Just Foodissa selvitetään, miten suomalaisen ruokajärjestelmän tulisi muuttua, jotta sen kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät merkittävästi. Erityisenä tarkastelun kohteena on muutosten reiluus. Siksi hankkeessa tutkitaan päästövähennysten taloudellisia vaikutuksia maatalouden eri tuotantosuuntiin sekä ravitsemusvaikutuksia eri väestöryhmiin. Lisäksi arvioidaan, miten ruokajärjestelmän päästövähennykset vaikuttavat muihin ympäristötavoitteisiin, kuten rehevöitymisen vähentämiseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.
Vaikutusten selvittämiseksi Just Food on kehittänyt viisi erilaista murrospolkua eli ruokajärjestelmän eri vaiheisiin kohdennettua keinokokoelmaa, joilla päästövähennykset voitaisiin saavuttaa.
Vähähiiliseen ruokajärjestelmään voidaan pyrkiä kulutustottumusten eli ruokavalioiden muutoksella, maatalouden maankäytön muutoksella tai uuden teknologian ja innovaatioiden avulla maataloudessa ja ruokateollisuudessa.
Murrospolut menetelmällisenä liimana
Koska päästövähennysten vaikutuksia tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, on myös tutkimusmenetelmiä pohdittava tarkasti.
”Reiluus on hankkeemme temaattinen liima, ja murrospolut toimivat metodologisena liimana. Ne auttavat näkemään mahdollisia vaikeuksia ja kipukohtia siirtymisessä vähähiiliseen ruokajärjestelmään”, kertoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta.
Murrospolut ovat keskenään erilaisia, jolloin myös niiden erilaiset vaikutukset saadaan näkyviksi.
Maankäyttöön, ruokavalioon, maatalousteknologiaan ja ruokainnovaatioihin perustuvien polkujen lisäksi hyödynnetään maankäytön ja ruokavalion yhdistelmäpolkua.
Polkujen keinovalikoimiin kuuluu esimerkiksi viljellyn turvepeltoalan vähentäminen sekä liha- ja maitotuotteiden kulutuksen korvaaminen muilla tuotteilla. Uudet teknologiat, energian käyttö ja innovaatiot maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa ovat myös omia kokonaisuuksiaan.
Murrospolkujen avulla voidaan tarkastella päästövähennysten vaikutuksia. © JustFood/SYKE
Mallinnuksen taustalla ajatus "mitä tapahtuu, jos..."
Todellisuudessa päästöt vähenevät erilaisten polkujen ja toimien yhteisvaikutuksena. Laajan kokonaisuuden hahmottaminen ja toimien yhteisvaikutusten tarkastelu on vaikeaa pelkästään laadullisilla menetelmillä. Mallien avulla murrospolkujen vaikutuksia voidaan tarkastella järjestelmällisemmin lähtien ajatuksesta ”mitä tapahtuu, jos…”. Näin päästään käsiksi myös vaikutusten jakautumiseen ja reiluuteen.
Murrospoluissa pidetään lähtökohtana ihmisten ravitsemuksesta ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtimista, mutta mallinnus auttaa näkemään syvemmälle. Löytyykö esimerkiksi väestöryhmiä, joiden ravitsemusta jotkut toimet heikentäisivät? Entä vaihtelevatko toimien taloudelliset vaikutukset maatalouteen eri puolilla Suomea? Miten päästövähennystoimet hyödyttävät tai heikentävät luonnon monimuotoisuutta?
Näin emme tule suositelleeksi politiikkakeinoja, jotka esimerkiksi heikentäisivät jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien ravitsemusta.
Tai jos turvepeltojen käyttöön tulisi merkittäviä rajoituksia, pitäisikö tulonmenetykset korvata politiikkakeinoilla? Nämäkin ovat reilun ruokamurroksen keskeisiä kysymyksiä.
Vaikeita kysymyksiä pohditaan yhdessä
Murrospolkujen päästövähennystavoitteeksi on asetettu 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Välietappina vuoteen 2035 mennessä on päästöjen 33 prosentin vähennys.
Tavoitteiden ollessa selvillä voidaan hahmotella aika-akselilla taaksepäin kulkien tarvittavat toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi. Tätä kutsutaan ns. backcasting- menetelmäksi. Siihen tarvitaan myös ymmärrys tilanteen kehittymisestä, jos mitään muutoksia ei tehdä. Tätä kutsutaan perusuraksi. Käytännön esimerkki perusurasta on kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ruokajärjestelmässä vuoteen 2035, jos uusia päästövähennystoimia ei tehdä.
Tätä vertailutilannetta on pohdittu hankkeen ensimmäisen vuoden aikana samalla, kun on rakennettu mallinnustyökaluja.
Luken, THL:n ja SYKEn tutkijoilla on ollut ratkaistavana monia tärkeitä kysymyksiä. Millaisilla ruokavalioilla päästövähennyksiä lähdetään tarkastelemaan ja millä tuotteilla esimerkiksi lihaa ja maitotuotteita korvataan? Mitä tapahtuu maatalouskäytöstä poistuvalle maatalousmaalle? Millaisia poliittisia ohjauskeinoja on käytössä, ja entä mikä rooli on tuontiruualla? Vaikeitakin kysymyksiä on ratkaistava, jotta mallit lähtevät oikealle uralle.
”Nykyinen elintarvikevalikoimamme on valtava ja muuttuu koko ajan. Hyvän, ravitsevan ja kestävän ruokavalion voi koostaa monella tapaa. Vaikka ravitsevan ja kestävän ruokavalion peruslinjaukset ovat samansuuntaiset, törmätään myös haastaviin valintoihin, kuten maitovalmisteiden vähentäminen ruokavaliossa. Kysymys ei ole ainoastaan kuluttajan valinnoista vaan vaikutukset ovat laajamittaisia”, kertoo tutkimuspäällikkö Liisa Valsta THL:stä.
Mallinnustyö tarvitsee monenlaista dataa
Mallinnustyön tärkeä lähtökohta ovat yksityiskohtaiset ja ajantasaiset ruuankäyttötiedot eri sosioekonomista aikuisväestöryhmistä. Ne kerättiin vuonna 2017 THL:n FinRavinto-tutkimuksen yhteydessä. Samoin käytetään kansallisen elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin monipuolisia ravintosisältötietoja, kaupan elintarvikevalikoimaa kuvaavia tietokantoja sekä Luken ja SYKEn edelleen kehittyviä tietoja Suomessa tuotetun ja tuontiruuan ympäristökuormituksen eroista.
Kansallisesti edustavaa, lapsia ja nuoria koskevaa ruuankulutusaineistoa ei Suomessa kuitenkaan ole.
Myös tieto tiettyjen haavoittuvin väestöryhmien ruuankäytöstä on suppeaa. Mallinnustyössä joudutaankin näiden ryhmien osalta tekemään olettamuksia rajallisten, jopa yli 10 vuotta vanhojen aineistojen pohjalta.
Mallintamisessa on siis kyseessä erittäin laaja kokonaisuus, jossa huomioon otettavista seikoista ei ole pulaa. Esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole kyse vain ilmastosta.
Yksi haasteista liittyy monimuotoisuusindikaattorien kehittämiseen. Siksi kesällä 2020 tutkittiin hyönteisten ja kasvien monimuotoisuutta eteläsuomalaisilla peltolohkoilla, joilla kasvatettiin viljoja, rehukasveja ja avomaan vihanneksia.
Menetelmien vertailu lisää luotettavuutta
Mallinnustyössä hyödynnetään eri mallien tuottamaa tietoa. Luken Dremfia-sektorimallilla tarkastellaan vaihtoehtoisten murrospolkujen vaikutuksia maataloustuotannon määrään, sijoittumiseen sekä viljelijöiden tuloihin. SYKEn Just Foodissa kehittämä ruokajärjestelmämalli kuvaa ruuan tuotannon ja kulutuksen ympäristö- ja taloudellisia vaikutuksia koko Suomen kansantaloudessa, tuonti ja vienti mukaan lukien. Malli tuottaa keskenään vertailukelpoisia ympäristövaikutustietoja laajalle joukolle elintarvikkeita.
Luken RuokaMinimi-malli puolestaan perustuu tuotteiden elinkaarianalyysiin ja yhdistää tuotteiden ympäristövaikutukset ja ravitsemuksen. Malli mahdollistaa eri ruokavalioiden ympäristövaikutusten vertailun. Tavoitteena on tuottaa ympäristövaikutuskertoimia, jotka yhdistettäisiin THL:n Fineli-tietokantaan.
Näin tieto elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista olisi laajasti kansalaisten ja ruokapalvelutoimijoiden käytössä.
”Menetelmien keskinäinen vertailu mahdollistaa eri tavoin tuotettujen ympäristövaikutuskertoimien vertailun. Näin voimme arvioida ja parantaa tietojen luotettavuutta merkittävästi”, kertoo ryhmäpäällikkö Jani Salminen SYKEstä.
Tieto käyttöön
Ensimmäisiä mallinnustuloksia on odotettavissa vuoden 2021 aikana. Silloin selviää, millaisia suoria ja kerrannaisvaikutuksia eri päästövähennyskeinoilla voisi olla. Mallinnus on kuitenkin vaativaa ja monimutkaista tiedettä ja jotkut asiat ovat hyvin vaikeasti mallinnettavissa.
”Ravitsemuksen, ruoantuotannon, ilmaston ja ympäristön kaikkinaisten riippuvuuksien ymmärtäminen, ja niihin liittyvien takaisinkytkentöjen mallintaminen tekevät malleista väistämättä erittäin kompleksisia. Parhaimmillaan mallinnus kuitenkin lisää ymmärrystämme haastavien kokonaisuuksien keskinäisistä suhteista ja riippuvuuksista”, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta summaa.
Lopulta tätä tietoa paketoidaan päätöksentekijöille, jotta päästövähennyksiä tavoiteltaessa osataan arvioida ja tarvittaessa myös tasapainottaa niiden vaikutuksia.
Ruokamurroksen myötä esimerkiksi ravitsemuspoliittinen päätöksenteko tarvitsee lisätietoa.
”Eläinkunnan tuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla edellyttää osin niiden ravintoainetäydentämistä, jotta väestön riittävä ravintoaineiden saanti voidaan turvata. Näin on esimerkiksi maitoa korvaavien kasvipohjaisten juomien kohdalla jo tehty. Kasvipohjaisten elintarvikkeiden valikoiman laajentuessa joudutaan ravitsemuspoliittisessa päätöksenteossa keskustelemaan elintarvikkeiden täydentämissuositusten ja käytänteiden periaatteista”, arvioi tutkimuspäällikkö Liisa Valsta THL:stä.
Lisätietoja
- tutkimusprofessori Jyrki Niemi, Luonnonvarakeskus Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi
- tutkimuspäällikkö Liisa Valsta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, etunimi.sukunimi@thl.fi
- ryhmäpäällikkö Jani Salminen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi