja hyvinvointisivuja valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivuistoille, ja me etsittiin tätä tietoa. Meillä on Suomessa tuollainen 10 prosenttia lapsiperheistä köyhiä perheitä ja niissä 120 000-150 000 lasta, ja minä katson, että ne kuuluvat ilman muuta haavoittuviin ryhmiin. Ja sitten toisekseen nyt koronahan toi esille sen, että meillä on tällaisia voisiko sanoa vähäosaisia, jotka hyvin nopeasti kun yhteiskunnassa tapahtuu joku muutos, niin sitten putoavat jopa ihan tällaiseen nälkätilanteeseen. Ruokajonot kasvoivat, ruoka-avun tarve kasvoi nimenomaan lapsiperheissä, mutta sitten myöskin vanhuksilla. Meillä on se toinen 10 prosenttia siellä vanhuksista myöskin tuollaisia vähätuloisia, pienet eläkkeet, he säästävät ruoasta. Siellä on ravitsemuksen riskiryhmät.
Hanna Jensen [00:09:13]: Eli nimenomaan yksin kotona tai pariskunnat kotona asuvat?
Arja Lyytikäinen [00:09:17]: Sekä että, mutta erityisesti yksin asuvat miehet, iäkkäät miehet on yksi riskiryhmä.
Liisa Valsta [00:09:23]: Todennäköisesti nuoremmatkin miehet.
Arja Lyytikäinen [00:09:25]: Kyllä.
Liisa Valsta [00:09:25]: Saattavat olla yksin asuvina ja iäkkäistä erityisesti mitä vanhemmaksi tullaan, kotona asuvat iäkkäät, jotka ovat kotihoidon varassa tai näin, niin se on aika haurasta sitten ja muistisairaat. Tällaiset, jotka eivät pysty tavallaan sitä omaa elämää hallitsemaan, ovat muiden varassa siinä.
Arja Lyytikäinen [00:09:50]: Mehän puhutaan vanhusten aliravitsemuksesta jopa ihan laitoshoidossa. Toki siihen liittyy sitten se vanhuuden raihnaistuminen ja toimintakyvyn puutteet ja syömisen ongelmat, mutta nämä eivät ole tuntemattomia asioita Suomessakaan, vaikka me helposti katsotaan väestötasolla, että meillä on hyvin asiat. Toki niin onkin, jos globaalisti katsotaan, mutta meiltä löytyvät ne riskiryhmät.
Hanna Jensen [00:10:10]: Kyllä. No miten sitten, onko myös se riskiryhmässä, jolla on jokin perussairaus tai lasketaanko?
Arja Lyytikäinen [00:10:19]: Joo, itse asiassa ihan vastikään pohdin tätä. Me pohdittiin työikäisten näkökulmasta sitä, että jos on pitkäaikaissairaus, niin Suomessa kuitenkin sitten meidän terveydenhuoltojärjestelmähän on hirveän hyvä ja itse asiassa he ovat elintapaohjauksen piirissä. Jos on diabetes tai joku munuaistauti tai sydäntauteja, niin silloin käydään terveydenhuollossa kontrolleissa ja siellä on diabeteshoitaja, siellä on sydänhoitajia, siellä on elintaparyhmiä. Eli tietyllä tavalla se ryhmä siihen taudin hoitoon liittyen on hyvän ohjauksen piirissä, mutta sehän ei tarkoita sitä, että kaikilla hoito kuitenkaan onnistuisi.
Hanna Jensen [00:11:01]: Kyllä, mutta eikö Just food myös etsi näitä ryhmiä? Nyt jos miettii sitä, että on tämä paketti, tämä pieni matkalaukku tai yritän niin kuin mallintaa sitä, että mitkä nämä ovat nämä ravitsemuksen kannalta haavoittuvat ryhmät?
Liisa Valsta [00:11:21]: No oikeastaan erityisesti tai ainakin projektin alkuvaiheessa niin on keskitytty sosioekonomisiin väestöryhmiin, jotka saadaan tällaisilla taustatiedoilla selvitettyä, niin potilasryhmiin ei toistaiseksi ole keskitytty erityisemmin, mutta näitä sosiodemografisia ja sosioekonomisia taustaryhmiä meillä on pitkä lista, että tutkittavaa kyllä riittää. Mutta vielä jos ajattelee sairauksia, niin kaikki sairaudethan eivät vaikuta, krooniset sairaudet, suoraan siihen arkeen merkittävästi, että kyllä siinä varmaan muut tekijät ovat sitten vielä ehkä merkittävämpiä, taloudellinen tilanne tai tällaiset asiat.
Arja Lyytikäinen [00:12:10]: Joo, ja ehkä tuohon voisi lisätä sen, että sitten kun on kysymys mielenterveyden sairauksista ja päihderiippuvuudesta ja tämän tyyppisistä, niin silloin ilman muuta ollaan myös ravitsemuksellisesti haavoittuvia. Ja jos ajatellaan tätä lapsiperhettä, että jos siellä on vanhemmilla näitä sairauksia ja psykososiaalista hätää, voimattomuutta arjen asioissa, niin silloin ravitsemuspulmia syntyy helposti ja nehän tulevat tällaisessa haastattelututkimuksessa aika selvästi esiin.
Hanna Jensen [00:12:38]: Kyllä, en ollut aikaisemmin miettinyt sitä ennen kuin olin enemmän vanhusten ja muistisairaiden kanssa tekemisissä, kuinka tämä yhdessä syöminen vaikka senioritalossa tai hoivakodissa oleva lounas on sen lisäksi, että se on sosiaalinen tapahtuma, niin se on melkein lääkettä.
Arja Lyytikäinen [00:12:55]: Joo.
Liisa Valsta [00:12:56]: Kyllä, näin on todettu ihan tutkimuksinkin.
Arja Lyytikäinen [00:12:59]: Kyllä.
Liisa Valsta [00:13:00]: Mutta vielä jos tähän, se liittyy tähän iäkkäiden tilanteeseen, niin ihan oleellistahan on se, että saako sen ruoan suuhunsa ja siinä on paljon eroja, ja myös vaikka olisi hoidokodissa, niin korona-aikana varmasti varsinkin, niin aika on ollut kortilla niillä työntekijöilläkin.
Hanna Jensen [00:13:22]: Ja kyllä siinä on omaisillakin suuri hätä silloin kun tiedetään, että vanhemmat tai läheiset eivät saa syödyksi.
Arja Lyytikäinen [00:13:31]: Kestävyyden näkökulmasta tietysti haavoittuva on aliravittu, mutta sitten toisaalta ylipaino-ongelma, lihavuusongelma, yli puolet väestöstä on ylipainoisia, aikuisväestöstä, lapsistakin 20-25 prosenttia sieltä nuorten ryhmistä, niin kyllä se tässä rinnalla on niin kun katsottava yhtä aikaa. Siellä on tietysti sellaista, mikä ravitsemussuositusten näkökulmasta tavallaan paljastaa sen, että ravitsemussuositukset eivät yleisesti toteudu riittävän hyvin, varsinkin energiatiheys ruoassa on korkea. Ja minä näen, että jos me osataan niin kun sanotaan myönteisellä tavalla tukea terveen painon kehitystä, me tuetaan samalla myöskin kestävyysratkaisuja. Ja sitten kun lihavuus on kuitenkin kansansairauksien riskitekijä, eli tätä punnintaa tarvitaan hirveän monesta näkökulmasta. Ei pelkästään ikäryhmänäkökulmasta, toki haavoittuvat ryhmät näkökulmasta, mutta ihan siitä, että miten me ruokailemme ja miten se vaikuttaa meidän kehoon, ylipaino-alipaino -akselilla.
Hanna Jensen [00:14:43]: Kyllä, mutta tuossa kun mainitsit juuri tuon ympäristön, niin onko ravitsemussuosituksissa kuitenkin se kuuma peruna, onko se siellä nyt tuloillaan, onko se keskusteluissa tämä ympäristökestävyys myöskin?
Arja Lyytikäinen [00:14:57]: No sillä tavalla minä näkisin, että Suomi on kuitenkin edelläkävijä. Mehän saatiin 2012 pohjoismaiset suositukset, jossa ensimmäisen kerran linjattiin myös näitä kestävyystavoitteita ja 2014 Suomen väestösuosituksiin ne sitten jo sisälle kirjattiin. Tällainen kasvispainotteinen ruokavalio, otettiin kantaa punaisen lihan määrään ja ylipäätään proteiinin lähteeseen, niiden lähteiden monipuolistamiseen, eli ne perustathan jo kirjattiin 2014. Ja tässä mielessä meillä on ollut oikeastaan kuusi, seitsemän vuotta jo aikaa pohtia sitä, että miten se sitten viedään käytäntöön. Mehän on viety käytäntöön eri ikäryhmien ja kohderyhmien ruokasuosituksiin, sinne kouluruokailusuosituksiin ja oppilaitosruokailusuosituksiin. Oikeastaan ainoa mikä meiltä puuttuu, meiltä puuttuu tällainen työikäisten työpaikkaruokailusuositus, joka tietysti tässä asiassa voisi olla nyt sellainen ihan tärkeäkin seuraava etappi, että katsottaisiin vielä siitä näkökulmasta mitä siellä on tehtävä terveyttä, kestävyyttä edistävän ruokavalion noudattamiseen.
Hanna Jensen [00:16:03]: No tuohan on kiinnostavaa, että sitä ei ole. En ole tullut ajatelleeksi onko vai eikö, mutta on kiinnostavaa, että sitä ei ole ollut.
Arja Lyytikäinen [00:16:10]: Meillähän on ollut historiallisesti, meillä on ollut muutama Työterveyslaitoksen kanssa esimerkiksi yhteistyössä tehty 70-luvulla, 80-luvulla, en muista oliko vielä 90-luvullakin, tällaisia työaikaisen ruokailun kannanottoja ja jopa subventaatiokysymyksiä ja näitä. Mutta nyt sitten näiden uusien suositusten aikana meillä ei ole niitä ollut ja minusta se on tietyllä tavalla puute, koska nyt me ollaan vähän niin kuin käyty eri ikä- ja kohderyhmiä läpi, että miten se voisi toteutua siellä joukkoruokailussa. Ja tietysti me ajatellaan niin, että jos hyvät asiat toteutuvat vaikka siellä kouluruokailussa, niin siinä on siirtovaikutus sinne kotiin.
Liisa Valsta [00:16:47]: Ja kyllähän ruokapalvelut ovat tavallaan ottaneet jo koppia tästä ympäristöystävällisestä ruokavaliosta ja 70-luvulla ruokapalvelut opettivat suomalaiset syömään salaatteja, ja se meni hyvin jakeluun, mutta kaikki vie aikaa. Ja mitä Arja mainitsi tuossa äsken tämän ylipainoasian, niin kyllähän tämä siirtymä kasvisvoittoiseen ruokavalioon voi helpottaa silläkin puolella, koska silloin ruoan määrä, ruoan massa lisääntyy kun siinä on paljon vettä ja näin voi olla, että välillisesti se ruoan energiamäärä tosiaan pienenee. Se jää nähtäväksi, kyllä kasvisruokaankin voisi energiaa upottaa, ei se mahdotonta ole.
Hanna Jensen [00:17:37]: Kyllä, se on hirveän mielenkiintoista miettiä juuri tätä suurkeittiötä, julkisia isoja toimijoita ja itse jäin miettimään juuri tästä Just foodin -näkökulmasta vaikka kouluruokailua eri opinahjoissa ja sitten kun ymmärsi, että 900 000 lasta syö päivittäin kouluruoan, niin jotenkin kun sen sanoittaa ja kun sen näkee, että hyvänen aika, se todella muokkaa meidän ruokakulttuuria siitä lähtien jo. Se on kuitenkin kansainvälisesti ainutlaatuinen ja sitten syömisen tapoja, niin miten te näette, Arja nyt on siinä erityisen vahvasti sisällä, mutta kouluruokailu, millainen se voisi olla ehkä muutamankin vuoden päästä tai viimeistään 2030, tuleeko muutoksia?
Arja Lyytikäinen [00:18:23]: Joo, minä sanoisin näin, että ensimmäinen haastehan meillä on siellä, että entistä useampi koululainen söisi sen lämpimän kunnollisen aterian siellä. Meillähän tavallaan se haaste ja harmi on siinä, että kouluruoan käyttöaste on sellainen 70 prosenttia. Alakouluissa toki ihan lähellä 100 prosenttia, mutta sitten kun mennään yläkouluun ja ammatillisiin oppilaitoksiin, niin käyttöaste on huomattavan matala. Ja sitten vielä se mikä siellä on se toinen harmi on se, että vaikka syödään sitä lämmintä pääruokaa suhteellisen mielellään ja valtaosa ottaa sitä lautaselleen, mutta sitten ne tärkeät tykötarpeet, se salaatti puuttuu pojilta erityisesti ja maito puuttuu tytöiltä, ja silloin tietysti ei sitten se täysipainoinen ateria mikä on suunniteltu, niin ei toteudu. Sitten me nyt, meillä on paljon ruokakasvatuksellisia keinoja millä me siihen yritetään vaikuttaa, mutta sillä tavalla minä sanoisin näin, että uusi suositus ehkä antaa nyt paljon sellaisia vinkkejä siihen suuntaan, että miten lasten ja nuorten kanssa voitaisiin edetä. Siellä puhutaan vahvasti osallisuudesta, että lapset ja nuoret saavat vaikuttaa itse siihen ruokaan, tarjolle panoon ja ideoida ruokia, äänestää mieliruokia ja tämän tyyppisiä. Sitten siellä on ruokakasvatuksella toimenpiteissä paljon esimerkiksi palkokasveihin tutustumista ja ylipäätään kasvisryhmän tuotteisiin tutustumista. Lähdetään tällaisen aistilähtöisen ruokakasvatuksen kautta rakentamaan sitä. Sitten kolmas tällainen sanotaan iso kysymys on se, että sinnehän on rakennettu upeat salaattibuffetit, se on meidän suosituksessa ja sinne on rakennettu ideana se, että aina on se kasvisruoka toinen vaihtoehto. Se ei ole sellainen, että sinun pitää dieettinä se ilmoittaa, että saanko minä nyt sen kasvisruoan, vaan se on aina siinä linjastossa ja vielä usein niin, että se on ensimmäinen vaihtoehto. Ja minä katsoin kymmenen lempiruokaa koululaisilta, niin minä ilahduin, että siellä oli kaksi kalaruokaa ja siellä oli kolme kasvisruokaa siellä kymmenessä, eli minä näen kuitenkin aika toiveikkaana sen. Mutta meillä on paljon töitä tietysti ja tässä minä uskallan sanoa, että ilon kautta, siis nuorten kanssa pitää lähteä reippaasti toimimaan. Se on sellaista osallistavaa ja toiminnallista, niin sitten minä luulen, että me voitaisiin onnistua siinä.
Liisa Valsta [00:20:50]: Ja kuvittelisin, että tässä on aika vahvasti tällainen sukupolvivaikutus. On erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten kanssa on lähdetty liikkeelle, koska ei ole niin todennäköistä, että siellä palvelutalossa sitten vanhukset muuttaisivat yhtäkkiä. Hernekeitto varmasti sopii, joka on ihan ympäristöystävällinen ruoka, mutta siellä se muutos olisi dramaattinen, koska heillä se on turvallisuustekijä ehkä se tuttuus ja näin. Mutta se uusi sukupolvi, joka on pian sitten ikääntyneiden sukupolvi, niin sitä kautta se todennäköisesti menee.
Arja Lyytikäinen [00:21:25]: Tähän minun on pakko sanoa, että hirveän usein haastetaan sillä tavalla, että jos me lähdetään lapsista ja nuorista niin kuin me nyt on lähdetty, niin se tahti ei riitä ympäristön näkökulmasta muuttaa ruokavaliota. Tietyllä tavalla helppo on olla samaa mieltä, me tarvitaan ne lasten vanhemmat ja nuoret aikuiset ihan sinne korkeaan ikään saakka. Ikääntyneissä sitten tulee tietysti ihan ravitsemuksellisia kysymyksiä vastaan ja ne elinikäiset makutottumukset, joiden kanssa on vaikeampaa. Mutta sitten minä ehkä itse puhuisin äidistäni sen verran, että hän on 88-vuotias ja hän aina sanoo, että ajattele miten kestävästi me syötiin silloin kun me oltiin nuoria. Hän luettelee puurot, leivät ja laatikkoruoat, ja sitten hän aina sanoo, että lihakeitossakin oli muutama lihapala ja tämä on minusta hyvä muistaa.
Liisa Valsta [00:22:20]: Kyllä, ja kun katsoo historiallisia tutkimustuloksia, niin kyllä suomalaisten proteiininsaannissa oli erittäin suuri merkitys viljalla ja palkokasveilla, joka oli pääasiassa hernettä, mutta myös erilaisia papuja.
Hanna Jensen [00:22:31]: Ja silloinhan, eikö liha ollut kuitenkin juhlaruoka niin kuin on sanottu seuraaville sukupolville, että kääntäkää se takaisin siihen.
Arja Lyytikäinen [00:22:40]: Me tavallaan niitetään nyt sitä elintason kasvuun liittyvää ruokamuutosta, mikä on tapahtunut vuosikymmenten aikana ja paluu tietysti tässä suhteessa on aina vähän rankempaa sinne taaksepäin, kun ajatellaan että pitää luopua jostain. Mutta tietysti ravitsemustieteilijänä minä sanoisin näin, että en minä halua luoda sellaista ajatusta, että pitää luopua jostain. Löytyy vaihtoehtoisia yhtä hyviä maukkaita, raikkaita, uusia makuelämyksiä eli sen kautta tietenkin ja kyllähän ihmisen sisälle on rakennettu tällainen uutuuden pelko, mutta toisekseen uteliaisuus. Jos me jotenkin hauskasti osattaisiin sitä käyttää hyödyksi siellä työpaikkaruokailussa, mutta yhtä lailla niiden lasten kanssa. Täältä minusta löytyy niitä sanotaan niin kuin kestäviä ratkaisuja myöskin ruokatottumusten muutokseen.
Liisa Valsta [00:23:35]: Ja jos ajatellaan kansainvälisten vaikutusten tuloa, joka on meidän ruokakulttuuria muuttanut, niin kyllähän siis noin globaalisti, niin kasvisvoittoista ruokaa syödään erittäin laajasti ja jos me sieltä otetaan ideoita, niin sieltä voi tulla ihan mukaviakin ideoita.
Hanna Jensen [00:23:54]: Lähi-idän keittiö on ihana tässä suhteessa.
Arja Lyytikäinen [00:23:57]: Niin, aivan.
[musiikkia]
Hanna Jensen [00:24:01]: ScenoProt -hanke teki hiljattain tällaisen kliinisen interventiotutkimuksen, jossa siis vertailtiin kolmea erilaista ruokavaliota, niiden vaikutuksia terveyteen ja ilmastoon, ja tämä siis proteiinin lähteiltä.136 suomalaista aikuista noudatti sitä 12 viikon ajan ja yksi ryhmä söi niin, että 70 prosenttia proteiinista tuli eläinkunnan tuotteista, toisessa 50 prosenttia ja kolmannessa se eläinproteiinien osuus oli pudotettu 30 prosenttiin ja kasviproteiini oli siis 70. Ja sitten lopputuloksena oli se, että ei ehkä nyt niin hirveän yllättävä, mutta että tämä 50-50 koettiin sitten niin sanotusti helpoimmaksi, kun taas sitten tämä jossa kasviproteiinia olisi 70 prosenttia oli vaikein. Miltä tämä kuulostaa teidän näkökulmalta? Liisa, sinä tiedät Finn ravintotutkimuksen tutkijana, että miten suomalaiset syövät, niin kuulostaako tämä siltä minkä olisit voinut ennustaa etukäteen?
Liisa Valsta [00:25:07]: No mielenkiintoinen interventio ja tosi kivasti suunniteltu, että siinä on tavallaan se vastakohta siellä toisessa ääripäässä ja tosiaan me saadaan 70 prosenttia proteiinista eläinkunnan tuotteista tällä hetkellä. Kun ajattelee miten viime vuosina on elintarvikevalikoimakin muuttunut ja monipuolistunut tavallaan kasvivoittoiseen suuntaan, niin tämä 50-50 ruokavalion suosio ei sinänsä yllätä. Ja sitten toisaalta niin kyllähän se, että vain 30 prosenttia tulisi eläinkunnan tuotteista, niin se vaatii sitten jo voisi sanoa vielä ehkä monipuolisempaa elintarvikevalikoimaa, että sen pystyisi toteuttamaan. Tietysti tällaisessa niin sanotussa syöttökokeessa, kun kaikki annetaan valmiina, niin se on paljon helpompi toteuttaa. Sitten se mikä on minun mielestäni erittäin tärkeää kuten Arja jo mainitsi, että tällainen elintarviketuntemus, että sitä lähdetään rakentamaan jo ihan nuoresta pitäen. Ja sitten myös se, että miten osaa käsitellä näitä raaka-aineita tai ruokia, mutta kyllä tämä interventio minun mielestäni tuo sen esiin, että tällainen fifty-fifty -ruokavalio, niin se on riittävän maukas ainakin. Ja vaikka joutuu yhtäkkiä muuttamaan ruokavaliota, niin se ei ole hankalaa. Ihan myönteinen tulos siinä mielessä.
Arja Lyytikäinen [00:26:40]: Ravitsemussuositusten näkökulmasta tietysti tämähän on se suunta mihin me pyritään. Se on varmaan hyvin lähellä sitä perussuositusta, mutta sitten siellähän on nostettu selkeästi myös kalan käytön lisääminen, järvikalan ja yhtä lailla Itämeren silakan käytön lisääminen kaksi, kolme kertaa viikossa, sitähän me ei vielä saavuteta. Ja toisekseen selkeästi me on nyt nähty se, että se siirtymä on punaisesta lihasta kohti kasviksia niin yleensä sitten vaalean lihan kautta. Minusta nämä ovat niitä käytännön ratkaisuja millä me tullaan lähemmäksi sitä tavoitetta, mikä se sitten on esimerkiksi ravitsemussuosituksesta 2022, kun uuden pohjoismaiset sitten julkaistaan ja lähdetään tekemään suomalaisia. Sillä tavalla mehän nähtiin nyt Tanskassa oli annettu uudet ruokasuositukset, joissa oli 350 grammaa punaista lihaa viikkotasolla ja 100 grammaa oli sitten palkokasveja päivätasolla. Ajattelin mielessäni, että se on kova tavoite, jos puhutaan siitä mikä tällä hetkellä on meillä Suomessa. Palkokasvien osuudessa varmasti, jos Liisa tietää ja muistaa paremmin, mikä on palkokasvien keskimääräinen kulutus. Se on varmaan muutaman kymmenen grammaa?
Liisa Valsta [00:27:51]: No palkokasvien kulutus, se on alle 15 grammaa, jos oikein muistan, että siinä on tuplaamisen varaa ja siinä suomalaiset suosituksetkin suosittelee runsaasti enemmän kuin mitä suomalainen nykyään syö. Sitten siemenet ja pähkinät ovat tällainen, että on osa väestöstä jo ottanut käyttöön, mutta siinäkin on varaa selvästi lisätä. Ja tähän kalan käyttöön sellaisen voisi kommentoida, että globaalistihan kalan käyttö on tavallaan sellainen hankala asia, koska se ei ole niin kuin kestävää, jos ajatellaan, että kalastus lisääntyisi huomattavasti. Kalakannat supistuisivat, mutta aivan samaa mieltä on ja samaa Just foodissakin me tällä tavalla laskennallisesti, ei interventiolla, mutta laskennallisesti selvitetään, että miten se luonnonkalan käytön lisääminen voisi olla mukana tässä. Suomessahan on erinomaiset mahdollisuudet, mutta toki sitten tavallaan myös se haaste, että kalastus noin ammattina, sehän on aikalailla vähentynyt ja miten me saadaan seuraavat sukupolvet auttamaan ruokalijoita, että saadaan sitä luonnonkalaakin käyttöön. Siinä on varmasti paljon haasteita.
Arja Lyytikäinen [00:29:13]: Tekee mieli Just foodista vielä sanoa se, että mehän kaivataan nyt tietenkin valtion ravitsemusneuvottelukunnassa todella näitä tutkimustietoja ja tuloksia, että tämä tällainen niin kuin ScenoProtissa fifty-fifty -näkökulma eläinproteiini-kasviproteiini ja sitten kun katsottiin, että miten se vaikutti ruokailuun ylipäätään ja ennen kaikkea ravintoaineiden saantiin. Nythän me tiedetään, että me voidaan sitä muokata tosi turvallisesti sille alueelle ja vähentää. Minä katsoin vielä ihan vastikään meidän proteiinin saantia energiasta, niin se lähentelee 18-20 energiaprosentin luokkaa on proteiinin osuus. Me pärjätään fysiologisesti 7-10 ja kasvisruokavaliossa mitä me ilmeisesti tehdään kouluruokailussa suunnittelussa, niin se on siellä sellainen 13-15, eli kyllä meillä tavallaan voi ajatella, että meillä olisi tällaisia välietappeja tässä mahdollista rakentaa. Ja se, että me tarvitaan niistä välietapeista sitten kyllä sitä tutkimustietoa, että me ei niin kun tulla sellaiselle alueelle, että siellä tulee jotakin harmaan vyöhykkeen ravitsemuspulmia vastaan.
Liisa Valsta [00:30:24]: Ja Just foodin näistä laskelmista jos mainitsen, niin me on tosiaan tehty tällaisia korvausskenaarioita, vähennetään lihaa ja maitovalmisteita kolmasosalla tai jopa kahdella kolmasosalla, ja sitten se korvaaminen on se tärkeä asia, että miten se korvataan, mitä tulee tilalle. Mutta jos vaikka sitten korvataan niin, että ollaan lähempänä ravitsemussuosituksia, niin ravitsemuksellisia ongelmia ei näytä olevan, että aika dramaattisia muutoksia voi tehdä ja tämä kertoo siitä, että ruokavalion voi koostaa monella tavalla suositusten mukaisesti ja kuitenkin saada riittävän ravitsemuksellisen laadun siitä. Mutta se vielä mikä myös Just foodin laskelmissa on saatu näkyviin, että jos tätä ympäristökuormaa pyritään vähentämään kuten meillä on tällaisissa malleissa ajatus, että vuoteen 2035 kolmanneksella tai sitten vuoteen 2050 niin vielä tuplasti enemmän. Siinä tarvitaan varmaan jo maatalouden keinoja mukaan, mutta meillä tulee eteen kyllä viljatuotteiden selvä lisääminen ruokavalioon ja nyt viimeisen kymmenen vuoden aikanahan Suomessa ruokavaliossa on hiilihydraatteja vähennetty. On ollut karppausta ja on ollut kaikkea muuta, että on mielenkiintoista nähdä miten asenteet muuttuvat, mutta ympäristön näkökulmasta niin vilja ja jopa perunakin saattaa olla sellainen, että se voisi tulla tavallaan takaisin.
Hanna Jensen [00:32:04]: Tämä on kiinnostavaa, jos miettii näitä ruokavalioiden mikropirstaloitumisia ja tämän kaltaisia, että juuri keto ja kaikki tämän tyyppiset, ja viljakin on jossain ryhmissä hyvinkin pannassa. Sitten kun alkaa nähdä tämän ison kuvan, että mistä kaikista näkökulmista sitä voi, ympäristön näkökulmasta, suomalaisuudesta ja muusta, niin se ei olekaan enää niin yksinkertainen.
Arja Lyytikäinen [00:32:29]: Mehän puhutaan kasvispainotteisesta ruokavaliosta. Minä olen nyt viime aikoina käyttänyt kasvipainotteista, eli haluan nostaa sen viljan siihen, koska viljalla on sitten niin paljon hyötyvaikutuksia ja sitäkin kautta, että jos lihaa vähennetään ja kun vähennetään, niin esimerkiksi raudan lähteenähän ruisleipä erityisesti on aivan oleellinen Suomessa, että tavallaan meidän kannattaa etsiä myöskin niitä hyötyjä sieltä.
Hanna Jensen [00:32:57]: Ja valtava viestinnällinen haaste tässä on kanssa tai tekemistä riittää sitten, että jos miettii tätä koko kansan ympäristötietoisuutta.
Liisa Valsta [00:33:07]: Mutta se hyvä uutinen näistä vielä Just foodinkin laskelmista ja kyllä se on ihan ravitsemussuosituksissakin jo tuotu 2012 ja 2014 esiin, että jos mennään ruokavaliossa, siirrytään suosituksiin päin, niin se on jo ympäristönäkökulmasta etu. Erityisesti miehillä, niin siinä on merkittävä askel hiilineutraalimpaan suuntaan, jos yritetään tavoitella niitä suosituksia.
Arja Lyytikäinen [00:33:36]: Nythän vielä se trendi näyttää olevan se, että siellä liharyhmän sisällä vaalea liha, broileri, sen kulutus kasvaa ihan huimasti ja se on jännää. Odotushan oli se, että siinä kävisi niin, että se korvaa punaista lihaa ja lihavalmisteita, mutta se on vaatimaton sitten se lasku mikä näkyy siellä esimerkiksi naudanlihan kulutuksessa. Eli tässä voi pohtia sitten tai oikeastaan on sanottu näin, että aina on helpompi lisätä asioita ruokavalioon kuin poistaa sieltä jotakin, ja tämä on esimerkki siitä, että me tarvitaan siellä nyt sitten uudenlaista näkökulmaa. Minulle tuli mieleen yksi kotitalousopettajien tällainen koulutustilaisuus, jossa me pohdittiin ruokalajitasolla, niin itse asiassa yksi sellainen asia mitä me on vähän keskusteltu on se, että kyllähän sen lihan määrää monissa ruokalajeissa voidaan pienentää suhteessa siihen mitä meillä on perusreseptit tänä päivänä. Ja sitä me ehkä käytetään aika varovasti, kun ehkä ravintolapuolellakin on vähän sellainen pelko, että asiakkaat eivät pidä, kun liha on niin arvossaan.
Hanna Jensen [00:34:46]: Minulla tällaisena tavallisena kulkijana, niin kaksi sellaista lausetta ihan arjen kotikokin näkökulmasta on jotenkin purreet. Toinen oli se, että liha juhlaruoaksi ja toinen oli se, että jossain kommentissa ruokalehdessä näin, että mietittäisiin vaikka thaimaalaisia tai joissakin Aasian kulttuureissa, että lihaa vaikka vähän ripotellaan jonnekin ja se määrä oli tosi pieni, 50 grammaa tai jopa vähäisempi. Se on tunne siitä, että siinä on lihaa mukana, mutta se määrä on paljon pienempi ja se oli kiinnostava ajatus.
Liisa Valsta [00:35:20]: Ja sitten toisaalta vielä se, että kasvikunnan tuotteita voi lisätä siihen liharuokaan. Siis on tällaisia monia ruokalajeja, joissa voi olla molempia kuten mainitsit. Se voi olla, että lisätään lihaa tai lisätään kasviksia tai jopa hedelmiä tai tällaisia, että se monipuolistaa sitä.
[musiikkia]
Hanna Jensen [00:35:41]: Otetaan tähän loppuun vielä yksi näkökulma, joka on syytä ottaa mukaan eli hinta, ruoan hinta, jota joutuu miettimään. Ja tiedejulkaisu Eat Lancet julkaisi tällaisen planetaarisen ruokavaliosuosituksen toissa vuonna ja sitten sen jälkeen huomattiin, että se on liian kallis lähes kahdelle miljardille maailman köyhimmälle ihmiselle ja sitten Eat Lancet muutti suositusta koskemaan vain vauraita maita. No tämä on esimerkki korkealta tasolta, mutta millä tavalla hinta vaikuttaa, jos mietitään nyt sitten ihan vaikka Suomea tai näitä kriittisiä ja haavoittuvia ryhmiä?
Arja Lyytikäinen [00:36:18]: Minä sanoisin näin, että jos katsotaan kuluttajaryhmiä, niin yksi ryhmä on se, joka valitsee terveellisyyden pohjalta. Terveellisyys on korkealla oleva argumentti siinä valinnoissa. Meillä on todella iso osa, jolle hinta, sellainen tuttuus ja saatavuus on se ykkönen, ja tarjoustuotteet tietysti on se millä sitten kauppa houkuttelee, eli tämä ruoan hinta ja näiden muutosten vaikutus hintaan on minusta äärimmäisen iso kysymys, kun me puhutaan sitten myös sosiaalisesta kestävyydestä. Toisekseen hintaan liittyy sitten myöskin maatalouden kantokyky ja kaikki tämän tyyppise. Saako viljelijä, saako tilallinen ruoan tuotannostaan riittävän hinnan palkaksensa, eli nämä ovat isoja kysymyksiä ja minä nostaisin tässä keskustelussa ne vahvasti. Ja minä sanoisin näin, tietysti jollakin tavalla harmi on se, että me ei ole kuitenkaan esimerkiksi löydetty niin kun subventiota eikä verotuskeinoja eikä tällaista, joilla silloin me tuettaisiin sitä, että kuluttaja maksaisi esimerkiksi kasviksista vähemmän. Siis sen avaaminen, tällainen taloudellisen näkökulman avaaminen myös kuluttajan näkökulmasta on ihan oleellinen kysymys, kun me puhutaan tasa-arvoisesta mahdollisuudesta terveelliseen, turvalliseen, kestävään ruokavalioon.
Liisa Valsta [00:37:41]: Just food -hankkeessahan tätä hinta-asiaa on tarkoitus myös tutkia, mutta meillä ei ole vielä tuloksia ja on varmaan tärkeää saada selville myös se kansallinen tilanne. Tällainen kansainvälinen tutkimus mihin viittasit, niin on tosi mielenkiintoinen, mutta varmasti on hyvin paljon eri maissa eroja tämän suhteen.
Hanna Jensen [00:38:04]: Kyllä. Pystyttekö siihen ottamaan kantaa, että pitäisikö terveellisen ruoan arvonlisäveron verotuksen olla alhaisempi? Onko se liian hankala määritellä, että mikä sitten on terveellistä?
Arja Lyytikäinen [00:38:16]: No itse asiassa näitä aloitteitahan on tällä hetkellä ja niitä selvitetään, ja meillä on Terve paino -yhdistys esimerkiksi Sosten kanssa, joka on nostanut tällaisen kannanoton nyt esille. Terveysperusteisessa verotuksessa tietysti varmasti lähdetään siitä, että siellä on näitä terveyden kannalta epäedullisia ruoan ainesosia, sokeri, kova rasva tai tyydyttynyt rasva, suola, tämän tyyppisiä. Sokerihan meillä on, meillä on virvoitusjuomaverot ja nämä, niistä on kokemus ja se on vaikuttanut kyllä kulutukseen. Voisin sanoa näin, että kansainvälistä kokemusta on sillä tavalla, että näyttää että se vaikuttaa kuluttajakäyttäytymiseen, mutta ne mallit eivät ole yksinkertaisia ja niitä nyt tällä hetkellä myöskin pyritään selvittämään. Paine on vahva myös viranomaistaholta ja valtion ravitsemusneuvottelukunnankin taholta edetä siihen suuntaan. Kuluttajat ovat nyt tässä Sosten ja Sydänliiton ja Terve paino -yhdistyksen kyselyssä osoittaneet, että he ovat valmiita. Hehän olivat hyvin, he kannattivat näitä terveysperusteisia veroja, esimerkiksi sokeriveroa, eli kyllä me ollaan ehkä nyt sellaisessa vaiheessa, että uskalletaan avata tätä ja minä näkisin näin, että se on tie myös katsoa tätä kokonaisuutta.
[musiikkia]
Hanna Jensen [00:39:36]: Hyvä. Arja ja Liisa, kiitos kiinnostavasta keskustelusta.
Arja Lyytikäinen [00:39:41]: Kiitoksia.
Liisa Valsta [00:39:41]: Kiitos.
Arja Lyytikäinen [00:39:42]: Kiitos Liisa, kiitos itsellesi.
[musiikkia]
[äänite päättyy]
Takaisin Ruoka murroksessa -podcastsarjan sivulle.